Helsingin Pitäjänmäen seurakunnan luottamushenkilö, erikoiskirjastovirkailija Aapo Rikala kirjoittaa vuodessa 52 kirjettä, siis yhden joka viikko. Sitä voi kutsua jo harrastukseksi.

Ensimmäiset kirjeet hän kirjoitti tietokoneella, mutta aika nopeasti niitä alkoi syntyä tavalliseen A5-ruutuvihkoon, käsin kirjoitettuna. Yleensä noin 8 sivun mittaisena.

– Aikaa kirjoittamiselle löytyy pienissä pätkissä työmatkoilla bussissa tai junassa. Kirjevihko kulkee helposti mukana. Ja monen mielestä käsin kirjoitettu kirje on myös se aito kirje – vaikka tekstin ymmärrys edellyttäisi apteekkikäyntiä.

HARRASTUS ALKOI vuonna 1999 eräänlaisena vastaiskuna sähköposteille ja tekstiviesteille. Nyt kirjeitä on siis lähtenyt ystäville jo toista tuhatta. Postimaksutkin ovat ennättäneet nousta aika monta kertaa.

– Onhan se enemmän kuin Pietarilla ja Paavalilla, mutta vaikuttavuus ei ole samaa luokkaa.

Alkuun kirje syntyi joka viikko uudelle ihmiselle, mutta vuosien varrella ainakin läheisimmät ovat saaneet useampiakin kirjeitä. Henkilövalinnat syntyvät intuition pohjalta, mitään erityistä logiikkaa siihen ei ole.

– Yhden kerran olen lähettänyt kirjeen ihmiselle, jota en tuntenut. Hän oli kirjoittanut kirjan kirjeiden kirjoittamisesta ja halusin kertoa omasta näkökulmastani. Hän vastasi nopeasti – sähköpostilla.

Kyse on yhteydenpidosta, mutta ei kirjeenvaihdosta.

– Toki ilahdun, jos minullekin joku kirjoittaa. Kerran taisin antaa äidille joululahjaksi 4 postikorttia, jossa oli esitäytetyt lähetystiedot ja postimerkki valmiina.

Teksti on usein tajunnanvirtaa, jota Rikala vertaa päiväkirjamerkintöihin. Omista kirjeistään hänellä on kopiot viimeisen kymmenen vuoden ajalta.

– Varsinaisten päiväkirjojen osalta, joita olen saanut lahjaksi lukuisia, en ole koskaan päässyt kantta pidemmälle. Onneksi ovat kirjeet. Tosin niiden arkistointi voisi olla paremmassa kunnossa.

KYMMENEN VUODEN JÄLKEEN kirjoittamista oli tullut jo tapa, jota ei osannut enää lopettaa.

– Enpä tiedä, mitä järkeä tässä on. Eivät tekstit yleensä ole kovin syvällisiä. Mutta kuljettaahan tässä monia ihmisiä mielessään mukana. Ja ehkä kirjeen lukijakin pysähtyy hetkeksi ajattelemaan minua.

Sanaista arkkuaan Aapo Rikala on avannut muillakin kanavilla, muun muassa Herättäjuhlien Körttiradion käynnistäjänä Saarijärvellä vuonna 2005.

– Olin juuri opiskellut radiotyötä Laajasalon Opistossa. Niillä innostuksen höyryillä mentiin. Juhlien aikana sain yhden puolen tunnin paussin.

Nyt Körttiradio on jäänyt muiden hoidettavaksi, mutta tärkeisiin kirkollisiin aiheisiin diakoniksikin kouluttautunut Rikala käyttää nyt Pitäjänmäen seurakuntaneuvoston jäsenenä.

Harrastuksia kuuluu kirjeiden kirjoittamisen lisäksi kirjastokorttien sekä Knockin’ on Heaven’s Door -kappaleen versioiden keräily. Kortteja on yli 150, biisejä yli 50.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä