Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (Sley) nuorisotyön johtaja Juha Heinonen täytti helmikuussa 60 vuotta. Tammikuussa hän sai kirkon kasvatuksen päivillä nuorisotyön kultaisen ansiomerkin, jonka ojensi piispa Mari Parkkinen.

– Piispa piti hienon puheen, josta menin häntä kiittämään. Meillä oli hyvä kohtaaminen, Heinonen kertoo.

Istumme neuvotteluhuoneessa Sleyn keskustoimistolla.

Heinonen alkaa kertoa puhevikansa synnystä, ampiaisesta saunassa. Lause jää kesken, kun oveen koputetaan.

Sleyn kotimaantyön johtaja Juhana Tarvainen astuu sisään. Hän tuo 60-vuotislahjan, jääkiekkojoukkue JYPin pelipaidan. Tarvainen selittää, että JYP kuvaa Heinosta. Hän sanoo Heinosen olevan Jeesus-keskeinen, yhteisöllinen ja pysäyttämätön.

– Moni hyytyy, mutta sä jatkat vuodesta toiseen, Tarvainen toteaa.

Kun Tarvainen on poistunut, Heinonen vilkaisee paitaa ja kuiskaa: ”Mulla on näitä neljä.”

JYP on Laukaassa varttuneen Heinosen suosikkijoukkue.

– Se ampiaishomma meni niin, että olimme eräänä syksynä isäni kanssa saunassa. Olin 2,5-vuotias. Ampiainen pörräsi seinälautojen välissä, ja kysyin isältä, mikä tuo on. Isä sanoi, että ampiainen, ja että siitä ei tarvitse välittää.

Heinonen kuitenkin välitti, sillä seuraavana yönä hänen sänkynsä viereen tuli hirvittävä mörkö punaiset kumisaappaat jalassa.

– Se uhkasi syödä minut.

Aamulla Heinonen ei pystynyt sanomaan sanaakaan änkyttämättä. Hän kävi koko lapsuutensa ja nuoruutensa puheterapiassa. Koulukiusaaminen torjuttiin laukaalaiseen tyyliin.

– Kun eräs uusi oppilas alkoi tokalla luokalla matkia minua, muut vetivät häntä heti turpiin.

Seiskaluokalla alkoivat ongelmat.

– Muistan fiiliksen, mikä minulla oli, kun jännitti ja kiusattiin. Se on ollut eduksi nuorisotyössä. Pääsen ahdistusta kokevan nuoren kanssa heti samalle aaltopituudelle.

Kerran Heinonen hukkasi bussikorttinsa. Siitä alkoi päivittäinen piina.

– Kuski kysyi joka aamu, missä korttisi on. Yritin aina änkyttää ja selittää asiaa, kunnes kuski ei jaksanut kuunnella vaan ohjasi peremmälle. Päivä päivältä bussikuski suureni mielessäni ja itse pienenin.

Heinosen tarinasta tulevat mieleen Vanhan testamentin profeetat, jotka eivät pitäneet itseään soveltuvina tuleviin puhujan tehtäviinsä. Mooseksella oli ”kankea kieli” ja Jeremia oli ”liian nuori”.

– Korinttilaiskirjeen sana siitä, että Jumalan voima tulee esiin heikkoudessa, on ollut minulle tärkeä.

Yhteys nuorten kanssa on kannatellut.

LUKION TOISELLA Heinonen jätti koulun kesken ja lähti Suomen Raamattuopistoon Raamatun Peruskurssille. Hän jatkoi nuoriso-ohjaajahopintoihin ja valmistui vuonna 1988.

– Opiskeluaikana kävin haavojani läpi. Mietin, onko minusta nuorisotyöhön. Kelasin homman syvältä, eikä kutsumusta ole sen jälkeen tarvinnut miettiä.

Paitsi kerran, vuonna 2011. Silloin Heinonen harkitsi muita töitä.

– Sitten eräs rukoilijanainen lähetti ”rofetian”.

Viestissä luki: ”Mietit omaa paikkaasi ja kutsumustasi, mutta minä olen sinut kutsunut ja valinnut jo pienenä poikana”.

– Hän oli nähnyt rukoillessaan myös kuvan hyönteisestä lautaseinässä.

Rukoilijanainen oli iskenyt aiemminkin. Heinonen oli ollut tyttäriensä kanssa mökillä, kun yöllä oli tullut myrsky. Puita kaatui ja pelotti. Tyttäret olivat halunneet rukoilla. Sen jälkeen myrsky katosi. Tyttäret iloitsivat siitä, että Jumala vastasi rukoukseen.

– Olin vähän, että joopa joo.

Rukoilija lähetti viestin: ”Miksi naureskelet ja suhtaudut ylimielisesti suuruuteeni. Olitte myrskyssä ja teitä pelotti, ja kun rukoilitte, minä otin myrskyn pois.”

– Ajattelin, että täytyypä luottaa siihen, että Jumala kuulee rukouksemme.

Nuoriso-ohjaajaksi valmistuttuaan Heinonen meni armeijaan.

– Siihen aikaan varusmiehiä pantiin selliin, jos he olivat tehneet jotakin pahaa. Varusmiesdiakonina juttelin näiden kavereiden kanssa. Sotilassairaalassa vierailin myös. Isoveljeni, armeijan kapiainen, oli ihmeissään, kun sain kotiuttamismitalin. Hän piti minua pitkätukkasivarina.

KOTIUDUTTUAAN HEINONEN oli hetken Laukaan seurakunnan nuorisotyössä ja sitten neljä vuotta Muuramessa. Vuonna 1993 Heinonen valittiin Vuoden muuramelaiseksi.

– Laukaan seurakunnassa työskennellyt Risto Närhi sanoi minulle, että älä koskaan kerää faniporukkaa itsellesi, koska sellainen porukka häipyy nopeasti ja luopuu uskosta.

Sen sijaan seuraajia piti kerätä Jeesukselle.

– Siitä neuvosta otin onkeeni.

Heinonen oli Raamattuopistolla tutustunut kristillistä rokkia soittavan The Road -yhtyeen jäseniin. Vuonna 1991 Yhtyeen kosketinsoittaja Jussi Pyysalo pyysi Heinosen mukaansa Sleyn Evankeliumijuhlille.

Juhlat olivat Kauhajoella. Heinonen lähti mukaan, koska Pyysalo oli mainostanut, että juhlilla on ”uskovaisia naisia”.

Sillä reissulla Heinonen tapasi tulevan puolisonsa.

– Maarit tarjoili meille kahvia. Illalla hän tuli vielä Roadin jätkien kanssa kirkkoon. Kyyditsin hänet sitten kuuden kilsan päähän yöpaikkaan. Maarit ihmetteli, kun ajoin koko matkan neljääkymppiä. Yö juteltiin autossa, seuraavana päivänä alettiin seurustella ja vuonna 1993 mentiin naimisiin.

Samana vuonna Juha Heinonen aloitti työt Sleyn nuorisotoimistossa. Pian hänestä tuli liikkeen nuorisotyön johtaja.

Se oli 30 vuotta sitten. Heinosella on edelleen pitkät hiukset ja huppari. Jumala ei ole ottanut kutsuaan pois, hän on päätellyt.

– Yhteys nuorten kanssa on kannatellut, mutta tämä on kiinnostavaa myös siksi, että työ muuttuu koko ajan. Viiden vuoden välein pitää pistää strategia uusiksi.

– Toivon, että olen osannut mennä evankeliumi edellä. Jeesus on puolestasi kärsinyt ja kuollut. Hän on auttajasi ja pelastajasi. Sinä kelpaat ja riität. Se on ykkösasia, jonka olen halunnut sanoa.

Maailman meno on nuorille nykyään armotonta.

HEINONEN JATKAA, että nuorten maailma oli 1990-luvulla ”pinnallisempaa touhua”, ja että nuoret pääsivät tuolloin helpommalla kuin nykyään.

– Maailman meno on nuorille nykyään armotonta. Ahdistuksen määrä on valtava.

Sitä aiheuttaa varsinkin sosiaalinen media.

– Some on tehnyt nuorista rohkeampia, mutta se on tuonut myös väsymyksen. Aina pitää olla saatavilla.

Leireillä nuoret saavat Heinosen mukaan lepoa somesta, ja siellä näkyy myös myös, miten some on heikentänyt heidän sosiaalisia taitojaan.

– Riparilla saattaa tulla joku pikkujuttu, ja yhtäkkiä käännetään kokonaan selkä toiselle. Joudumme paljon opettamaan lähimmäisenä olemista.

Hän jatkaa, että ”pinnan alla” nuorten kysymykset ovat samat kuin ennenkin.

– Tärkein niistä on, kuka huomaisi minut.

Heinonen kertoo, että Sley on tehnyt nuorisotyötään paljolti yhteistyössä paikallisseurakuntien kanssa.

– Omin voimin emme pysty toteuttamaan niin mittavaa toimintaa kuin nuoret tarvitsevat. Nyt meidät on kuitenkin lyöty ahtaalle.

Jaksan edelleen valvoa leireillä aika hyvin.

SLEYN ASEMA kirkon lähetysjärjestönä on kyseenalaistettu Inkerin kirkossa suoritetun pappisvihkimyksen vuoksi. Piispainkokous edellyttää sekä Sleyltä että Kansanlähetykseltä korjaavia toimenpiteitä toukokuun loppuun mennessä, jotta ne säilyttäisivät asemansa.

– Olemme herätysliike, jonka tulee toimia kirkossa sitä tukien ja rakentaen. Evankeliumin kannalta olisi huono homma, jos Sley savustettaisiin ulos. Haluamme tavoittaa ihmisiä Jeesukselle, ja se onnistuu parhaiten kirkon yhteydessä, Heinonen sanoo.

Hän määrittelee Sleyn nuorisotyön olemuksen näin: ”Omalla profiililla toimiva seurakuntien palvelujärjestö”.

– Profiilin antaa meille Jumalan sana. Puhumme Jeesuksesta.

Heinonen on itse puhunut Jeesuksesta sadoissa tapahtumissa, vuosittain myös Maata näkyvissä -festareilla, joita hän on järjestänyt ja ideoinut.

Pari vuotta sitten tuo tapahtuma, johon seurakunnat ovat vuosikymmenien ajan tuoneet bussilasteittain nuoria, teki kuolemaa.

– Se oli oma virheeni, kun en suostunut nostamaan lippujen hintoja 2010-luvun hyvinä vuosina. Ajattelin, että homma pitää tehdä seurakunnille tarpeeksi halvalla, jotta tavoittavuus lisääntyy. Ajattelen niin kyllä edelleen.

Koronavuoden jälkeen festareille ei enää aiottu palkata projektipäällikköä.

– Kun minulle ilmoitettiin tästä, ajattelin sekunnin verran, että se oli siinä. Sitten ajattelin, että ei.

Festareiden puolesta pistettiin pystyyn rahoituskampanja.

– Sen tekivät nuorten vanhemmat, Heinonen tarkentaa.

– Kuukaudessa tuli 160 000 euroa. Nyt mennään vuosi kerrallaan eteenpäin, ja hyvältä näyttää.

Heinonen kuvailee, että omat lapset ovat hänelle ”rakkainta maailmassa”.

VIIME KESÄNÄ Heinonen joutui kovan paikan eteen, kun hänen tyttärensä Milla, joka oli huomannut kuuluvansa seksuaalivähemmistöön, kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa ”kasvamisestaan konservatiivisessa uskonnollisessa yhteisössä”. Milla Heinosen mukaan homoseksuaalista elämäntapaa ei hyväksytty kotona eikä Sleyssä. Hän syytti herätysliikkeitä haitallisesta sukupuoliopetuksesta, joka pitäisi hänen mukaansa kitkeä pois.

Heinonen kuvailee, että omat lapset ovat hänelle ”rakkainta maailmassa”.

– Olemme edelleen väleissä ja meillä on yhteys. Aina täytyy mennä ihminen edellä. Jokaisella perheenjäsenellä täytyy olla mahdollisuus ajatella ja uskoa omalla tavallaan. Ihmistä pitää kunnioittaa ja hänet pitää hyväksyä, Heinonen pohtii.

– Oma identiteettini on kuitenkin edelleen sidottu Jumalan sanaan, jossa homoseksuaalinen käyttäytyminen todetaan synniksi.

Tulevaan Heinonen katsoo rauhallisin mielin.

– Toivoisin vain, että lapseni eläisivät onnellisen elämän uskossa Jeesukseen. Ja unelmoin siitä, että tulisi herätys, jossa nuoret kiinnostuisivat Jeesuksesta oikein kunnolla. Että sen saisin vielä nähdä.

Väistämätön vanheneminen tuntuu hänestä hieman ristiriitaiselta.

– Jaksan edelleen valvoa leireillä aika hyvin, mutta toisaalta ärsyttää, kun varsinkin jotkut aikuiset näyttävät ajattelevan, että mitä tuo vanha pieru roikkuu vielä messissä.

Kuka?

Juha Heinonen, 60 (huh huh)

Sleyn nuorisotyön johtaja

Juuri nyt nautin lämmöstä ja auringosta.

Harrastan penkkiurheilua, elokuvien katselua, vaimon ja koiran kanssa pitkiä kävelylenkkejä luonnossa, unelmointia seuraavasta lomareissusta.

Asun hirsitalossa Akaan Viialassa vaimon ja nuorimman tyttäreni Vilhelmiinan, sekä pihakoira Brunon kanssa. Rukoilen ensimmäisenä aamulla herätessäni että taivaan isä siunaan armollaan tämänkin päivän.

Luen mieluiten urheilijoiden elämänkertoja ja suomalaisia jännäreitä

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä