Suomalaista gospelia juhlinut Glow-festivaali valtasi Nokia Arenan 24.8. Kotimaa seurasi gospelin ystävien juhlapäivää.
Nimeksi tulee Glow. Englanninkielinen sana merkitsee suomeksi hehkua ja loistetta. Roihut palavat loppuun nopeasti, mutta hehku säilyy ja kytee kauemmin.
Näin tapahtuman nimen keksijä Tommi Kalenius on hahmottanut gospelin tilan alusta asti. Niin hän ajattelee yhä.
– Suomi-gospel ei ole näkyvästi pinnalla, mutta sen hiljainen hehku vaikuttaa monen suomalaisen elämän avainhetkissä. Laulut soivat kaste- ja rippijuhlissa, häissä ja hautajaisissa. Gospel kuuluu kulttuuri-identiteettiimme.
Jo pidemmän aikaa Kalenius oli kuullut keikoillaan kyselyitä, koska Suomeen saadaan isompi gospel-tapahtuma.
Lopulta aika koitti. Puolitoista vuotta sitten Kalenius, kristillisen Kristalli-ohjelmatoimiston toimitusjohtaja Johanna Vauto ja Kirkkopalveluiden kehityspäällikkö Jari Kupiainen tapasivat Tampereen pormestarin Kalervo Kummolan. Kummola rohkaisi heitä rakentamaan tapahtuman Nokia-areenalle.
LOPULTA PITKÄ suunnittelu, haaveilu ja työ tulee päätökseen. Glow valloittaa Nokia Arenan. Valtava määrä esiintyjiä, konsertteja, Suomen historian ensimmäinen Gospel Awards ja tuhatpäin gospelin ystäviä.
Kun areenan aulaan tulvivaa väkeä tarkkailee, ei mikään ihmisryhmä erityisemmin ylikorostu. Joukko vaikuttaa melko keski-ikäiseltä ja -luokkaiselta, mutta siellä täällä näkyy nuoria ja lapsiakin. Myös keski-iän ohittanutta väkeä on runsaasti.
Yleisön perusteella ei voisi mitenkään erityisesti havaita, että kyseessä on juuri gospel-tapahtuma. Muutamia Pro Fiden Jeesus on Herra -paitoja näkyy, ja tietysti illan viimeisenä esiintyjänä kuultavan Petran fanipaitoja ja huppareita voi bongailla tasaiseen. Iltapäivällä silmiinpistävin ero maallisen musiikin tapahtumiin lienee se, että anniskeluravintoloihin ei juurikaan kerry jonoa. Pöydissä istuvien laseistakin tuntuu löytyvän pääsääntöisesti vettä.
Väkeä kuitenkin on, ja hyvin onkin. Perjantaihin mennessä lippuja oli myyty jo yli 8500. Siitä iloitsee tuottaja Johanna Vauto:
– Näin suurta väkimäärää ja tapahtumaa emme osanneet toivoa. Tämä on suomalaiselle gospelille upea saavutus.
Vautosta konserttiyleisön vahvimmin yhdistävä tekijä on rakkaus gospeliin.
– Toivon, että yleisössä on silti myös monia sellaisia, jotka eivät kuulu gospelin peruskuuntelijoihin.
Tärkeä tavoite oli toteuttaa läpileikkaus suomi-gospelin kentästä.
– Ja sen ovat nyt huippuammattilaiset mahdollistaneet. Jepa Lambert kuoroineen, Lasse Sakara bändeineen ja koko muu sitoutunut porukka, joka tekee tätä isolla sydämellä, Vauto sanoo.
VAIKKA ARTISTIEN ja järjestäjien toiveissa on ollut tavoittaa uutta yleisöä, Kotimaan pistohaastattelujen pohjalta syntyy vahva vaikutelma siitä, että suurin ihmisiä liikkeellepannut voima on nostalgia. Myös konserttien vahvimmat hetket liittyvät nostalgiaan. Musiikki avaa näkymän kaukaisiin isosvuosiin, menneiden vuosikymmenten tapahtumiin ja elämän merkkihetkiin. Nostalgia rakentaa sillan oman hengellisen matkan tienviittojen luo. Eikä siinä ole mitään vikaa.
Vaikutelma nostalgiajuhlasta korostuu Nokia Arenan toisen kerroksen nuotiopaikalla, missä punaiset Nuoren seurakunnan veisukirjat kulkevat kädestä käteen, kitara soi tanakasti ja bongorumpu paukkaa. Hämyisää huonetta valaisee tekonuotio, ja innokkaimmat laulavat rallin toisensa jälkeen. ”Eee-vaan-kee-liumi, klap klap klap klap”, kajahtaa ilmoille. Rippikoulun iltanuotiosimulaattori on liikuttava niin keksintönä kuin toteutukseltaankin.
Nuotiota ympäröivillä myyntipöydillä esillä olevat tahot ovat poikkeuksellisen kirjava kattaus eri herätysliikkeitä, kustantamoja ja järjestöjä. Harvassa kristillisessä tapahtumassa ovat näin vahvasti edustettuina eri liikkeet ja vapaat suunnat rinta rinnan.
Ennen ensimmäistä konserttia kotimaisten gospel-artistien tiedotustilaisuudessa tunnelma on odottava. Jaakko Löytty myöntää heti alussa, että on jännittänyt ”ihan pirusti”. Vaikka nostalgiavetoisuus varmasti tunnistetaan artistienkin kesken, Lasse Heikkilä painottaa että ”tämä kulttuuri elää ja voi hyvin”. Petri Laaksonen muistuttaa, että illan annissa on sellainen kantava teema ettei tämä ole pelkkää viihdettä.
– Näissä lauluissa on sellaista syvyyttä, että se kantaa kuulijaa erityisellä tavalla.
Marttaliiton toiminnanjohtajan Marianne Heikkilän kysyessä artisteilta, kuinka paljon gospelin pitää ottaa kantaa, vastaa ensimmäisenä popkanteletar Ida Elina: artisti laulaa aiheista, jotka ovat hänelle itselleen tärkeitä.
– Ja varmaan Jaakko (Löytty) tekee seuraavaksi raakku-biisin, Ida Elina sanoo viitaten tuhansien raakkujen kuolemaan johtaneeseen tapaukseen.
– Mä oon tehnyt jo, Löytty vastaa toimittajakunnan naurahdellessa.
Meidän on laulettava myös tätä elämää ja näitä ihmisiä varten
Heikkilää kiinnostaa, mikä on suomi-gospelin viesti uskonnosta kiinnostuneille nuorille, erityisesti nuorille miehille. Löytyn mukaan ”nuoret miehet on fiksuja.”
– Ne haluaa elämässään jotain tukevaa. Tukevuus löytyy kirkon ja uskonnon suunnasta. Kunhan ei vaan harhaudu hörhöjuttuihin. Tavallinen kansankirkko on hyvä, Löytty painottaa.
Petri Laaksonen jatkaa pohdintaa.
– Olen huolissani, jos yhtäläisyysmerkit laitetaan kristinuskon ja konservatiivisuuden välille. Toivon, että ihmiset näkisivät tämän avaran maailman kokonaisena. Uskonnollisuus ei saa tarkoittaa samaa kuin ahdasmielisyys.
Bass´n Helen -yhtyeen nokkamiehen Harri Heleniuksen mielestä kännyköiden ja informaatiotulvan aikakaudella gospel voi olla tarjoamassa selkeää sanomaa paikkaansa etsiville nuorille. Artistit vaikuttavat tästä yksimielisiltä.
Mitä hyvä gospel sitten on? Miten genre on muuttunut? Painopisteenmuutos on selkeä, ainakin Jaakko Löytyn mielestä.
– Yhteiskunnalliset sävyt ovat vähentyneet, ja yksilöhurskautta on tullut enemmän. Se ei ole hyvä asia.
Samoilla linjoilla on jälleen Laaksonen, jonka mukaan lauluja ei tule tehdä vain taivastoivosta.
– Toki se on tärkeää, mutta meidän on laulettava myös tätä elämää ja näitä ihmisiä varten.
Heleniuksen mielestä gospelin painopisteen muutos liittyy siihen, mistä päin kristillisyyden kirjoa tekijät tulevat.
– Herätysliikkeiden orkesterit vetää kielenkäyttönsä hirveen henkilökohtaiselle tasolle.
Pekka Simojoki summaa ihanteen siitä, millainen on hyvä gospel-laulu.
– Taivaan tuoksua ja mullan makua sekä pikkusen sydänverta omasta elämästä.
PÄIVÄN ENSIMMÄISESSÄ konsertissa kuullaan nuorempia tekijöitä. Lavalle nousevat HB, Eve & Ossi, Immanuel sekä Maksetut viulut. Löytyn havaintoa yhteiskunnallisten teemojen uupumisesta ei voi olla havaitsematta, vaikka musiikillinen kirjo onkin monipuolista aina räpistä laulelmalliseen poppiin. Yleisö osoittaa suosiota runsain aplodein, mutta todella vangitseviin ja monimerkityksisiin hetkiin päästään vasta seuraavassa ”Legends”-osiossa.
Puolentoista tunnin aikana lavalle nousevat Jaakko Löytty, Outi & Lee, Gospel Power, Pro Fide, Pekka Simojoki, Petri Laaksonen, Jukka Leppilampi, Ida Elina, Jippu ja Tommi Kalenius. Tunnelma on sähköinen ja liikuttunut.
Moni laulu on muuttunut jo kansalliseksi omaisuudeksi, ja kun Nokia Arena täyttyy Sateenkaariunten sävelistä, liikutaan jossain hengellisen nostalgian, rippikoulumuistojen ja kollektiivisen muistin syväkerroksissa. Kännyköiden valot vilkkuvat, ihmiset antautuvat yhteislauluun, ja jopa artistit vaikuttavat häkeltyneiltä ja liikuttuneilta.
Tuhansien keikkojen tekijät ansaitsevat tällaisen juhlan
YKSI PÄIVÄN odotetuista hetkistä koetaan Gospel Awardsin merkeissä. Miksi täällä Hämeen sydämessä osiot on otsikoitu englanniksi. Toisaalta lähes koko genreä, varsinkin nuoremman polven tekijöitä, tuntuu värittävän amerikkalainen estetiikka ja uskonselitys. Millaistakohan olisi anglo-amerikkalaisen tradition ja teologian painolastista vapaa suomalainen korpi-gospel? Onhan sitä täälläkin, mutta varsinaista valtavirtaa se ei edusta.
Uutisankkuri Keijo Leppäsen juontamassa gaalassa jaettiin lopulta viisi palkintoa, joista peräti kolme päätyi koristamaan nuoremman polven hyllyjä. Ossi Mäki-Reini oli pokkaamassa tunnustuksista peräti kahta.
Aidosti liikuttava hetki oli Tarvo Laaksolle myönnetyn elämäntyöpalkinnon jakaminen. Viime vuonna kuolleen rokkipapin poika, muusikkopastori Severi Laakso haki isänsä palkinnon ja esitti Krusifiksin juurella -kappaleesta vahvan sovituksen. Terveiset lähtivät taivaaseen.
– Suunnittelimme Kristallin kokoaman johtoryhmän kanssa Glown eräänlaiseksi kiitosjuhlaksi suomalaisen gospelin pioneereille, Tommi Kalenius kertoo.
Nyt on aika kiittää, sillä genren luojat ovat yhä keskellämme.
– Nämä tuhansien keikkojen tekijät ansaitsevat tällaisen juhlan.
Musiikillisen vastuuhenkilön Lasse Sakaran mukaan artistit ovat yhä ajankohtaisia, nostalgisesta latauksesta huolimatta.
– Näillä taiteilijoilla on vahva itseymmärrys ja käsitys siitä, keitä he ovat ja mitä he tekevät.
Kuka piirtää gospelin rajat?
VAIKKA SAKARA kuvailee päivää runsaudensarveksi ja suurin osa yleisöstä suitsuttaa suosikkejaan, ihmettelevät jotkut eräiden puuttumista sekä rajanvetoa gospelin ja ei-gospelin välille.
Sisääntuloaulassa ihmisiä viihdyttävä pitkän linjan musiikintekijä Jouko Mäki-Lohiluoma sanoo suoraan olevansa pahoillaan siitä, että esimerkiksi Teppo Nuorvaa ei kutsuttu.
– Mainostettiin, että suomi-gospelin tärkeimmät biisit. Teppoa ei silti näy, vaikka Tepollahan on se tärkein, Tuu mun vaimoksein.
Mäki-Lohiluoma alleviivaa laulun olevan rippikoulujen kestohitti ja lähes kuusi miljoonaa kertaa striimattu klassikko.
– Se on suomi-gospelin tärkein laulu, joka kuvailee suomalaisen kristillisyyden valtavirran. Ihminen voi unelmoida onnesta, joka toteutuu, kun on ahkera, rakastaa ja luottaa Jumalaan. Se on kansan syvien rivien kristillisyyden sanoitus.
Muita pistohaastatteluissa kaivattuja nimiä olivat muun muassa Pekka Ruuska, Mikko Kuustonen, Heikki Hela ja Heikki Silvennoinen sekä J. Jyrä. Joku pohtii, kuka piirtää gospelin rajat? Missä on Ruudolf, Joel Hallikainen, entä Joose Keskitalo?
Se, mikä on ollut sirpaloituneena, tulee nyt näkyväksi
ILTAA KOHDEN ääneen pääsee pikkuhiljaa myös ”marginaalin marginaali”, kuten Harri Helenius kristillistä raskasta rokkia luonnehtii. Bass`n Helen, Tera ja The Road tarjoavat liikuttavan elämyksen erityisesti 1970- ja 1980-luvuilla syntyneille. Tera-yhtyeen Petri Lassila on iloinen.
– Se, mikä on ollut sirpaloituneena, tulee nyt näkyväksi. Hieno homma kerta kaikkiaan.
Myös fanikulttuuria nähdään, kun Petran pöydän eteen kerääntyy väkeä jonoksi asti. Nimmareita haetaan paitoihin ja levyihin. Ameriikan gospel-tähdet ovat valloittaneet Mansen.
Ensi vuonna tapahtuma aiotaan järjestäjien mukaan järjestää uudestaan. Se tuntuu olevan myös yleisössä monen toivomus. Kun elokuinen ilta Tampereella pimenee ja ihmisten intoa katsoo, ei ajatus vaikuta lainkaan mahdottomalta.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä