Kahdeksan hengen suomalaisryhmämme laskeutui Erbiliin muutamaa tuntia ennen puoltayötä. Lentokentältä ulos astuessamme meitä tervehtivät kristillisen Ankawan kaupunginosan valot, mukaan lukien kirkas risti.

Hotellin ravintolassa soi livemusiikki, ja nukahdimme autuaan tietämättöminä siitä, että samaan aikaan Iran lähetti Israelia kohti 300 droonia ja ohjusta, jotka yön aikana lentäisivät ylitsemme ravistellen koko kaupunkia. Lentokenttä suljettiin vain pari tuntia laskeutumisemme jälkeen.

Oppaamme oli herännyt yöllä ja soitellut sekä hotelliin että Open Doorsin turvallisuustiimiin. Ainakin yksi drooneista oli pudotettu Erbilissä, ja osa niistä oli ammuttu Irakin alueelta. Israelin vastausta pelättiin, mutta toisaalta todettiin, että tällaista tämä Lähi-idän arki on.

Ankawan aamu oli aivan normaalinoloinen. Kävin kirkkokävelyllä yli 50 000 tuhannen kristityn kaupunginosassa ja osallistuin elämäni ensimmäistä kertaa idän assyrialaisen kirkon arameankieliseen aamurukoukseen. Ikkunan takaa kirkkoon asteli punapukuinen ruhtinas, Mar Awa III Royel, katolikos-patriarkka. Täällä sitä ollaan, kristillisen Irakin ytimessä.

Sunnuntaina ryhmämme jakautui kahteen jumalanpalvelukseen, allianssikristilliseen ja kaldealaiskatoliseen. Jälkimmäinen pidettiin lähes kokonaan arameaksi. Suuri Pyhän Joosefin katedraali oli täynnä, ja messu oli kuin jatkuvaa dialogia piispan, kuoron, kansan ja Jumalan välillä. Rauhantervehdys lähti alttarilta ja kosketti kaikkia fyysisesti kaksin käsin. Shlama illokhun! Ehtoollisvieraita ei ole täällä varaa erotella kirkkokunnan mukaan.

Lentokenttä suljettiin vain pari tuntia laskeutumisemme jälkeen.

OPIMME PALJON Open Doorsin yhteistyökumppanien avustustyöstä Irakissa. Eri kirkkojen pappeja tuodaan yhden pöydän ääreen johtajuuskoulutukseen ja seurakuntien haasteista keskustelemaan. Saimme kuulla muistakin työmuodoista kuten naisten- ja nuortenryhmistä, raamattutietovisoista ja traumaterapiasta. Kirkkoja ja tuhottuja koteja korjataan, sairaalakuluja lievennetään, yrittäjyyttä tuetaan mikrolainoilla. Yhteistyökumppaneista välittyy aito ilo ja valo, osaaminen sekä työn vahva merkityksellisyys.

Ajoimme vihreänä kukoistavan keväisen Kurdistanin läpi Duhokiin, missä asuu Isisin jäljiltä suurin osa Irakin kristityistä, useimmat maan sisäisinä pakolaisina. Tapasimme nuoren miehen, joka oli paennut Isisiä Mosulista. Luottamus naapureihin on mennyt, joten vanhoihin koteihin ei enää ole paluuta.

Duhokia ympäröiviltä vuorilta avautuu henkeäsalpaava näkymä Mosulin patoaltaalle, jonka takana olivat Isisin hallitsemat alueet. Isis oli Irakiin saapuessaan pieni joukko, mutta se sai USA:n asettamaan shiiahallintoon tyytymättömät sunnit nopeasti puolelleen.

ZAKHOSSA LÄHELLÄ Turkin rajaa tapasimme paikallisen piispan, joka kertoi suuren osan ajastaan kuluvan kiistoihin maasta, välitystyöhön kristittyjen ja Kurdistanin aluehallituksen välillä. Irakin kristittyjen maastamuutto on repinyt Kaksoisvirranmaan kirkon juuriltaan, ja 1,5 miljoonasta kristitystä on pudottu alle 200 000:een.

Shiiat, kurdit ja jesidit asettuvat pohjoisessa vähitellen kristittyjen maille ja ajavat heidät ulos vanhoilta kotiseuduiltaan. Joku sanoi jopa, että tilanne on pahempi kuin Isisin aikana. Isisiä sentään kaikki vastustivat, nyt vastavoimat saavat toimia rauhassa. Lisäksi Turkin ja kurdien väliset kahnaukset rajalla vahingoittavat myös kristittyjä ja ajavat heitä kylistään.

Paikallisia kuunnellessa avautui Irakin kristittyjen tämän hetken suurin haaste. Se ei ole suoranainen aktiivinen vaino tai hengenvaara, vaan työn puute. Työtä ei kerta kaikkiaan ole, ja vaikka olisikin, niin palkkoja ei aina makseta. Tavalliset ihmiset joutuvat Irakin ja Kurdistanin hallintojen välisen poliittisen kiristyspelin tai epäselvien alihankintaketjujen uhreiksi. Työpaikoista jopa 86 prosenttia on hallituksen työpaikkoja. Yksityinen sektori on lähes olematon.

Yrityksiä on verojen ja korruption takia melkein mahdotonta perustaa, ja ”uskottomien” kristittyjen tuotteita ei valtaväestö välttämättä halua ostaa. Uusia kouluja ei Saddam Husseinin aikojen jälkeen ole perustettu, vaikka väestö on tuplaantunut. Luokkakoot ovat kasvaneet ja oppilaat passitettu aamu- ja iltavuoroihin. Työpaikkoja avautuu vain, kun joku jää eläkkeelle. Tavalliset hyvätkään palkat eivät yllä edes tuhanteen dollariin tai euroon kuukaudessa. Ei siis ihme, että länsi tai Australia houkuttavat.

Assyrialaiskristittyjen pääasiallinen reaktio puukotukseen oli rukous ja anteeksianto.

KESKEN MATKAMME tietoomme kantautui läheltä koskettava uutinen. Irakilaissyntyistä assyrialaista piispaa Mar Mari Emmanuelia puukotettiin Australiassa kesken jumalanpalveluksen ja suoran lähetyksen. Puukottaja oli musliminuorukainen, joka halusi kostaa piispan puheet profeetta Muhammadista. Emme saa olla rauhassa edes ulkomailla, kommentoi joku.

Tapaamisissamme Irakissa kävi ilmi se vaikeus, jota kristityt kohtaavat jatkuvasti suhteessa ympäröivään valtauskontoon. Jos et pelkää itsesi puolesta, ajattele edes meitä, saattavat seurakuntalaiset sanoa sosiaalisessa mediassa liian rohkealle papilleen.

Toisaalta assyrialaiskristittyjen pääasiallinen reaktio puukotukseen oli rukous ja anteeksianto. Suomalainen kommenttikenttä samasta uutisesta keskittyi lähinnä maahanmuuttopolitiikkaan ja islamin tai uskonnon olemuksen arviointiin.

Maastamuuton, vainojen, puukotustapauksen ja sosiaalisen median hyvä puoli on siinä, että nyt Irakin kristityt ja tietoisuus heistä ovat levinneet laajemmalle kuin koskaan aikaisemmin. Keskiajalla Bagdadin patriarkat hallitsivat aina Jerusalemista Intiaan ja Kiinaan asti ulottuvaa kirkkoa, mutta nykyään assyrialaiset ja kaldealaiset asuvat Suomessa, USA:ssa ja Australiassa asti.

BAGDADIN PATRIARKAT muuttivat pohjoiseen sen jälkeen, kun mongolit olivat valloittaneet Bagdadin vuonna 1258. 1400-luvun lopulta 1800-luvun alkuun Irakin kirkon keskuspaikkana oli Rabban Hormizdin luostari Alqoshissa, Niniven tasangolla. Näinä vuosisatoina aiemmin nestoriolaisena pidetty kirkko liittyi myös Rooman yhteyteen ja muuntui kaldealaiskatoliseksi kirkoksi.

Rabban Hormizdin luostari perustettiin jo 600-luvulla, ja saimme vierailla kallioon louhituissa selleissä ja patriarkkojen haudoilla. Meidän lisäksemme vierailijoita oli myös Duhokin yliopistosta. Muslimitkin kunnioittavat täällä munkki Hormizdia. Eikä hän ole edes Alqoshin ainoa profeetta, sillä samasta kaupungista löytyy myös ”elkosilaisen” (Nah. 1:1) Nahumin hauta.

Toinen hengellinen turistikohde oli Tigrisjoki ja kolmen valtakunnan raja. Assurin editse virtaava Tigrisjoki mainitaan jo luomiskertomuksessa. Täällä ollaan sivilisaation syntysijoilla. Joen takana näkyvät Turkki ja Syyria, ja paikalla seisoo 1800-luvulta peräisin oleva kirkko sekä sitä vuosisatoja vanhempi maanalainen kappeli. Matkalla näemme Simelen, jonka assyrialaiskristityt murhattiin raa’asti vuonna 1933 Irakin itsenäistymisen jälkeen.

Automatkalla ohitamme jesidikyliä. Mieleen nousee Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2018 saaneen Nadia Muradin kirja Viimeinen tyttö, joka kertoo Isisin seksiorjaksi joutuneen tytön karmaisevan tarinan.

Kirja oli ratkaiseva myös paavi Franciscukselle, jonka historiallinen vierailu Irakissa vuonna 2021 jätti maahan pysyviä jälkiä. Ankawassa sijaitsevassa hienossa Syriac Heritage Museumissa vierailulle on omistettu oma nurkkauksensa. Museon kaupasta löydän assyrialaisten, aramealaisten ja kaldealaisten kristittyjen lippulogoja matkamuistoiksi.

VIIMEISENÄ ILTANA Erbilissä hotelli-illalliselta jäi niin paljon quuzi-perinneruokaa yli, että lähdin toisen ryhmäläisen kanssa kadulle etsimään sopivaa lahjoituskohdetta. Risti seinässä johdatti meidät läheiseen taloon, jonka pihalla kotitöitä tehnyt nainen kutsui meidät ystävällisesti sisään.

Varhaisteini-ikäinen poika toi meille suklaata ja juotavaa, ja kommunikoimme suomi-arabia-aramea-akselilla sen mihin pystyimme. Bagdadista Erbiliin muuttanut perhe oli useamman kerran joutunut aloittamaan elämänsä alusta maansisäisinä pakolaisina. Isä oli sairas ja työkyvytön, äidin palkka 250 dollaria kuussa. Vanha talo, ulkovessa ja kylmät talvet eivät paljon helpota, mutta uskon ilo ja voima ovat säilyneet järkkymättöminä.

Matkakumppanini halusi siunata perhettä ruuan lisäksi laululla ja rahalahjoituksella. Poistuttuamme huomasin isäntiemme tuijottavan peräämme pitkään talon portilta.

Kirjoittaja on Open Doors Finlandin puhujalähettiläs ja matkanjohtaja.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä