Olin tänä kesänä ensi kertaa elämässäni kokonaan ruotsinkielisessä konfirmaatiojumalanpalveluksessa. Helteinen päivä ja täpötäysi kirkko tekivät tunnelmasta myös kirjaimellisesti lämpimän – jopa vanhan kivikirkon suojissa.

Kaikki oli periaatteessa tuttua: jännittyneet ja kauniit nuoret, jumalanpalveluksen kaava, rippikoululaisiinsa sydämellisesti suhtautunut nuorisopappi, virret, hieman liikuttuneet teinien vanhemmat ja pitkän messun aikana istumiseen kyllästyvät pikkulapset. Tämän kaiken olen nähnyt ja kokenut kymmeniä kertoja elämäni aikana.

Silti jokin oli omassa kokemusmaailmassani toisin. Koska ymmärsin puheista ja teksteistä vain vähän sieltä täältä, enkä tuntenut tuon seurakunnan käyttämiä liturgisia melodioita, en yllättäen pystynytkään eläytymään tilanteeseen tunnetasolla.

Yritin kyllä laulaa mukana virsiä, mutta jännitin koko ajan, lausunko sanoja väärin. Koin suurta ulkopuolisuutta ja olin messun lopulla jo yhtä kyllästynyt kuin urhea alakouluikäinen pikkumies vieressäni (hänkään ei ymmärtänyt kieltä).

Minulla on tapana käydä ehtoollisella aina, kun sitä on tarjolla. Tällä kertaa jätin ehtoollisenkin väliin. En vain jostain syystä osannut ottaa sitä vastaan vieraalla kielellä.

KOKEMUS HERÄTTI tajuamaan, miten valtavan tärkeää on, että meillä Suomessa tehdään seurakuntatyötä hyvin monilla eri kielillä.

Äidinkieli on tutkimustenkin valossa ihmisen tunnekieli. Useampaa kieltä hyvin hallitseva ihminen puhuu yleensä vahvoista tunteista, unelmista tai traumoista mieluiten ja syvällisimmin äidinkielellään.

Voin kuvitella, että myös hengellisissä asioissa syvä tunneyhteys kuultuun ja koettuun vaatii mahdollisuuden liittyä siihen omalla äidinkielellä. Eikä tällöin puhuta pelkästä kielestä, vaan mitä suurimmassa määrin myös kulttuurista.

Eri ihmiset ovat kotonaan eri kirkkokunnissa, herätysliikkeissä ja yhteisöissä. Kaikki eivät tule kosketetuiksi samoin sanoin, sävelin tai äänenpainoin. Tämän vuoksi meillä on nykyisin niin hajanainen kristillinen kirkko.

MONI KRISTITTY murehtii kirkon pirstaloitumista niin moneen eri leiriin. Kyselemme: Missä on se ykseys ja keskinäinen rakkaus, josta alkukristityt tunnettiin?

Ensimmäiset kristityt elivät rajatulla maantieteellisellä alueella ja melko yhtenäisessä kulttuuripiirissä. Voisiko osa vastausta olla, että levitessään Sana on saanut uusia tulkintoja sitä mukaa, kun se on siirtynyt yhä kaukaisempien kansojen pariin?

Ehkä kirkon hajaannus mahdollistaa erilaisten ihmisten aidon yhteyden Jumalaan ja sitä kautta lopulta myös toinen toisiinsa. Kun vain opimme kunnioittamaan toinen toistemme uskon äidinkieltä.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä