Kurikan kirkko on tullut minulle jo lapsuudessa tutuksi erilaisten tilaisuuksien myötä. Aikuisempana siitä on tullut rauhoittumisen paikka – ja ehkä samalla paluuta juurille.
Isäni toimi noin 50 vuotta sitten muutaman kauden kirkkovaltuustossa. Hän esitti kirkkoon kuparikattoa, mikä olisi paanukattoa kestävämpi. Ehdotus meni läpi pienellä äänten enemmistöllä. Taisipa silloin joku päätöksestä närkästynyt jopa erota kirkosta.
Tätini Edith Ala-Luopa oli 1950-luvulta alkaen aina eläköitymiseensä saakka uranuurtaja tyttötyöntekijänä. Kälyni Maisa Ala-Luopa on jatkanut hänen jalanjäljillään. Veljeni toimii luottamushenkilönä seurakunnassa.
Isäni menehtyi vuonna 2000 ja äitini 2004. Ala-Luopan suvulla on sukuhauta, missä he ja myös isovanhempani lepäävät.
Erityisesti dramaattisena on mieleeni jääneet luokkatoverini hautajaiset vuonna 1970. Oppikoulun viimeisen luokan, viimeisellä viikolla kävimme Ähtärissä luokkaretkellä. Luokkatoverini hukkui siellä kanootilla meloessaan.
Seurustelin tulevan vaimoni kanssa ja vuonna 1983 mietimme avioitumista. Asia oli siihen aikaan päivänpolttava. Samoihin aikoihin kirkkoherra Jorma Laulaja saarnasi kirkossa. Asiayhteyttä en täysin muista, mutta yhtäkkiä hän melkein huusi saarnastuolistaan: ”Menkää naimisiin!” Kaiken lisäksi jumalanpalveluksen jälkeen Laulaja sattui torikaffeilla istumaan ja rupattelemaan samaan pöytään. Jo seuraavana kesänä meidät vihittiin. Sukupolvien ketju jatkuu, sillä molemmat tyttäremme ovat olleet Kurikassa muun muassa seurakunnan leirillä.
TOIMIN MERIKARVIAN seurakunnassa kirkkovaltuuston puheenjohtajana. Se on pieni ja itsenäinen seurakunta. Kunta- ja seurakuntaliitosten myötä Kurikan seurakunta on huomattavasti isompi. Yhteiseen seurakuntaan liittyy tietenkin erilaisia väristyksiä ja ehkä jännitteitäkin päätettäessä, mitä ja missä investoidaan ja mitä säilytetään. Näitä asioita seuraan paikallislehdestä.
Kirkko käsitteenä on muutosvaiheessa. Verotulojen ja kirkon jäsenmäärän ehtyessä on mietittävä, miten jatkossa kirkon toiminnasta ja rakennuksista jatkossa huolehditaan.
Kurikan kirkon sunnuntaimessussa papilla oli mukanaan kompassi. Kelttiläisessä rukouksessa kirkkokansa kääntyi vuoron perään eri ilmansuuntiin. Tämäkin on esimerkki voimallisesta, toiminnallisesta ja monipuolisesta toiminnasta. Se kuvaa seurakunnan uudistusmielisyyttä.
Ihmiset ottavat laajasti osaa seurakunnan toimintaan. Pääsiäisviikolla iltapalamessussa tarjottiin messun päätteeksi sämpyläteet. Kirkko on ristinmallinen ja urut soivat täällä voimallisesti. Kirkkokansa tuntee sen lähellä.
asuttaa paljon pohjalaista sukutilaansa Luopan kylässä. Kurikan kirkko on hänelle
tuttu käyntipaikka koko elämän ajalta – sekä iloissa että suruissa. Kuva: Seija Väre.
Kurikan kirkko
– Kurikan rapattu tiilikirkko rakennettiin Ludwig Engelin hyväksymien piirustusten pohjalta.
– Kirkon katossa lukee ”Keisari Nicolai I:sen aikana, on tämä Herran Huones Rakettu W: 1847. Erik Kuorikoskelta.”
– Kirkon viimeisimmät korjaukset tehtiin 1987–1990. Silloin muun muassa palattiin alkuperäisiin väreihin.
– Johan Sacarius Blacstadius maalasi kaksiosaisen alttaritaulun 1857. Osat kuvaavat asettamista ja ristiinnaulitsemista
– Kellotapuli valmistui 1794. Toinen kelloista on vuodelta 1704.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä