Viime keväänä seurakuntamme lastenohjaaja soitti, voisiko Sonja-tyttäreni tulla elokuussa Lavian kirkon 200-vuotishjuhlan piispanmessuun ristikulkueeseen kantamaan Evankeliumikirjaa. Se oli hyvin pysäyttävä hetki.
Harjoittelimme kotona kirjojen kantamista. Kulkueessa autoin Sonjaa kirjan asettamisessa lukupulpetille. Tehtävä sujui Sonjalta tosi hienosti. Muun ajan hän istui lattialla syöden suolakeksejä ja liimaillen tarroja käsiohjelmaan.
Piispa Mari Leppänen oli mukana juhlassa, minua hätkähdytti hänen lempeytensä ja kiireettömyytensä. Ehtoollisella hän siunasi Sonjan asettamalla käden tämän pään päälle ja piirsi peukalolla otsaan ristinmerkin.
Sonjan synnyttyä 2020 sain postitse kutsun kastenukkekirkkoon pahimpana korona-aikana. Meiltä meni siellä ohi kohta, jolloin kastenukke olisi pitänyt hakea, mutta oli hyvin lämmin ja mukava tunnelma.
Veera-kuopus oli kuukauden ikäinen mennessämme seurakunnan perhekerhoon. Imetin häntä nurkassa, ja Sonjalla oli uutta nähtävää ja koettavaa. Se oli raikas tuulahdus arkeen. Perhekerhon hartaushetki on kiinnittänyt kirkkovuoteen. Sonja on halunnut muuttaa iltarukouksensa perhekerhon rukoukseen. Joskus Sonja on halunnut kysyä Jeesukselta, miksi hän ei aja autoa.
PERHEMESSUUN ON helppo mennä. Ihmiset tiedostavat, että joku saattaa juosta tai rapistella rusinapussinsa kanssa. Lasten osallistaminen on huipputärkeää. Kappalaisemme Minna Järvinen tuo sinne rekvisiittaa, kuten lampaita ja kankaita. Tutut virret ja liturgioiden laulaminen sykähdyttävät. On lohdullista kasvattaa lapsensa ajatukseen korkeammasta voimasta.
Uskonnollisuus on ollut elämäni taustamusiikkia. Lapsuudessani Suodenniemellä ja Mouhijärvellä oli normaalia käydä kirkossa. Äitini Päivi-Maria Hautala teki meille kirkosta paikan, jossa on helppo olla. Hänellä oli mukana kassillinen kirjoja ja kirkkorusinoita.
Muutin mieheni perässä Laviaan 2011. Isäni, jo eläkkeelle jäänyt kappalainen Lasse Hautala saattoi minut alttarille ja vihki avioliittoon Mouhijärven kirkossa 2014 sekä kastoi molemmat tyttäremme.
Sympaattinen kirkko on merkkinä saapumisesta Laviaan, se on kauniin lempitieni varrella. Jo edesmennyt pappani, kanttori Leo Hautala työskenteli siellä. Kuulun Lavian seurakuntaan mielelläni, siellä on turvallinen olo. Työntekijät tulevat ihmisen tasolle, eivätkä huutele saarnastuolista.
Koen olevani hieman valikoiva sunnuntailuterilainen. Kirkon ovia tulee pitää avoimina kaikille. Haluan olla mukana senkin takia, että väkeä riittäisi.
Lavian kirkko
- Vuonna 1823 valmistuneen tasavartisen ristikirkon on suunnitellut kirkonrakentaja Juha Köykkä.
- Sijaitsee valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön kuuluvan reitin varrella.
- Alexandra Frosterus-Såltinin maalaama alttaritaulu vuodelta 1907 kuvaa Kristuksen taivaaseenastumista.
- Lavian seurakunta liittyi Porin seurakuntayhtymään 2015 ja Noormarkun seurakuntaan 2021.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä