Kolumni: Pyhä Henki ei välttämättä noudata kirkkopoliittisia trendejä

Kuva: Jukka Granström

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä ja käytännössä osaksi jo sen reunoillakin elävät herätysliikejärjestöt valmistautuvat jälleen kesän päätilaisuuksiinsa.

Herätysliikkeemme ovat tietyn luterilaisuudessa kukkineen aikakauden kaukaisia perillisiä. Kaikki ne ovat alkuvaiheistaan muuttuneet. Osa on vierinyt kauas ne kasvattaneista puista. Monia yhdistävät kannattajien ikääntyminen sekä taloushuolet.

Herätysliikkeet syntyivät koettuun tarpeeseen, ja ne ovat olleet kirkolle siunauksen sade. Nykyisin niistä on tullut myös hengellistä hoivapalvelua, evankeliumin julistamisen ja opetuksen ohessa tietyistä perinteistä huolehtivia teologis-kirkkopoliittisia edunvalvontajärjestöjä, joilla tosin voi olla myös kirkon lähetystyön kaltaisia selkeitä rooleja. Mutta onko tuote muuten kunnossa? Onko aika jo ajanut liikkeiden ohi?

Herätystä kirkko edelleen tarvitsee, totisesti. Mutta herätysliikkeillä ei ole (ehkä vastoin eräiden itseymmärrystä) monopolia uskon talletukseen. Uskon synnyttävä Pyhä Henki ei välttämättä noudata kirkkopoliittisia trendejä tai perinneliikkeiden armonjärjestyksiä.

YHTEINEN KIRKKO horjuu. Sen ja postmodernin reiveissä kirkolle vieraat ideologiat peittävät helposti iankaikkisuusnäkymät, parannuksenteon ja jumalattoman vanhurskauttamisen. Jalustalle nousee helposti ihminen. Sellaisella kirkolla on yhä vähemmän sanottavaa armoa janoaville köyhille syntisille.

Ikävä kyllä varsin todennäköistä on, että kirkon mureneminen jatkuu. Jos kirkko – horribile dictu – vallan hajoaisi tai jakaantuisi, olisi mielenkiintoista pohdiskella, mitä rooleja herätysliikkeet silloin ottaisivat. Osa niistä on käytännössä jo nyt teologisesti omilla teillään, paralleelikirkkoja, joiden napanuora kirkkoon on ohut. Mutta olisiko niissä tahtoa ja kykyä olla jopa uusien itsenäisten kirkkojen ytimiä?

Halua lopullisiin irtiottoihin siellä täällä lienee, mutta kyllä painavat teologiset syyt ja jopa kirkon verovaratkin herätysliikkeitä omassa rakkaassa kirkossa kiinni pitävät – viimeiseen saakka. Mutta entä sen jälkeen?

Jos kirkon suola kävisi mauttomaksi, voisivat vapaan luterilaisuuden ideaalit kyllä jossakin viehättää. Ehkä uusi ryhtiliike, reformaatio tai fuusioiva ekumenia kolkuttaisi kirkon kaikkiin oviin.

Maailma on uuden edessä, ja jotakin ennustamatonta kohdattaneen kirkossakin. Se voi vieläkin voittaa vaikeutensa ja saada todellisen herätyksen ja uudistuksen hengen. Mutta vain elämän antava Pyhä Henki tietää, miten se tapahtuu.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliKatso tästä tulevat hartaudet ja jumalanpalvelukset radiossa ja TV:ssä
Seuraava artikkeliKirkko voisi käyttää kaupungeissa voimakkaampaa kriittistä ääntä, Henrietta Grönlund ehdottaa

Ei näytettäviä viestejä