Kun Jumala oli luonut eläinlajit, syntyi erään kalalajin keskuudessa levottomuutta. Ne lähettivät edustajansa Jumalan luokse.
– Oi, Luojamme, meillä on tieto, että maan päällä kulkee juovikas kissaeläin.
– Pitää paikkansa, se on tiikeri.
– Mekin haluaisimme juovat, rohkaistui kalojen edustaja sanomaan.
– Saamanne pitää, hymyili Jumala. Seuraavana aamuna, kun uuden päivän auringonsäde osui veden pintaan, kaikki harmaanvihertävät oranssieväiset kalat muuttuivat raidallisiksi.
– Me olemme nyt veden tiikereitä, ne sanoivat innoissaan ja kiittivät Luojaansa.
Ahven (Perca fluviatilis) on paitsi Suomen kansalliskala, myös maamme yleisin kalalaji. Sitä tavataan koko Suomessa käsivarren Lappia lukuun ottamatta. Ahventa löytyy myös kautta Eurooppaan, vain Espanjasta ja Italian eteläosista se puuttuu.
Ahven on parvikala. Sen väritys vaihtelee harmaanvihreästä lähes mustaan ja ruskeankeltaisesta vaalean oranssiin (kulta-ahven), riippuen vesistöstä, jossa se elää.
Ahvenet voivat elää yli 20-vuotiaiksi. Suurimmat ahvenet painavat lähes kolme kiloa. Ahven syö eläinplanktonia, vesihyönteisiä, pohjaäyriäisiä sekä toisia kaloja. Ahven tulee toimeen vaatimattomissakin oloissa ja se sietää veden happamuutta ja vesistön lievää rehevöitymistäkin.
Ahvenen on arvostettu ruokakala ja sen liha on erinomaisen maukasta. Ahventa pyydetään ympäri vuoden ongella, pilkillä, katiskalla ja verkolla. Myös pienikokoisia ahvenia käytetään ravinnoksi muun muassa kalakukoissa.
Nähdessään ahvenen kannattaa tuntea kiitollisuutta luomakunnasta. Se on monimuotoinen ja tarjoaa ihmiselle ravintoa. Ahven on kaunis kala ja sen ulkoasu on tarkoituksenmukainen veden valoissa ja varjoissa.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.