Olin 12-vuotias, kun katsoin ensimmäistä kertaa Alfred Hitchockin elokuvan Linnut (1963). Siivekkäiden pelko meni rytinällä ytimiin ja seuraavana aamuna takapihalle astuessani oli kohtaaminen peipposen kanssa kauhea. Säikähdin heti linnun nähdessäni, vaikka syytä säpsähtelyyn ei tietenkään ollut. Edellisillan kuvasto oli iskostunut tajuntaan niin tiukasti, että jokainen liihotus ja siipienräpäytys näytti hyökkäykseltä. Parin päivän päästä asia onneksi unohtui.
Trauma voi saada aikaan irrationaalisen pelon traumatisoivaan tilanteeseen liittyviä yksityiskohtia kohtaan. Eräs tuttavani yritettiin kerran ryöstää iltapäivällä lähijunassa, ja siitä lähtien hän on vältellyt lähijunia iltapäivisin. Tällaiset järkytykset tarttuvat myös yhteisöihin ja kansoihin. Joskus bongailusta tulee pakkomielteistä ja hysteeristä, kuten esimerkiksi useissa ufohavaintotapauksissa tai mccarthyismin ajan Yhdysvalloissa kommunistien suhteen. Jokainen valo oli potentiaalinen ufo ja jokainen naapuri kieroileva kommunisti.
KESÄKUUSSA 2024 Suomea koetteli rippikoulukohausten aalto. Ensimmäinen niistä olikin todella ikävä. Merikarvian kirkkoherra myönsi käyttäneensä alkoholia leirillä ja häntä syytettiin epäasiallisista, seksuaalissävytteisiksikin tulkittavista puheista. Järkyttävää ja kurjaa, mutta äärimmäisen harvinaista.
Suomessa järjestetään vuosittain valtava määrä erilaisia rippikouluja ja -leirejä. Niille osallistuu tänäkin vuonna lähes 50 000 nuorta. Vuonna 2022 nuoret ovat antaneet rippikouluista kirkon kyselyiden mukaan yleisarvosanaksi 9-. Samoihin kyselyihin nojaten 90 prosenttia koki saaneensa olla oma itsensä ja 93 prosenttia koki olonsa turvalliseksi.
Toki olisi hienoa, jos prosentit olisivat vieläkin lähempänä sataa. Oma kysymyksensä on, onko se mahdollista.
Merikarvian poikkeuksellisen tapauksen myötä uutiskynnyksen on nyt ylittänyt parikin tapausta, joista tuoksahtaa massahysteria. Nukkumaanmenoajoista sanaileminen, suunsoittaminen ja maltin menettäminen ovat toki ikäviä asioita. Mutta vakavasti: eikö teini-ikäisten kanssa tällainen ole aika tavallista, jopa odotettavaa?
Meidät nuhdeltiin aika napakasti ja hyvä niin.
OMALLA RIPARILLANI, siis ollessani leiriläisenä, en pappina, karkasin yöllä huonetoverini kanssa laiturille tupruttelemaan pikkusikareita ja uimaan. Kiinnihän me tietysti jäimme, vaikka olimmekin kirjoittaneet mielestämme nokkelan lapun isoselle: ”Olemme vessassa.” Meidät nuhdeltiin aika napakasti ja hyvä niin.
Sittemmin ollessani leireillä kesäteologina tai pappina olen tottunut siihen, että kaikenlaista sattuu. Nuorilla saattaa tulla keskinäistä sanailua, joku kokee joskus jäävänsä porukan ulkopuolelle, isonen ja leiriläinen ihastuvat, joku yrittää yöllä karata toiseen huoneeseen, ja nuoret yrittävät venyttää uintiaikojaan. Joskus tulee kiistaa kännyköistä, joskus vapaa-ajan määrästä. Mutta hyvänen aika sentään, kysyn taas: eikö tämä ole kaikki ihan tavallista?
Isoisoenoni Kosti Kankaisen kehittämä rippikoululeiri on verraton keksintö, yksi kirkkomme aarteista. Siksi myös epäkohdista täytyy puhua. Aina löytyy korjattavaa ja kehitettävää. Kaikki palaute on elintärkeää.
Rippikoululeireillä tulee myös tietysti toimia lain ja suositusten mukaan. Turvallisuusvastaavan on tunnettava velvollisuutensa. Tiedottamisen kotiin ja nuorille on oltava selkeää. Kielen ja opetuksen on oltava linjassa kirkon kasvatuksen periaatteiden ja turvallisen tilan käytäntöjen kanssa. Merikarvian kaltaiset skandaalit eivät saa toistua.
KOHUJA EI kuitenkaan tule väkisin keksiä. Iltalehden kolumnin absurdin pahansuopa toteamus siitä, miten tämän kesän rippikouluissa ”turvallinen ympäristö ei ole vaikuttanut toteutuneen”, on massahysterialle tyypillistä epälogiikkaa.
Epäkohtakeskeisyys ja tarkoitushakuisuus sopii kirkon inhoajien pirtaan, mutta totta se ei ole. Olen todella surullinen kirkon nuorisotyötä tekevien ammattilaisten ammatillisen osaamisen mitätöinnistä ja siitä, että rippikoulun kaltaista luksustuotetta mustamaalataan. Tänä aikana näille klassisen elämän eväille kun on entistä suurempi tarve.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä