Luonnossa elämä syntyy yhä uudelleen. Luomakunta on kulkijoilleen lohdun paikka. Puutarhuri ja kasvatuksen ammattilainen Tuomo Salovuori on kokenut tämän omassa elämässään ja vienyt viestiä eteenpäin. – Kun muistamme kuolevamme, muistamme myös arvostaa elämää, sen lahjoja ja syviä kosketuksia, hän sanoo.

Luonnossa saa hengittää vapaasti. Se jakaa sylinsä kaikkien hoivaksi.

Kuntouttavan luontotoiminnan parissa pitkään työskennelleelle Tuomo Salovuorelle luonto on ollut jo nuorena elämää kannatteleva paikka, jossa ei tarvinnut vetää rooleja tai miettiä, mitä muut hänestä ajattelivat.

– Luonnossa hain elämäni suuntaa. Vaeltelin siellä koirani kanssa. Elämässäni oli silloin paljon henkistä kuormaa, joka eristi muista ihmisistä, vaikeutti kanssakäymistä. Luonnossa sain olla vapaasti ilman ennakko-odotuksia.

Luonnon parantavasta rauhasta puhutaan monissa tutkimuksissa termillä pehmeä lumoutuminen. Luonto ei vaadi mitään eikä kaipaa vastalahjaa. Luonnossa elämän osaset asettuvat paikoilleen ja pohdinnat löytävät vastauksensa.

”Luontoon voi aina luottaa. Se on turvasatama, jossa kierto on jatkuvaa.”

Luonto on ollut Tuomo Salovuorelle myös väline auttaa muita. Hän on ollut luomassa Suomeen kuntouttavaa Green Care -toimintaa ja vastannut Sininauhaliitossa muun muassa sen hengellisestä työstä. Hän on kirjoittanut aiheesta kaksi kirjaa. Nyt eläkkeellä hän on mukana Toivon puutarhat -hankkeessa.

Luonto on suuri kuva-arvoitus

Luontoon voi aina luottaa. Se on turvasatama, jossa kierto on jatkuvaa. Vaikka luonto syksyllä kuolee talven syliin, syntyy kaikki uudestaan kevään valon myötä ja kasvaa kohti kesän kukoistusta.

”Uusi elämä syntyy aina kuoleman kautta. Aina on olemassa uusi mahdollisuus.”

Siemen kurottaa kohti aurinkoa ja kasvaa sen myötä kokonaiseksi kasviksi. Maatunut kasvi antaa ravintonsa uudelle.

Pääsiäisen ihme kumpuaa samasta ajatuksesta, vanhan taakse jättämisestä ja uuden elämän synnystä.

– Uusi elämä syntyy aina kuoleman kautta. Aina on olemassa uusi mahdollisuus, Salovuori muistuttaa.

Luonnossa saa kokea pyhyyden, meitä suuremman ja alati kannattelevan Jumalan läsnäolon. Veden äärellä horisontti asettaa rajan, mutta kuljettaa myös ajatuksia kauas maailmaan.

– Metropoliitta Kallistos Ware on puhunut luonnosta suurena kuva-arvoituksena, joka on laitettu silmiemme eteen ratkaistavaksi. Sitä katsellessa voi päätellä jotakin siitä luovasta voimasta, joka kaiken takana on, Salovuori sanoo.

”Hengellisessä elämässä kaikki tapahtuu vähän kuin itseltäkin salassa.”

Kasvun ihme tuo iloa

Parikymppisenä hengellisyys tuli mukaan Tuomo Salovuoren elämään.

– Hengellisiä prosesseja on vaikea sanoittaa. Kaikki tapahtuu sielun syövereissä eikä kokemuksia voi aina rationaalisesti avata. Kaikki tapahtuu vähän kuin itseltäkin salassa.

Ihmiselle asetettiin paratiisissa tehtäväksi viljellä ja varjella maata. Kenties siksi monille on luonnollista ja suuri ilo puuhastella puutarhassa. Puutarha vaatii hoivaa, vettä ja ravintoa. Siellä ihminen on jatkuvassa vuorovaikutuksessa luonnon ja Luojansa kanssa – ja ymmärtää toisaalta myös rajallisuutensa.

Nuoruuden puutarhurin koulutuksestaan Salovuori on erityisen iloinen.

– Sitä valintaa en ole koskaan katunut, vaikka rinnalla on koko elämän ajan kulkenut moni muukin työ, hän sanoo.

Salovuori kertoo nauttivansa suuresti kasvun seuraamisesta ja elämän ylläpitämisestä.

– Se on syvää ihmisyyttä, sitä parantavaa ja ruokkivaa toimintaa.

Puutarhanhoito tuottaa iloa ja ylläpitää sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia. Se auttaa pysähtymään ja asettumaan oleellisen äärelle.

– Taimien kasvatus menee keväällä kyllä välillä samalla tavoin överiksi kuin syksyllä metsässä mustikoiden poimiminen Siiri-koiran kanssa, Salovuori naurahtaa.

Hän kertoo kasvattavansa puutarhassaan erityisesti kukkia, jotka auttavat huomaamaan kauneuden.

– Kasvattaisin mielelläni enemmän myös hyötykasveja. On suuri ilo valmistaa ruokaa itse kasvattamistaan vihanneksista.

Ruumiillinen työ tekee ihmiselle hyvää. Samalla puutarhassa saa huomata, että kaikki ei ole ihmisen omissa käsissään. Välillä on antauduttava Luojan ja luonnon edessä.

Tuomo Salovuori siteeraa kirjailija Michael Pollania: ”Ymmärtääkseen pienuutensa ihmisen ei tarvitse lähteä erämaahan. Siihen riittää käynti puutarhassa.”

Luostarit ovat kautta aikain näytelleet tärkeää roolia puutarhanhoidossa. Ne ovat turvanneet omavaraisuuden ja luoneet kauneutta. Usein myös vierailijat, pyhiinvaeltajat, ovat saaneet loistosta osansa.

Taustalla on ollut paitsi rukous ja työ myös vähään tyytyminen ja yksinkertaisuudesta nouseva lepo. Kaikkeen ei tarvitse eikä edes pidä koskea.

Portti hiljaisuuteen

Vuosien myötä Tuomo Salovuori kertoo väsyneensä liikoihin sanoihin, hengelliseen puheeseen. Hän kiinnostui hiljaisuuden retriiteistä ja löysi Quiet Garden -liikkeen.

Suomen ensimmäinen ja yhä ainoa Hiljaisuuden puutarha avattiin Lohjan Vivamossa vuonna 2007.

Retriittipuutarhassa on mahdollisuus pysähtyä, rauhoittua ja nauttia luonnon ja ihmisen työn kauneudesta kaikin aistein. Sinne astuessa voi vetää rajan arjen tehtäville, nähdä ihmeen ja ottaa vastaan sen tuottaman ilon.

– Luovuus avautuu levossa. Puutarhassa voi olemisen ilon lisäksi vaikka maalata, lukea hiljaisuutta tukevia tekstejä tai kirjoittaa niitä itse.

– Hiljaisuuden puutarhassa autan työlläni luontoa, mutta samalla suostun siihen, mikä luonnolle nyt on mahdollista. Välillä joudun nöyrtymään suunnitelmieni edessä. Kasvussa on kuitenkin aina mukana pääsiäisen sanomaan kuljettava syntymän ikiaikainen ihme, Salovuori sanoo.

Vivamon Hiljaisuuden puutarha tarjoaa vierailijoille vuosittain erilaisia teemoja. Viime vuonna kulkija sai asettua Franciscus Assisilaisen ajatusten äärelle, ja tänä vuonna teemana ovat Raamatun luontoon liittyvät tekstit.

Pääsiäisen kaikille jaettu valo

Yksi tapa ymmärtää luonnon loputon kierto, iankaikkisen elämän ja kasvun olemassaolo, on seurata puita, Tuomo Salovuori sanoo.

Lapsena istutettu pieni taimi kasvaa vuosikymmenien myötä suureksi puuksi. Puissa näkyvät vuosirenkaat, elämän kulku.

– Tämän metaforan äärellä voi tutkia omaa elämäänsä, sen mahdollisuuksia ja eri kaaria pienestä lapsesta nuoruuden kukintaan, joka aikuisuuden myötä vähitellen lakastuu ja lopulta kuolee.

Kasvupaikka on antanut osansa. Onnellisessa tapauksessa juuret ovat saaneet tunkeutua turvallisesti syvälle maan uumeniin kietoutuen yhteen muiden puiden juurten kanssa. On hyvä olla yksin mutta yhteydessä.

Kun kuljemme paastoten kohti kristikunnan suurinta juhlaa pääsiäistä, saamme iloita yhdessä yhteydestä Luojaan, itseemme ja iankaikkiseen elämään. Voimme jakaa pääsiäisen ilon tässä hetkessä, ja muistaa myös edelliset ja tulevat sukupolvet.

Pääsiäinen sijoittuu kevääseen, joka on aina uuden alun ja anteeksiannon kohta. Kaiken voi jälleen kerran aloittaa levollisesti alusta, ja kuitenkin kaikki pysyy ja kasvaa.

– Rajattomuudessaan myös pääsiäinen kertoo rajan olemassaolosta. Kun muistamme kuolevamme, muistamme myös arvostaa elämää, sen lahjoja ja syviä kosketuksia, Tuomo Salovuori sanoo.

Pääsiäisen sanoin: Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi!

Lähteet:
Timo Salovuori: Vihreyden keskellä, levon ja virkistyksen puutarhat. Kirjapaja 2009.
Tuomo Salovuori: Luonnon lahjoja, hyvinvointia jokaiseen päivään. Kirjapaja 2020.

Toivon puutarhat

Tuomo Salovuori on mukana Toivon puutarhat -projektissa, joka syntyi Hiljaisuuden ystävät ry:n avustuksella. Ajatuksena on palvella monipuolisesti hautausmailla vierailevia ihmisiä.

– Toivomme, että hautausmaita ei nähtäisi pelkästään kuoleman sijoina, vaan osana elämää, rikkaina ja meditatiivisina paikkoina.

Projektiin liittyi ryhmä ihmisiä, jotka kirjoittivat hautausmaille QR- koodien takaa avautuvia tekstejä, ajatuksia ja runoja.

Ne on suunnattu yksittäisille ihmisille, mutta myös seurakunnille, jotka voivat muotoilla kirjoitusten avulla hautausmaille erilaisia teemallisia polkuja. Tekstejä ja niihin liittyviä kuvia voi tulostaa myös tauluiksi.

– Tekstit ovat lyhyehköjä ja kaikkia koskettavia. Jokaisen on niitä helppo lähestyä ja niihin samaistua. Ne ovat harmonisia, lempeitä ja rauhoittavia, ja tukevat surun käsittelyä, Salovuori kertoo.

Hän vierailee hautausmailla usein itsekin. Toivon puutarhat ovat täynnä ihmisten tarinoita ja ikuisuuden symboliikkaa. Suuret puut, pensaat ja kivet sekä paikoin veden läheisyys rauhoittavat kulkijaa. Vanhoilla hautausmailla myös historia, taide ja kulttuuri koskettavat.

– Hautausmaat ovat lintubongareille ja puutarhaharrastajille palkitsevia paikkoja.

Lisätietoja: hiljaisuudenystavat.fi/toivon-puutarha

Juttu on julkaistu Askel-lehdessä 3/2026.

Ilmoita asiavirheestä