Kalifornian Fullerin teologisen seminaarin systemaattisen teologian professori Veli-Matti Kärkkäinen (s. 1958) promovoidaan tämän viikon perjantaina Joensuussa Itä-Suomen yliopiston (UEF) filosofisen tiedekunnan kunniatohtoriksi.
Kärkkäisen mielestä on hienoa, että hänelle on suotu kotimaassa tällainen täysin ennakoimaton arvonanto.
– Se tuntuu hyvältä ja muistuttaa siitä, että vaikka olen tehnyt työni maailmalla, olen myös osa suomalaista teologikenttää. Tämä oli hyvin positiivinen yllätys, hän sanoo.
Enimmäkseen Yhdysvalloissa tehdyn uransa aikana Kärkkäinen on liikkunut systemaattisen teologian eri osa-alueilla. Hänen magnum opuksensa on 2013–2017 Yhdysvalloissa julkaistu erittäin laaja viisiosainen dogmatiikka Constructive Christian Theology for the Pluralistic World.
Laaja kokonaisuus on dogmatiikan yleisesitys, jossa käydään keskustelua myös globaalin ja kontekstuaalisen teologian sekä suurten maailmanuskontojen ja luonnontieteiden kanssa.
Tällä hetkellä Kärkkäinen työskentelee opetustyönsä ohessa hieman pienempien projektien parissa. Niihin kuuluu esimerkiksi edellä mainitun kirjasarjan ”puoliakateeminen” 400-sivuinen englanninkielinen tiivistelmä.
– Yritän jatkossa saada tiivistelmän julkaistuksi myös suomen kielellä.
Lisäksi Kärkkäinen on viime vuonna julkaissut englanniksi kirjan, jossa hän vertailee kristillistä ja islamilaista eskatologiaa.
– Mukana on myös luonnontieteiden näkökulma. Seuraavaksi kirjoitan kansanomaisen kirjan eräistä muista kristittyjen ja muslimien opeista: pyhät kirjoitukset, Jeesus, pelastus.
On vahva fundamentalistinen tai konservatiivinen siipi, jolla on yleensä valtavat oppilaitokset ja resurssit.
KÄRKKÄINEN ON 1980-luvulla valmistunut Jyväskylässä kasvatustieteiden maisteriksi ja Kalifornian Fullerissa teologian maisteriksi. Teologian tohtoriksi hän väitteli Helsingissä 1998 ja dosentti hänestä tuli 1998. Tuolloin hän palasi vuoden mittaiselta Suomen Akatemian tutkijapestiltä katolisessa St. Johnin yliopistossa Minnesotassa.
Tällä hetkellä hän jatkaa jo vuonna 2000 alkanutta opetustyötään professorina Fullerissa. Lisäksi hän on pitänyt yhteyksiä suomalaiseen akateemiseen maailmaan. Häneltä kannattaa kysyä suomalaisen ja amerikkalaisen teologian tekemisen ja opiskelun eroista.
Tärkein ero on Kärkkäisen mukaan se, että Yhdysvalloissa teologinen koulutus keskittyy huomattavasti enemmän oman aikamme ja modernin ajan kysymyksiin.
– Eurooppalainen konteksti, mukaan lukien Britannia, keskittyy taas enemmän tradition selvittämiseen. Suomessakin tutkitaan paljon dogmihistoriaa. Mutta Yhdysvalloissa opetus on hyvin vahvasti ekumeenista myös luterilaisissa seminaareissa, puhumattakaan reformoitujen kirkkojen pohjalta kehittyneestä Fullerin teologisesta seminaarista.
Toinen teologian tekemiseen liittyvä ero on Yhdysvalloissa suurten valtatraditioiden puuttuminen. Jonkinlainen poikkeus on Amerikassa suuri roomalais-katolinen traditio.
– Toki katolisissa seminaareissa ja tiedekunnissa opiskelee nykyisin myös ei-katolilaisia, koska katolilaisia opiskelijoita ei riitä. Lisäksi raamatuntutkimuksessa, dogmatiikassa ja etiikassa otetaan Amerikassa Euroopasta vahvasti poiketen huomioon rotu-, etnisyys-, väkivalta-, rauhan- ja gender-kysymykset.
HIEMAN HUOLISSAAN Kärkkiäinen on Yhdysvaltojen teologisen koulutuksen syvästä jakaantumisesta kahteen pääleiriin.
– On ensinnäkin vahva fundamentalistinen tai konservatiivinen siipi, jolla on yleensä valtavat oppilaitokset ja resurssit. Olen tästä huolissani, koska niissä annettu opetus ei ole kriittistä koulutusta siinä mielessä kuin minä sen eurooppalaisena ymmärrän.
Toinen suuri leiri on perinteisten eurooppalaisperäisten protestanttisten valtakirkkojen ja katolisen kirkon teologisten oppilaitoksien antama opetus.
– Niiden opiskelijamäärät ovat laskussa.
Ylipäätään Yhdysvaltojen kirkkokuntien ylläpitämät seminaarit poikkeavat suomalaisista teologisista perinteistä.
– Meillä Suomessa ei ole sellaista perinnettä, että yliopistojen tiedekuntien lisäksi olisi vahvoja, seurakuntatiedekuntien kaltaisia oppilaitoksia.
Outoa suomalaisitain voi olla myös se, että luterilaisuus on jakautunutta ja maassa toimii monia itsenäisiä luterilaisia kirkkoja.
KÄRKKÄINEN PUOLISOINEEN asuu Yhdysvalloissa. Hän on professorina Fullerissa, mutta myös Yhdysvaltojen evankelis-luterilaisen kirkon (Evangelical Lutheran Church in America, ELCA) pappi. Hän tekee osa-aikaisesti suomenkielistä seurakuntatyötä Yhdysvaltojen lounaisosien eri seurakunnissa.
Luterilainen seurakuntatyö Amerikassa on Kärkkäisen mukaan hyvin toisenlaista kuin Suomessa. Sikäläisessä kirkkokuntien ja uskontojen meressä luterilaisuus on pienenpieni vähemmistö ja joidenkin Keskilännen osavaltioiden (Michigan, Minnesota, Dakotat) ulkopuolella myös varsin tuntematonta.
– Isossa kuvassa on niin, että ei ole mitään kansankirkkoa tai edes suurta vähemmistökirkkoa. Eikä maassa ole muutenkaan yhtä valtakirkkoa. Kenttä on kirkkokunnille siinä mielessä tasapuolinen.
Outoa suomalaisitTain voi olla sekin, että luterilaisuus on jakautunutta ja maassa toimii monia itsenäisiä luterilaisia kirkkoja, joiden teologiset erot voivat olla suuria.
– Suurimpina ELCA, sitten Missouri-synodi, NALC (North American Lutheran Church) ja Wisconsin-synodi, Kärkkäinen listaa.
– Suomessahan keskustellaan siihen tyyliin, että olisi mahdotonta, että olisi toisia luterilaisia kirkkoja.
YHDYSVALTOJEN VANHAT niin sanotut mainline-kirkot eli valtavirran protestanttiset kirkot ovat jo vuosikymmenien ajan menettäneet jäseniään. Näihin kutistuviin kirkkoihin kuuluu myös ELCA. 1980-luvun lopussa sillä olin noin 5,5 miljoonaa jäsentä. Tällä hetkellä jäseniä on alle 3 miljoonaa.
Kärkkäisellä ei ole yksiselitteistä vastausta siihen, miksi mainline-kirkot kutistuvat.
– Amerikkalaisessa yhteiskunnassa voisi kyllä olla tilausta moninaisuudelle. Amerikkalaiset ovat uskonnollisia. Tarjolla on niin liturgista kuin karismaattistakin elämää. Minulle on mysteeri, miksi esimerkiksi ELCA tai muut sen kaltaiset eivät vedä porukkaa.
Kärkkäinen ei osta sitä usein kuultua selitystä, että liberaaliteologia ei vaan vedä enää ihmisiä kirkkoihin.
– Se on liian yksinkertainen selitys, vaikkakin kirkon sanoman uskottavuudella on sinällään merkitystä. Ei tämä asia ole joko–tai. Ja mielestäni Yhdysvalloissa kirkoissa katsotaan kyllä aika rehellisesti peiliin. Mutta todellisuudessa siellä ei ole suurta kasvua juuri missään kirkossa, joitakin yksittäisiä niin sanottuja riippumattomia karismaattisia yhteisöjä lukuunottamatta. Yhdysvallat tulee tässä kehityksessä Eurooppaa 50 vuotta jäljessä. Uskontokäyrät menevät nyt sielläkin liki kauttaaltaan alaspäin.
Suomessa messussa tulee usein sellainen tunne, että onpa outoa. Kuin seurakunta olisi jokin virasto.
VÄEN VANHENEMINEN on ELCA:ssa samanlainen ongelma kuin Suomessakin.
– Tosin seurakuntalaiset sitoutuvat Yhdysvalloissa ja myös ELCA:ssa seurakuntaansa paljon Suomea enemmän ja näkyvämmin. Jäseniksikin lasketaan vain oikeasti aktiivisesti toiminnassa mukana olevat. On myös papeille helpompaa tehdä työtään niiden parissa, jotka ovat sitoutuneet seurakuntaansa.
Mutta väki ikääntyy, kasvua on vain harvoissa ELCA:n seurakunnissa. Iso ero Suomeen on tunnetusti myös se, että kirkollisveron puuttuessa jäsenistö kerää itse seurakunnan pyörittämiseen tarvittavat varat.
– Yhdysvalloissa kirkolleen lahjottajat saavat tuntuvat verovähennykset. Ja ajatus vapaaehtoisuudesta on selvä. Seurakunnat eivät toimisi päivääkään ilman seurakuntalaisia.
Kärkkäinen kiittelee ELCA:n jumalanpalveluselämää kutsuvammaksi ja lämpimämmäksi kuin Suomessa.
– Suomessa messussa tulee usein sellainen tunne, että onpa outoa. Kuin seurakunta olisi jokin virasto, jossa voi käydä hoitamassa asioitaan. Mutta tietysti tämä ero on myös kulttuurikysymys.
ENNEN ELCA:AAN liittymistään aluin perin luterilainen Kärkkäinen oli vuosikymmenien ajan Suomen helluntaikirkon jäsen ja vuodesta 1989 pastori. Hän oli 1990-luvulla vuosien ajan myös lähetystyössä Thaimaassa, jossa hän opetti teologiaa, sekä Keuruulla sijaitsevan Iso Kirja -kansanopiston rehtorina.
Kärkkäinen on perehtynyt myös kolmannen maailman kirkkoihin ja niiden teologiseen ajatteluun. Globaalissa etelässä kristinuskolla menee hyvin. Minkälaisia voisivat olla erilaiset kehityskulut hieman tarkemmassa kuvassa?
Kärkkäinen heittelee ”nopeana reaktiona” eräitä havainnoimiaan asioita.
– Kaikki tietävät, että vapaakirkkotyyppiset, karismaattisuudelle lämpiävät, evankelioivat ja lähetystyötä tekevät yhteisöt näyttävät maailmalla kasvavan, jopa katolisen kirkon sisällä. Sitä ei voi kiistää. Kaikki sellainen kasvu ei kuitenkaan ole mielestäni hyvää, se tuo ongelmiakin. Mutta kyllä globaali kristillisyys kallistuu sinne.
Toinen merkittävä ajankohtainen kehityskulku Kärkkäisen mukaan on, että eettiset kysymykset sekä erityisesti poliittisesti oikeistolaiset näkemykset ovat usein nousseet globaalissa etelässä keskeiseen asemaan.
– En ota tähän itse mitään kantaa, mutta näyttäisi siltä, että ne kirkot, jotka globaalissa etelässä kasvavat, ovat teologisesti ja eettisesti konservatiivisia ja kallellaan poliittiseen laitaoikeistoon. Sinnepäin se näyttää vain menevän.
Vaikka monivärisyys varmasti säilyy, kirkkokuntarajat alkavat häipyä, Kärkkäinen ennustaa.
KÄRKKÄINEN KOROSTAA, että hän esittää yksittäisiä havaintoja eikä mitään laajaa analyysia asiasta. Toinen näkökulma hänen mukaansa globaalin etelän kristillisyyteen on, että perinteinen eurooppalaisperäinen tapa luokitella kirkkoja niiden tunnustuksen mukaan näyttää olevana muutoksessa.
– Esimerkiksi Kiinan suuri kirkko on jälkitunnustuksellinen.
Kärkkäinen hahmottaa tässä termissä yhden todennäköisen ja jo nyt näkyvän globaalin kehityskulun, joka vaikuttaa koko kristinuskon maailmaan.
– Jälkitunnustuksellisuutta on paljon myös Afrikassa ja tietysti monin paikoin muuallakin. Kun se valtaa alaa, kehittyy kirkkojen maailmaan kaksi suurta poolia.
Tällä Kärkkäinen tarkoittaa, että ensinnäkin katolinen kirkko ja ortodoksiset kirkot säilyvät ominaan, yhtenä poolina.
– Mutta se toinen puoli ei enää lokeroidukaan pirstaloituneeseen tunnustuskuntien joukkoon. Vaikka monivärisyys varmasti säilyy, kirkkokuntarajat alkavat häipyä, Kärkkäinen ennustaa.
Hän toteaa tähän kontekstiin liittyen, että ”Suomessahan on vieläkin jutunaihe, jos pappi vaihtaa kirkkokuntaa”.
– Yhdysvalloissa näin ei ole. Siellä kirkkokunnan vaihtaminen on arkipäivää. Leikillisesti ilmaistuna: vähän niin kuin että ensi joku käy K-kaupassa ja sitten osuuskaupassa, ei se ole uutinen. Se voi olla suomalaisille tunnustuskuntasidonnaisille ihmisille aikamoinen järkytys. Mutta globaalisti nämä oppirakennelmat eivät ole kaikille niin selviä kuin Suomessa.
UEF:N KUNNIATOHTORIKSI vihittävä Kärkkäinen kertoo viettäneensä elämästään nyt 30 vuotta ulkomailla. Niistä 24 vuotta on kulunut Fullerissa. Silti hän on läheisesti sitoutunut ja verkostoitunut myös kolmeen suomalaiseen teologiseen opinahjoon.
– Se on ollut suuri lahja ja siunaus. Opiskelin aikoinani teologiaa Helsingissä ja olen sen teologisen tiedekunnan dosentti. Olen juuri ollut puoli vuotta Åbo Akademin Polin-instituutin vieraileva tutkija. Siellä opin hyvin tuntemaan Åbo Akademiin teologista osastoa. Ja nyt UEF:n merkeissä suhteeni Joensuuhun ovat laajentuneet.
Eläkkeelle Kärkkäinen arvioi jäävänsä Fullerista 5–7 vuoden kuluttua. Silloin on edessä muutto takaisin Suomeen.
– En ole koskaan ajatellut elämää siirtolaisena. Ilman muuta palaan Suomeen, ainakin niin, että se on pääasuinpaikkani, Veli-Matti Kärkkäinen sanoo.
Lue myös:
Veli-Matti Kärkkäinen: Kuinka amerikkalainen oikeistokristillisyys myi sielunsa paholaiselle
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä