Suihkulähteessä solisee vesi ja ruusut kukkivat kanavien reunoilla. Puut ja pensaat suojaavat puutarhassa kävelijää kesällä auringolta ja talvella tuulelta. Maurien valtakunta päättyi Etelä-Espanjassa Alhambrassa satoja vuosia sitten. Yhä vielä palatsissa ja sen puutarhoissa aistii silti ripauksen islamilaisesta kulttuurista.
Espanjalaiset kutsuivat maureiksi Pohjois-Afrikasta maahansa saapuneita etnisiä ryhmiä, kuten berbereitä ja arabeja. Maurit rantautuivat Espanjaan 700-luvun alussa levittämään islaminuskoa ja valtaamaan alueita.
Profeetta Muhammed oli kuollut vuonna 632. Runsaassa sadassa vuodessa muslimit etenivät lähes koko Iberian niemimaalle nimeten sen al-Ándalusiksi.
Nasridien dynastian hallitsijat Muhammed III ja Jusuf I rakennuttivat 1300-luvulla Granadan ylätasangolle Alhambran palatsialueen. Nimensä punertava linna sai ympäröivän maaperän väristä.
Vanhan linnoituksen, kehämuurin ja muhkeiden tornien suojaama alue kätki sisäänsä palatseja, moskeijan, asuin- ja hallintorakennuksia, vankiloita, puutarhoja, kylpylöitä, haaremin sekä käsityöläisten verstaita.
Valloittajat suosivat tiedettä ja taidetta
Alhambran yläpuolelle sulttaaniperheelle rakennettiin lepopaikaksi Generalifen kesäpalatsi. Kulku sinne käy muotoon leikatun sypressiseinän reunustamaa kävelytietä.
Peremmällä näkyviin tulee aukioita suihkulähteineen. Altaissa kukkivat lumpeet ja puksipuuaitojen väripilkkuina toimivat ruusut. Varjoisammissa paikoissa sammaleet peittävät altaiden reunakiviä.
Puutarhan laidalta avautuu näkymä Alhambran ja kesäpalatsin väliseen laaksoon. Laaksossa kasvaa viiniköynnöksiä, yrttejä ja sypressejä. Kesäpalatsin puolella appelsiini- ja granaattiomenapuissa kypsät hedelmät odottavat poimijaansa.
Granada sai tiettävästi nimensä maurien tuomasta granaattiomenasta. Myös muun muassa appelsiini, sitruuna, sahrami, kitara, shakki ja poolo kulkeutuivat Eurooppaan muslimien mukana. Uusina elinkeinoina omaksuttiin riisin- ja oliivinviljely sekä silkin ja paperin valmistaminen.
Valloittajien suosimassa suvaitsevassa ilmapiirissä tieteet ja taiteet kukoistivat. Arabit rakensivat kaupunkeihin moskeijoita, yliopistoja, kouluja ja kirjastoja. Kristityt ja juutalaiset saivat harjoittaa omaa uskontoaan ja ammattiaan. Heidän oli kuitenkin oltava kuuliaisia kansalaisia ja maksettava erityistä suojeluveroa.
Vesi on elämän lähde ja sielun symboli
Generalifen istutukset ovat suurimmaksi osaksi uusia, ja rakennuksia on vuosien kuluessa kunnostettu ja muutettu.
Tyypillisen arabialaisen sisäpihan eli pation piirteitä näkee kesäpalatsin kanavapihalla Patio de la Acequialla. Laatoitettua pihaa reunustaa pylväskäytävä eli loggia, ja keskellä on vesiallas. Pilareilla tuettujen katosten varjoissa kelpaa ihastella värikkäitä kasveja ja nauttia niiden tuoksuista.
Pihan keskellä kukkii granaattiomenapuu. Loggian puolikaaren muotoisista, koristeellisista ikkuna-aukoista avautuvat maisemat ympäröivälle tasangolle.
Ennen kanavapihalla oli neljä eri kanavaa. Palatsin asuinhuoneet ryhmittyivät pihan ympärille. Maurien aikaan sisäpiha oli nykyistä paljon suojatumpi. Lähes ikkunattoman, korkean muurin takaa ei millään voinut päätellä pation loistokkuutta.
Suljetut sisäpihat ilmensivät muslimien halua rajata yksityiselämänsä ulkopuolisilta.
Kuivalta aavikolta tulleille maureille vesi oli tärkeä elämän ja puhtauden lähde. Espanjassa muslimit kohtasivat kasveilleen suotuisan ilmaston ja kehittivät puutarhoihin tehokkaan kastelujärjestelmän.
Alhambraan maurit johtivat veden Sierra Nevadan vuorilta. Kanavaverkoston kautta vesi virtasi puutarhoihin, kylpylöihin ja kaivoihin. Kastelujärjestelmästä hyötyi myös maatalous. Alhambran vesisäiliöt takasivat kuivina kausina veden riittävyyden sekä asukkaille että kasveille.
”Varjo on kuumassa ilmastossa elinehto veden tapaan, mutta sen voi nähdä myös armon vertauskuvana.”
Alhambran puutarhoissa korostuu veden rooli myös olennaisena osana äänimaisemaa. Pulppuavilla suihkulähteillä ja seesteisen tyynillä altailla on rauhoittava vaikutus.
Taidehistorioitsija, Ainolan museon johtaja Julia Donnerin mukaan vesi symbolisoi puutarhassa yhtäältä elämän lähdettä, toisaalta ihmisen sielua.
– Välillä se on virtaavaa ja solisevaa, välillä tyyni kuin peili. Veden käsittelyyn liittyy runsaasti insinööritaitoa, jossa arabit olivat edelläkävijöitä.
– Varjo on kuumassa ilmastossa elinehto veden tapaan, mutta sen voi nähdä myös armon vertauskuvana, Donner jatkaa.
Paratiisi maan päällä
Puutarhoissaan maurit toteuttivat käsitystään Koraanin kuvaamasta maanpäällisestä paratiisista, jossa kasvoi ikivihreitä, ikuista kevättä symbolisoivia kasveja. Koraanissa paratiisi esitetään rauhan ja levon tyyssijana. Siellä puut tarjoavat parastaan. Hedelmät ja lähteet eivät ehdy milloinkaan.
– Islamilaiset puutarhat ovat yksi ilmaus siitä, millaiseksi ihminen kuvittelee paratiisin. Kuiviin ja karuihin maisemiin rakennettiin keitaita, joissa kasvillisuus, vesi ja varjo muodostavat ihanan oleskelupaikan. Alhambrassa nämä pyrkimykset saivat palatsimaiset mittasuhteet, Julia Donner kertoo.
Puutarhan tekeminen on kautta historian ollut ihmisen tapa ymmärtää paikkaansa maailmassa ja järjestää sitä.
– Alhambran puutarhoja katsoessa pitää muistaa paikan kerroksellinen historia, joka näkyy myös arkkitehtuurissa, Donner toteaa.
Kesäpalatsin kierroksen viimeisellä patiolla, sulttaanin sypressipihalla, katse pysähtyy muuriin tuettuun sypressin runkoon. Tarinan mukaan maurihallitsija Boabdilin vaimo rakastui abencerrajesin heimon ritariin. Rakastavaisten salaisia tapaamisia todisti pihan sypressi. Suhteen paljastuttua sulttaani määräsi abencerrajesin heimon jäsenet tapettaviksi. Satoja vuosia vanha ikuisuuden ja kuoleman puu muistuttaa yhä traagisesta rakkaustarinasta.
Koristeiden aarreaitta
Alhambran palatsialueen suurin puutarha on puolustusmuuriin rajautuva Jardines del Partal. Puutarhan laidalla Torre de las Damasin sisäänkäyntinä toimii viisikaarinen käytävä. Puutarhaan päin seinätöntä käytävää kannattelevat pilarit. Rakennuksen kauneus kertautuu vesialtaan peilikuvasta.
”Monien koristeiden, kuten tähtien, vinoneliöiden, kukkien ja viininlehtien loputtomat muunnelmat ovat tuttuja muun muassa itämaisista matoista ja antiikin pylväistä.”
Kuumana päivänä varjoisa käytävä on paras paikka nauttia puutarhasta ja maisemista. Viileä tuuli käy läpi ikkuna-aukkojen.
Näköalapaikan seiniä peittävät värikkäät, lasitetut laatat ja kipsiveistokset. Monien koristeiden, kuten tähtien, vinoneliöiden, kukkien ja viininlehtien loputtomat muunnelmat ovat tuttuja muun muassa itämaisista matoista ja antiikin pylväistä.
Aivan puutarhan vieressä on maurilaisen käsityön taidonnäyte Nasridien palatsi. Kuninkaanpalatsin käytävissä kulkiessaan ei koruttomista ulkoseinistä voi etukäteen päätellä huoneissa ja sisäpihoilla avautuvaa loistoa.
Palatsissa näkee maurien arkkitehtuurille tyypillisiä hevosenkengän muotoisia holveja. Seinissä on pitsimäisiä koristeluja ja katoissa taidokkaita puuveistoksia. Seinien alaosia peittävät azulejo-laatat. Koristeiden yläpuolella on kultaisia tekstikaiverruksia.
Alhambran seinäteksteissä toistuu Nasridien tunnuslause: Ei ole muuta voittajaa kuin Allah. Julistus muistuttaa muslimien uskosta yhteen jumalaan. Ihmisten ja eläinten kuvaamiseen islamilainen taide suhtautuu kielteisesti.
Alueen hienoimpia pihoja on pylväsgallerioiden ympäröimä Patio de los Leones. Nasridien aikaan leijonapiha oli suljettu sisäpiha, oma paratiisinsa. Pihalla vesi virtaa neljästä eri putouksesta neljään eri suuntaan. Pihan keskellä olevaa suihkulähdettä kannattelee 12 leijonaa.
Suihkulähteestä vesi etenee ristimuotoisesti kapeita uria pitkin. Eri ilmansuuntiin virtaava vesi ja pihan nelijakoisuus viittaavat paratiisin pyhiin virtoihin.
Kanavien ja polkujen väliin jäävät laatoitetut istutusalueet, joissa ennen kasvoi palmuja ja sitruspuita. Pihan katokset kuuluvat muslimien paratiisikäsitykseen muistuttaen Koraanissa kuvattuja baldakiineja ja telttoja.
Hieno sisäpiha on myös Patio de los Arrayanes. Myrttipihan vesiallas on reunustettu myrttipensasaidalla ja muurimaisilla seinillä. Hyväntuoksuinen myrtti symboloi rakkautta ja avioliittoa. Pihan päädyn tornissa on Alhambran kaunis valtaistuinsali, Sala de los Embajadores.
Menneestä loistosta uuteen kukoistukseen
Alhambra hallitsee Granadan maisemaa korkealta kukkulalta. Kapea rotko ja vuoristo tekivät siitä viholliselle vaikeasti lähestyttävän kohteen.
Lopulta hyvä sijainti ja oma linnoitus eivät kuitenkaan suojelleet maureja katolilaisilta. Kristityt olivat aloittaneet jo 1000-luvulla pohjoisten alueidensa takaisin valtaamisen. Heidän etenemistään helpottivat keskenään riitaisat muslimiryhmät.
Katolilaiset saivat Granadan, Espanjan islaminuskoisten viimeisen turvapaikan, omakseen vuonna 1492. Maurihallitsija Boabdil luovutti Alhambran avaimet hallitsijapari Ferdinand II:lle ja Isabella I:lle.
Espanjaan jääneet muslimit saivat juutalaisten tavoin kokea pakkokäännytyksiä ja karkotuksia. Näitä järeämpi keino oli katolisen kirkon inkvisitio eli vääräuskoisten kidutukset ja kuolemantuomiot.
Ferdinand ja Isabella laajensivat Alhambraa vuoteen 1526 saakka. Islaminuskoisten kukistamisen merkiksi Kaarle V tilasi palatsialueelle nimeään kantavan renessanssipalatsin. Entisen moskeijan paikalle nousivat San Franciscon luostari ja Santa Marian kirkko.
Ajan kuluessa Granadan väkiluku väheni, Alhambra rappioitui ja menneiden päivien loisto eli enää tarinoissa. Alhambran keksivät ikään kuin uudelleen 1800-luvun taiteilijat ja amerikkalainen kirjailija Washington Irving (1783-1859). Irving asui raunioituneessa Alhambrassa 1800-luvulla.
Alhambra-romaanissaan hän kirjoittaa: Salit ja pihat rapistuvat, maalaukset haalistuvat, mutta Alhambra on vielä tänäänkin rapistuneisuudestaan huolimatta osoitus menneestä loistosta ja uljaudesta ja saa kävijässä kätketyt kielet helähtämään.
Kansainvälisen yleisön kiinnostuksen kasvaessa Alhambra julistettiin vuonna 1870 kansalliseksi monumentiksi. Alueen kunnostaminen alkoi ja puutarhoille elintärkeät kastelulaitteet rakennettiin uudelleen 1900-luvulla.
Alhambra puutarhoineen on nykyään yksi maailman suosituimmista rakennustaiteellisista maurilaisajan muistomerkeistä. Alhambra, Generalife ja Albayzín eli maurien vanha asuinalue Granadassa, ovat vuodesta 1984 saakka olleet myös Unescon maailmanperintökohde.
Juttu on julkaistu Askel-lehdessä 4/2026.
Lue myös muita Askeleen matkailujuttuja:
Katse tähtiin tropiikissa – nojatuolimatka Sambiaan
Alkuvoimainen kaipaus vei kansanrunojen luvattuun maahan Vienan Karjalaan
Meksiko, Guatemala ja maya-temppeleiden salat
Pilkkireissu kirkkaiden vesien Pohjois-Norjaan
Ilmoita asiavirheestä