Lestadiolaistaustainen oopperalaulaja Aarne Pelkonen nähdään 5. huhtikuuta alkaen Nelosen Tähdet, tähdet -ohjelmassa, jossa artistit kilpailevat eri musiikkigenreistä valittujen kappaleiden tulkitsemisessa.
Vanhoillislestadiolaisuudessa ei harrasteta ”kevyttä” musiikkia, saati tanssia. Tuntuiko rytmimusiikin esittäminen ja tanssi alkujaan syntiseltä, maailmalliselta ja taiteellisesti pinnalliselta?
– Tuntui! Nämä ajatukset oli istutettu päähäni varhain ja niiden kanssa oli elettävä, Pelkonen vastaa.
Baritonilaulaja irtautui herätysliikkeestä 12 vuotta sitten eikä enää ajatellut, että kevyen musiikin esittäminen olisi väärin. Sitä onkin ollut ohjelmistossa. Hänelle oli silti haastavaa heittäytyä laulamaan viihdemusiikkia ja tanssimaan televisiossa.
– Kehossani ja mielessäni on monenlaisia kehikoita ja häpeää liittyen viihteen tekemiseen. Olen tehnyt vähän tällaista työtä, joten väkisinkin minussa vaikutti joitain vanhoja asetuksia, joista en ollut edes tietoinen.
Kyse oli sekä siitä, mitä klassisena laulajana saa esittää, että hyvin syvällä kehossa elävistä tuntemuksista, jotka liittyvät keholliseen ilmaisuun.
– Jotain näiden yhdistelmästä syntyvää epävarmuutta kohtasin, mutta samalla nautin paljon musiikin esittämisestä.
Myös klassisen musiikin piirissä on vähättelevää asennetta suhteessa muihin musiikin genreihin.
– Minun piti tulla ulos kuorestani. Onneksi sain valtavasti rohkeutta ilmaista itseäni miettimättä, mitä muut ajattelevat.
USKONNOLLISEEN TAUSTAANSA liittyvän haasteen Pelkonen kohtasi jo alkaessaan työskennellä oopperassa. Kaikki näyttämötaiteen kaltainen kehollinen ilmaisu oli ollut kiellettyä.
– Oman kehon ilmaiseminen oli pelottavaa ja vierasta ja se haluttiin tukahduttaa. Vain klassinen musiikki oli hyvää ja muu oli syntiä. Kun tein ensimmäisiä oopperaroolejani, vieraalle alueelle meneminen synnytti häpeää ja pelkoa.
Pelkosen päässä soi lavalla välillä vieläkin kysymys: mitä saan tehdä?
– Se on risti, jota kannan. Olen kuitenkin jo vapautuneempi ja vähemmän pelokas kuin vielä vähän aikaa sitten.
Pelkonen tuntee vapautuvansa ja uskaltavansa koko ajan enemmän. Vieraiden musiikin tyylilajien haltuun ottaminen ja tanssi ovat vaatineet opettelua. Tanssi on hänestä ihmiselle luontainen tapa ilmaista kehollisesti tunteita ja musiikkia.
– Jos katsoo pikkulapsia, niin nehän lähtevät luontaisesti liikkumaan, kulttuurista riippumatta, kun rytmikäs musiikki alkaa soida. Jos tanssi tukahdutetaan, tehdään hallaa ihmisen kokonaisilmaisulle.
PELKOSELLA ON ollut intensiivinen ja inspiroiva työvaihe. Hän julkaisee 10. huhtikuuta pianisti-säveltäjä Iiro Rantalan kanssa Hymyilevä Apollo -albumin. Se pohjautuu Eino Leinon rakkauden ja suvaitsevaisuuden eetosta suitsuttavan runokokoelman lyriikoihin, joihin Rantala on säveltänyt kappaleet.
Maistiaisina levystä on single Kiitoslaulu: Oi, kiitos sa Luojani armollinen. Leino viittaa usein runoissaan Jumalaan.
– Leinon tapa nähdä maailma ja ihminen on valtavan humaani. Lemmen ja rakkauden kaikkivoipaisuus on vaikuttavaa. Hän asettaa lähimmäisenrakkauden kaikkien ulottuville – kaikille on tilaa.
Leinon kuolemasta tuli tammikuussa 100 vuotta. Leino on Runebergin ohella Pelkoselle tärkein suomalainen runoilija ja albumi julkaistiin juhlavuoden kunniaksi. Kesäiset levynjulkaisukonsertit toteutetaan Jukka Nylundin ohjaamina pienoisdraamaesityksinä.
Keväällä on sitä ennen edessä minikiertue pianisti Jukka Nykäsen kanssa. Luvassa on klassisia kappaleita ja viihdesävelmiä.
– Olen uusien haasteiden edessä. Mielenkiinnolla katson, mitä tästä seuraa. Minulla on vahva uudistumisen halu ja luova kausi. Mietin, mitä haluan vielä tehdä urallani – ja estääkö pelko tekemästä jotain tärkeää?
Lue myös:
Saat valita elämän, lupaa 130-vuotiasta Kajaanin kirkkoa juhlistava ylösnousemusnäytelmä
Ilmoita asiavirheestä