Kari Mäkinen otti eilen keskiviikkona piispainkokouksessa arkkipiispalle kuuluvan paikan. Hän on viime aikoina pitänyt harvoin piispainkokouksen avauspuheita, mutta tällä kertaa hän halusi puhua työtovereilleen. Mäkinen sanoi, ettei puhu piispainkokouksen nimissä tai muiden piispojen puolesta, vaan omasta puolestaan.
Uusi avioliittolaki tulee voimaan runsaan kuukauden päästä. Mäkinen totesi, että hän aistii kirkollisissa toimijoissa lisääntyvää rauhattomuutta ja pinnanalaista jännitystä.
Ja toden totta: rivit tiivistyvät. Viime viikolla sateenkaaripareja vihkivät papit avasivat sivuston verkossa. Kirkon konservatiiviset järjestöt pitivät oman neuvonpitonsa avioliitosta. Arkkipiispanvaalin Kari Mäkiselle täpärästi hävinnyt professori Miikka Ruokanen tuli Kotimaassa julkisuuteen puolustamaan vihkioikeudesta luopumista.
Entä mitä sanottavaa arkkipiispalla oli?
***
Ensimmäinen merkittävä asia arkkipiispa Mäkisen puheessa oli, että papit saivat piispatasolta aiempaa selvemmän luvan vihkiä sateenkaaripareja. Arkkipiispa viestitti, että maaliskuun alussa kirkkoon syntyvää tilannetta ei voi täysin ennakoida. Hän sanoi pitävänsä todennäköisenä, että kaikki papit eivät noudata kirkon linjausta vihkiä vain miehiä ja naisia.
”Tulee myös olemaan tilanteita, joissa pappi omantuntonsa ohjaamana toimittaa avioliittoon vihkimisen ohjeista huolimatta. Kirkko ei siihen kaadu”, Mäkinen sanoi.
Yhtäältä arkkipiispa sitoutui puheessaan siihen, mihin kirkossa on virallisesti päästy. Hän sanoi, että kirkon linjaus on vihkiä miehiä ja naisia. Hän antoi ymmärtää, että kun sateenkaaripareja vihitään, niin tehdään ”ohjeista huolimatta”.
Toisaalta arkkipiispa kuitenkin sanoi, että kirkko ei kaadu vihkimisiin. Kirkon kaatuminen on abstrakti viesti, jossa kirkko voi viitata maailmanlaajaan Kristuksen kirkkoon, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rakenteeseen tai kokemukseen kirkon ykseydestä. Jokainen voi päättää, minkä tulkintalinjan valitsee.
Abstraktiudestaan huolimatta tai ehkä juuri sen takia arkkipiispan sanat antavat luvan vihkiä. Sanat ovat selkänoja papille, joka aprikoi, mitä tehdä, jos vastakkain ovat työnantajan ohjeet ja pyyntö palvella seurakuntalaisia.
***
Puheessaan arkkipiispa totesi sen, minkä kaikki asiaa seuranneet tietävät: kukaan ei voi tarkasti ennakoida, mitä maaliskuun jälkeen tapahtuu. Todellisuudessa kukaan ei tiedä edes, kuinka moni samaa sukupuolta oleva pari (enää) haluaa kirkossa naimisiin.
Joka tapauksessa asiat muuttuvat. Tämän sanominen on rehellistä, ja viimeiset hetket sanomiseen ovat nyt. Pään painamisessa pensaaseen kirkolla on liian pitkät perinteet. Kirkon hallinto on ollut aivan liian hidas reagoimaan lakimuutokseen.
Nykyistä tilannetta Mäkinen sanoitti myös todetessaan, että kirjavasta käytännöstä tulee kirkon todellisuutta. Tulevat kuukaudet paljastanevat, että käytännöt ovat kirjavia monin tavoin. Osa papeista osallistuu hääjuhliin, osa rukoilee, osa siunaa, osa vihkii.
Ne papit, jotka eivät tunne voivansa palvella samaa sukupuolta olevaa paria millään lailla, toimivat arkkipiispan mukaan vastuullisesti ohjatessaan parin toisen papin luo.
Arkkipiispa piti puheen piispainkokouksessa, joten hän osoitti sanansa työtovereilleen piispoille. Hän toivoi, että piispat voivat yhtyä sateenkaariväen iloon riippumatta siitä, mitä he ajattelevat kirkollisesta vihkimisestä.
Mäkinen pyysi, ettei keskustelu keskittyisi kontrolliin, vaan siihen, miten kirkko toimii kaikkien jäsentensä palvelijana ja tukena. Hänen mielestään on vahingollista, jos avioliitot joutuvat kirkkopoliittisen kamppailun jalkoihin ja ulkopuoliset tekevät juhlista oikeus- tai kanteluprosesseja.
Arkkipiispa toivoi siis, etteivät seurakuntalaiset joutuisi kärsimään kanteluista. Samalla hän käytännössä tuli pyytäneeksi, ettei pappien toimista kanneltaisi.
***
Senkin Mäkinen antoi puheessaan epäsuorasti ymmärtää, että eri hiippakuntien käytännöistä muotoutuu erilaisia. Hän teki tämän korostamalla piispojen omaa pastoraalista vastuuta ja harkintaa, jota toisten pitää kunnioittaa.
Arkkipiispa totesi myös, että kirkon ykseyden vaaliminen ei toteudu pinnistelyn ja velvollisuudesta luodun yksimielisyyden avulla.
Nyt on siis sanottu ääneen sekin, että tulevassa epäselvyyden tilassa kukin piispa linjaa omaa hiippakuntaansa. Piispa ja tuomiokapituli päättävät, miten vihkipappeihin ja heidän toimintaansa suhtaudutaan.
Linjaukset vaikuttavat myös tavallisten ihmisten elämään. Avioliittoon vihkiminen saattaa asettaa osan ihmisistä eriarvoiseen asemaan eri puolilla maata.
Siitä voi tulla kirkolle ongelma. Sillä silloin ei puhuta enää pappien, vaan seurakuntalaisten oikeuksista.
Kuva: Cristian Medel. Helsinki Pride 2016.
Lue myös:
Arkkipiispa Mäkinen: Kirkko ei kaadu siihen, jos papit vihkivät sateenkaaripareja
Lue arkkipiispa Kari Mäkisen puhe kokonaisuudessaan täältä.