Teologi Ira Langesta tuli johdon valmentaja ja juutalainen: ”Me emme voi keskustella mistään kunnolla, jos pelkäämme koko ajan herättävämme toisissa vaikeita tunteita”

– Leikkisyys, huumori, ilo ja itselle nauraminen ovat todella tärkeitä. Ei ole tarkoitus, että me otamme itseämme liian vakavasti. Juutalaisilla on tapa nauraa itselleen – kristityt ovat siinä heikompia. Kuva: Jani Laukkanen

Kaksi amerikankarvatonterrieriä juoksee hissiin sisään oven avautuessa. Niiden lämpimästi hymyilevä emäntä tulee perässä kerrostalon käytävään.

Kolmikko asuu avarassa ja tyylikkäästi sisustetussa arvohuoneistossa, Ira Langen yhdistetyssä kodissa ja toimistossa, jonka ikkunoista avautuvat Hietalahden tori ja meri.

Lange herätti taannoin huomiota sielukkaan syvämietteisellä ja viisaalla esiintymisellään helsinkiläishotellissa, jossa julkaisi kirjan Yhteys – Avain johtamiseen.

Yhteyden luonnetta monelta kantilta avaavan oppaan muut kirjoittajat ovat psykologi Ilona Rauhala, ekonomi Kimmo Kääriä ja tekniikan tohtori Iikka Virkkunen.

Langen puhe tunneyhteyden merkityksestä työelämässä ei ollut bisnesjargonia, vaan hän kuvasi asioita kaunistelematta ihmisten yhteyden tarvetta ja sen haasteita. Sana oli hallussa.

– Puhuminen ja ihmisten inspiroiminen ovat lahjojani. Koen, että minulla on niiden kautta annettavaa.

Lange valmentaa yritysten johtoa esimerkiksi vuorovaikutuksen ongelmien ratkaisuun ja pelkojen kohtaamiseen.

Hän itse pelkäsi lapsesta asti sitä, saako kuulua joukkoon omana itsenään vai pitäisikö uhrata oma persoona sopeutuakseen porukkaan.

– Ydinpelkoni on ollut, ettei minua oikeasti hyväksytä, jos minut nähdään. En riitä, enkä ole sopiva – olen jotain liikaa tai liian vähän.

Haasteidentäyteisestä elämänhistoriastaan ja 1990-luvulla käynnistyneestä työstään yritysmaailmassa Lange on kirjailijakumppaneidensa kanssa kiteyttänyt ajatuksen, että ihmisten yhteys on sekavaa ja sotkuista.

Parhaimmillaan yhteys on kokonaisvaltaista heittäytymistä ja antautumista kohtaamiseen.

– Syvä ja innostava yhteys voi syntyä, kun ihminen uskaltaa tulla näkyväksi kaiken keskeneräisyytensä ja kummallisuuksiensa kanssa.

Keskeneräisyyden sallivassa ilmapiirissä syntyy yhdessä hienoja asioita, kun rohkenemme tuoda esiin totuudellisia ja rosoisiakin ajatuksia.

– Sisimpäänsä ei tietenkään pidä jakaa joka paikassa. Se on itsesuojelua.

Nykyään puhutaan paljon psykologisesta turvallisuudesta.

– ”Turvallinen tila” saattaa olla sumuverho sille, että jos saat korjaavaa palautetta, käytät sitä vallankäytön välineenä ja tekosyynä sille, ettei vaikeista asioista voi puhua.

Olemme alkaneet pelätä, mitä sanoja voimme käyttää, ettei vain kukaan loukkaantuisi.

– Me emme voi keskustella mistään kunnolla, jos pelkäämme koko ajan herättävämme toisissa vaikeita tunteita ja tulevamme tuomituksi.

Jos joku edustaa Jeesusta kuin sikapossu, en syytä siitä Jumalaa.

SIELU PALJAANA ja samalla täysin hallitusti ja tasapainoisesti esiintyvä Lange on itse esimerkki rohkeasta heittäytymisestä ja totuudellisesta kohtaamisesta, jota yhteyden luomiseen tarvitaan. Hän ei kainostele avointa puhumista kertoessaan taustastaan.

– Minuthan olisi huostaanotettu lapsena, jos joku olisi tiennyt, mitä kotonamme tapahtui.

Vanhemmat olivat rikkinäisiä ihmisiä.

– Kun hälytyskellojen olisi pitänyt soida, he luulivat niitä hääkelloiksi.

Ydinperheyhteys katkesi perheväkivaltaan. Isä oli tuurijuoppo, herkkä mies, jonka persoonan alkoholi muutti.

– Juomakausina elimme rajussa pelossa. Isä yritti tappaa äidin monta kertaa. Äiti ei uskaltanut erota, koska isä uhkasi riistää hänen henkensä.

Esikoinen valvoi öitä ja odotti, menevätkö vanhemmat nukkumaan vai tapahtuuko taas jotain pahaa.

Fysiologiamme reagoi kaikkiin kohtaamisiin. Yhteyden muodostumiseen liittyy lukuisia hermostollisia tekijöitä.

– Muistikuvat siitä, miten äitiä hakattiin, jäivät verkkokalvoilleni. Minulle muodostui ylivirittynyt hermojärjestelmä.

Hermosto jähmettyi, ja tyttö leikki kuollutta, kuin kukaan ei olisi nähnyt häntä. Hän sai lapsena kovia paniikkikohtauksia ja päänsärkyjä.

– Kehoni voi mennä vieläkin tilttiin, kun kohtaan mieshahmon, joka käyttäytyy autoritaarisesti kuin olisi Jumalasta seuraava ja on pinnan alla aggressiivinen.

Joskus reaktiona on ollut liiallinen kiltteys ja miellyttäminen.

– Olen nykyään aika sanavalmis tällaisten miesten kanssa, eikä sormi mene helposti suuhun.

Äiti tuli uskoon, kun Ira oli kuusivuotias. Oulun helluntaiseurakunnassa oli ”aika kovaa meininkiä”. Joidenkin julistus tuotti syyllisyyttä ja helvetin pelkoa.

– Opin myöhemmin, että jos joku soittaa Bachia huonosti, siitä ei voi syyttää Bachia. Jos joku edustaa Jeesusta kuin sikapossu, en syytä siitä Jumalaa.

Helluntailaisuuden kautta Lange löysi jumalasuhteensa, ja se oli ”tosi kaunis ja hyvä asia”.

Äiti ja lapset muuttivat Jyväskylään Iran ollessa 12-vuotias. Hänen mielessään ovat yhä teinivuosien mahtavat kesäleirit Toivakassa.

– Porukkamme oli minulle pelastus ja ilon lähde, yhteyteen kiinnittymisen paikka. En aistinut siinä yhteisössä mitään vahingollista, vaikka me olimmekin aika fundamentalistisia.

Lange arvelee olleensa lukioaikoina myös ylimielinen, ylikriittinen ja mustavalkoinen, vaikka halusikin hyvää kaikille.

– Vaadin liikaa itseltäni ja muilta. Olen saanut välillä hävetä, kun olen katsonut taaksepäin.

Syyttävä sormi ei enää kohdistu muihin.

– Elämä on pistänyt minut sellaisiin paikkoihin, että olen joutunut nöyrtymään ja inhimillistynyt. Se kaikkivoipaisuus, jonka joskus kuvittelin itsessäni olevan, on riisuttu pois.

Työtoveri luonnehtii Ira Langen elämänuskoa ja -myönteisyyttä ainutlaatuiseksi. – Kun Ira astuu huoneeseen, tulee tilaan valoa, energiaa ja iloa ja vahvaa
elämänmakuisuutta. Hänellä on kyky tunnistaa ihmisissä se, mikä on hyvää. Kuva: Jani Laukkanen

LANGEN YHTEYS omaan seksuaali-identiteettiin on ollut kompleksinen. Hän huomasi jo nuorena ihastuvansa tyttöihin. Vielä lukioaikoina hän ihastui myös poikiin, mutta lesbopiirit ”imaisivat mukaansa” hänen muutettuaan Helsinkiin opiskelemaan teologiaa.

Saalem-helluntaiseurakunnassa homoseksuaalisen identiteetin toimeenpanemista käytännössä ei hyväksytty, ja oli aikoja, jolloin hän pysyikin poissa seksuaalivähemmistöjen riennoista.

– Mutta vietit vievät ja menojalka vipattaa myrskyisässä nuoruudessa, ja minulla ne vietit veivät naisten suuntaan.

Lange oli mukana myös kristillisessä Aslan-yhdistyksessä, jossa pyrittiin muuttumaan heteroiksi. Muiden yritykset ”eheytyä” eivät olleet sen lupaavampia kuin hänen omat ponnistelunsa.

– En kokenut sitä toimintaa painostavana vaan outona: Ensin eheydyttiin vähän ja sitten mentiin homostelemaan. Ymmärrän, että ihmiset lankeavat aina, mutta oli se myös ahdistavan ristiriitaista.

Terapiat käynyt ja psykologiaan perehtynyt Lange määrittelee itsensä ”lähinnä biseksuaaliksi ja aika androgyyniksi”.

– Olen elänyt naissuhteissa koko elämäni, mutten koe olevani puhtaasti lesbo. Kun rintani leikattiin syövän takia, en kokenut siitä ongelmia, ja se liittyi juuri androgyyniseen olemukseeni.

Lange erosi pitkästä suhteesta vuonna 2019. Hän on nyt ”elämänkumppani ei-romanttisessa mielessä” jo Toivakan helluntailaisleireiltä tutun naisen kanssa. He eivät asu yhdessä, mutta ovat sitoutuneet pitämään toisistaan huolta.

– En halua enää parisuhdetta. Raamatun mukaan toiset ovat syntymästään asti avioon kelpaamattomia. Minä luulen olevani sellainen, vaikka tykkäänkin ihanista naisista ja miehistä.

Miessuhteessa Ira Lange ei ole ollut, mutta vakuuttaa rakastavansa miehiä. Hän arvioi, että aikamme feminismissä on miehen arvoa alentavia virtauksia, jopa ”hirveää miesvihaa”.

– Mustavalkoisessa emansipaatiopuheessa miehet ovat alempia olentoja. On tietysti pahojakin miehiä, mutta näen punaista aina kun määitään, että miehet ovat sitä ja tätä.

Tämä maailma ei pyörisi ilman hyviä miehiä, roskikset eivät tyhjentyisi ja turvajärjestelmät puuttuisivat, Lange muistuttaa.

– Yhtenä missionani on kehua miehiä. Mitä enemmän minulle on tullut ikää, sitä enemmän arvostan heitä.

Lange uskoo miesten ja naisten tasapainoon: Me kaikki tarvitsemme toisiamme. Hän haluaa lähelleen ihmisiä, joiden kanssa kokee yhteyttä ja sielunkumppanuutta.

– Mutta tärkeintä on löytää syvä yhteys Luojaamme, jonka kautta voimme saada merkityksen elämään.

Kun ahdistus iskee, toivotan sen tervetulleeksi ja kysyn, mikä tarina sillä on kerrottavaksi.

YHTEYS JUMALAAN on ollut Ira Langen tärkein tavoite. Nuoruuden yritys olla uskonnoton jäi lyhytaikaiseksi.

– Uskontotieteilijänä tiedän, että kun ihmisellä on tiettyjä kokemuksia, hän ei voi olla enää uskomatta. Minulla on ollut niin voimakkaita hengellisiä kokemuksia, että tekisin itsestäni narrin, jos sanoisin ”höpö höpö” uskolle.

Polttavaa kaipuuta tasapainoon tuntenut etsijä on kokenut syvimmät levon hetket silloin kun on saanut olla lähellä Jumalaa.

– Yhteys Jumalaan on hyvin parantavaa. Hänen armossaan ja rakkaudessaan on jotain valtavan suurta.

Lange erosi helluntaiseurakunnasta 1990-luvun puolivälissä. Hän löysi juutalaisuuden lähteille saksanjuutalaisen isoisänsä kautta.

Toinen syy eroon oli, ettei hän kestänyt sitä, että seurakunnassa puhuttiin vain ulkoisista synneistä, kuten tupakasta ja viinasta, muttei vaikkapa pahan puhumisesta, kateudesta ja vihasta.

– Kävin seurakunnan johtajan kanssa keskustelun tästä kaksinaismoralismista.

Juutalaisiin juuriin kiinnittyminen tuntui kotiin paluulta. Kääntymisprosessi vaati perusteellisesti kiinnostuksen kohteisiinsa perehtyvältä teologilta vuosien opiskelun ja heprean haltuunoton.

Ira Langen kaulaketjussa on Daavidin tähti. Hän käy synagogassa ja viettää sapatin sekä juutalaiset juhlat.

– Juutalaisuuden ytimessä on messiasusko, ja olen kiinnittynyt yhä lujemmin messiaaseen. Jos ihminen kohtaa messiaan käsittämättömän armon ja valon, häneen ei voi olla uskomatta.

Kuulostaa kuin uskoisit Jeesuksen olevan tuo messias?

– Näin on, mutten voi valehdella tästä asiasta. Tärkeintä on olla totuudellinen, Lange vastaa liikuttuen.

Jotkut Jeesukseen uskovat ”messiaaniset juutalaiset” pitävät asian omana tietonaan, ettei suhteessa juutalaisyhteisöön synny ristiriitaa. Ei kai suhde synagogaan nyt vaarannu?

– Meitä ajaa sosiaalinen itsesuojeluvaisto, mutta miksi uhraisin hengellisen ytimeni vain siksi, että olisin hyväksytty yhteisössäni?

Tarve kuulua joukkoon on vahva.

– Olemme vaikka valmiita hylkäämään omasta syvimmästä totuudestamme puhumisen. Mutta eihän elämä ollut ensimmäisille messiaanisille juutalaisillekaan mikään piknik.

Lange haluaa olla avoimesti sitä, mitä on.

– Synagoga on ollut kotini, mutta olisihan se aika elämänmakuista, jos saisin sielläkin pataani. Luotan, että olen Jumalan lähellä ja turvassa, vaikka mitä tapahtuisi.

YHTEYS KRISTUKSEEN vahvistui pari vuotta sitten. Ira Lange sairasti silloin kolmatta kertaa syöpää. Ensi kerran rintasyöpä iski vuonna 2006. Se uusiutui 2016, mutta tokeni leikkauksilla.

Vuonna 2020 lääkärit havaitsivat syövän levinneen maksaan, luustoon ja lihaksiin. Elinajanennuste oli korkeintaan neljä vuotta.

Potilas alkoi rukoilla hyvin tiiviisti.

– Se oli huutoa Jumalan puoleen. Kuolema oli konkreettisesti edessäni, eikä vain teoreettinen konsepti tyyliin ”kaikkihan me täältä kerran lähdemme.”

Tuskissaan Ira Lange makasi monesti kotonaan matolla ikkunan alla ja rukoili juutalainen rukousliina päässään.

– Yhtenä yönä vuonna 2022 aloin kokea Pyhän Hengen läsnäoloa.

Myös lääkehoito, lihaspiikit, pillerit, biologiset lääkkeet ja tarkka ruokavalio sekä iso maksaleikkaus ”osoittautuivat siunaukseksi”. Jumalasuhde henkilökohtaistui.

– Ainahan minä olin häntä etsinyt, mutta nyt koin ihan eri tavalla syvää rauhaa, vaikka kävin läpi kivuliaita fyysisiä ja henkisiä taisteluita. Näin valoa ja kirkkautta siellä missä oli syvintä pimeyttä.

Synkimmillä hetkillä potilaalla ei ollut sanoja, vain sanatonta huutoa. Hädän keskellä ei kuitenkaan tuntunut olevan hätää. Lange suhtautuu tänään tyynesti siihen, mitä sairaus tuokin tullessaan.

– En enää hypi pitkin seiniä, hötkyile ja ole kauhuissani. Kun ahdistus iskee, toivotan sen tervetulleeksi ja kysyn, mikä tarina sillä on kerrottavaksi.

YHTEYDEN SAAVUTTAAKSEEN on yritettävä tajuta toisen tulokulma tähän maailmaan.

– Ellet ole kulkenut toisen kengissä, älä mene mäiskimään häntä. Me emme ole olleet toisen sielunmaisemassa ja kivussa, emmekä ole nähneet tätä elämää toisen silmin.

Ira Lange myöntää olleensa monesti armoton itselleen ja muille, mutta uskoo päässeensä siitä piirteestä pitkälti eroon, kun ymmärrys elämästä ja Jumalasta on syventynyt.

– Me emme edes tajua, miten suuri Jumalan armo on, ja miten paljon hän välittää meistä. Hän ei pane ihmisiä arvojärjestykseen.

Lange saattaa rukoilla Isä meidän -rukouksen työtoveriensa kanssa ennen palaveria.

– Tällaista se bisnes on nykyään. Jumalan poika on elämäni johtotähti.

Yritysvalmentaja viittaa joskus työpuheissaankin Jumalaan.

– Kukaan ei uskalla kyseenalaistaa sitä, kun tämän näköinen ja kokoinen, ei ihan perinteinen 182-senttinen emäntä on äänessä.

Millaisena uskot messiaasi näkevän sinut?

– Ensimmäiseksi mieleen tulee hyväksyntä ja ehdoton rakkaus. Niitähän me kaikki tarvitsemme – ja paljon armoa ja lohtua.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta 

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliSunnuntain evankeliumi: Kolminaisuuden ajatteleminen on hapuilua Jumalaa kohti
Seuraava artikkeliTaiteilija Heljä Liukko-Sundström on kuollut – Kotimaan haastattelussa hän kertoi Humppilan kirkon uusien teosten synnystä

Ei näytettäviä viestejä