On ikävää ja epäasiallista, että puolustusvoimien reservistä siviilipalvelusvelvolliseksi hakeutuvista puhutaan rintamakarkureina tai reservistä paenneina, sanoo siviilipalvelusjohtaja Mikko Reijonen.

– Nämä ihmiset eivät eroa tai karkaa kansalaisuudesta tai yhteiskunnasta, vaan ovat poikkeusoloissa maanpuolustusvelvollisia kuntien ja valtion osoittamissa siviilitehtävissä.

Siviilipalvelusvelvolliseksi siirtyminen tapahtuu Reijosen mukaan vakaumuksen vuoksi, mitä ei kuulu kyseenalaistaa.

– Moni myös arvioi olevansa hyödyllisempi Suomelle sodan tai muun kriisin aikana siviilitehtävissä.

Varusmiespalveluksen suorittaneet siirtyvät Suomessa puolustusvoimien reserviin, jossa he ovat sotilasarvosta riippuen 50–60-vuotiaiksi asti. Siviilipalveluksen suorittaneet tai reservistä pois siirtyneet ja viiden päivän täydennyspalveluksen suorittaneet alle 50-vuotiaat muodostavat puolestaan siviilivarannon. Lisäksi on olemassa vielä terveyssyistä asepalveluksesta rauhan aikana vapautettujen varareservi ja vastaavasti siviilipalveluksesta terveyssyin vapautettujen lisävaranto, johon kuuluvat myös 50–60-vuotiaat siviilipalvelushvelvolliset.

Tämä oli puolustusministeriltä poliittinen avaus.

AIEMMIN POIS reservistä siviilivarannon puollelle on vuosittain hakenut noin 300–400 reserviin kuuluvaa, mutta Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 hakemuksia tuli vuoden aikana noin 3 800.

Viime vuonna hakemuksia tehtiin 1 650, joista noin 420 huhtikuussa kun Suomi liittyi Natoon. Tänä vuonna hakemuksia on tullut jo helmikuun loppuun mennessä yli 1 600. Piikki seurasi siitä, kun puolustusministeri Antti Häkkänen väläytti julkisuudessa mahdollisuutta siirtymisen estämiseksi tulevaisuudessa lainsäädäntöä muuttamalla.

– Tämä oli puolustusministeriltä poliittinen avaus. Puolustusvoimissa kuitenkin ajatellaan, että siirtymistä reservistä siviilipuolelle ei ole syytä rajoittaa, ellei puolustus vaarannu. Isänmaallisuutta voi toteuttaa monella tavalla, Reijonen sanoo.

Hän tekee viikoittain yhteistyötä Puolustusvoimien henkilöstön kanssa.

– Meillä on matala kynnys ottaa yhteyttä tarpeen mukaan puolin ja toisin. Yhdenkään upseerin suusta en ole kuullut epäasiallisia kommentteja siviilipalvelukseen liittyen.

RESERVISTÄ SIVIILIVARANTOON siirtyvät suorittavat siis viiden päivän mittaisen täydennyspalveluksen Siviilipalveluskeskuksessa Lapinjärvellä tai jossain keskuksen yhteistyökumppanipaikassa.

Näitä ovat Merenkulun turvallisuuskoulutuskeskus Meriturva Lohjalla, Länsi-Suomen pelastusharjoitusaluesäätiön ylläpitämä Turvallisuuskeskus Porissa, Pelastusopisto Kuopiossa sekä Rauhankasvatusinstituutti Kokkolassa. Yksi täydennyskoulutuserä järjestetään tänä vuonna myös Inarissa.

Täydennyspalveluskoulutus keskittyy kokonaisturvallisuuden kysymyksiin. Luennot ja käytännön harjoittelu liittyvät esimerkiksi kriisitilanteisiin varautumiseen, ensiaputaitoihin, alkusammutukseen, kriisitilanteiden logistiikkaan, väestönsuojeluun, disinformaation torjumiseen ja arjen turvallisuuteen. Koulutukseen osallistuville maksetaan samansuuruiset päivärahat ja täydennyspalveluspalkka kuin armeijan kertausharjoituksiin osallistuville.

Reijosen mukaan siviilipalveluspuolella ei tivata vakaumuksen tarkkaa sisältöä.

– Siviilipalveluskeskus vastaa aina ensimmäisestä koulutuspäivästä. On todella mielekästä tavata siviili- ja täydennyspalvelusvelvollisia. Kukaan ei siirry sellaiseksi vahingossa, vaan päätös on aina harkittu.

Reijosen mukaan siviilipalveluspuolella ei tivata vakaumuksen tarkkaa sisältöä. Siviilipalvelukseen hakeutuvien vakaumuksen tutkinta lautakunnan edessä päättyi Suomessa jo vuonna 1986.

Reijosen mukaan esiin on noussut esimerkiksi ajatus siitä, että henkilö on aikanaan sotilasvalassa vannonut puolustavansa Suomea, mutta Nato-Suomessa tuon puolustusvelvollisuuden koetaan laajentuneen.

– Monet siviilivarantoon siirtyvistä eivät myöskään koe aseiden käyttöä enää vakaumukseensa sopivaksi.

SIVIILIVARANNOLLA EI ole selkeitä sijoituksia sodan varalle kuten reserviin kuuluvilla. Mikko Reijosen mukaan olisi hyödyllistä, että Suomeen perustettaisiin eräänlainen kokonaisturvallisuusrekisteri, joka pitäisi yllä tietoja sivarien osaamisesta. Tämä vaatisi osalle siviilivarannosta myös täydennyskoulutusta eli kertausharjoituksia vastaavaa toimintaa siviilipuolella.

– Rekisterissä voitaisiin huomioida myös järjestötoiminta. Jo nyt osa sivareista toimii aktiivisesti esimerkiksi vapaapalokunnissa, SPR:llä, Vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa Vapepassa ja öljyntorjunnassa.

– Kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen lisää valtion kokonaisturvallisuutta ja esimerkiksi myös Martta-liitto tekee upeaa työtä arjen selviytymistaitojen hyväksi, Reijonen sanoo.

SIVIILIPALVELUSJOHTAJANA NYT 15 vuotta toiminut Mikko Reijonen on aikanaan itse suorittanut siviilipalveluksen erityisnuorisolaitoksessa Nuoriso- ja perheasema Vanamossa Joensuussa vuonna 1994. Tuolloin siviilipalvelus kesti 13 kuukautta. Nykyään se on kestoltaan saman mittainen kuin pisin asepalvelus eli 11,5 kuukautta.

Nuorena seurakunnan nuorisotyössä aktiivisesti toiminutta Reijosta kiinnostivat sosiaalityö ja lastensuojelu. Aseisiin hänellä ei ollut viehtymystä. Koska siviilipalvelus oli juuri avautunut aidoksi vaihtoehdoksi, hän hakeutui sinne uskonnollisin ja eettisin perustein.

– Koin olevani siviilipalveluksessa hyödyllinen yhteiskunnalle. Lisäksi sain erinomaista työkokemusta, jonka myötä suuntauduin sosiaalialalle ja opiskelin lopulta kasvatustieteiden lisensiaatiksi.

NYKYISIN SIVIILIPALVELUKSEEN hakeutuu noin seitsemän prosenttia kutsuntaikäluokasta eli noin 2 000 henkilöä vuosittain. Mahdollisia siviilipalveluspaikkoja, joilla on voimassa oleva sopimus Siviilipalveluskeskuksen kanssa, on Suomessa noin 2 500. Suomenkielisissä evankelis-luterilaisissa seurakunnissa niitä on 162 ja ruotsinkielisissä 18. Lisäksi paikkoja on myös muissa kirkkokunnissa ja hengellisissä yhteisöissä.

– Seurakunnissa siviilipalvelusta suorittavat toimivat eniten nuorisotyössä. Joillakin on myös esimerkiksi kiinteistönhuoltoon liittyviä tehtäviä tai he avustavat diakoniatyössä, Reijonen kertoo.

Jotta seurakunta tai muu taho voi ottaa sivarin palvelukseensa, sillä on oltava rahaa varattuna noin 12 000 euroa. Siviilipalveluspaikka tarjoaa palveluksen suorittajalle majoituksen, terveydenhuollon ja neljä ateriaa päivässä.

Palveluksesta vapautettujen joukossa on kuitenkin syrjäytyvien nuorten ydinjoukko, josta meidän tulisi kantaa yhteiskunnassa enemmän huolta.

KUTSUNTAIKÄLUOKASSA ON nykyisin noin 28 000 henkeä. Heistä noin 8 000 saa vuosittain kokonaan vapautuksen palveluksesta, usein mielenterveydellisin perustein.

Reijonen ei ole huolissaan niistä, jotka suorittavat asepalveluksen tai siviilipalveluksen. Vapautetuistakin suurin osa pärjää elämässään hyvin.

– Heidän joukossaan on kuitenkin syrjäytyvien nuorten ydinjoukko, josta meidän tulisi kantaa yhteiskunnassa enemmän huolta.

Sekä varusmiespalveluksesta että siviilipalveluksesta kieltäytyneistä totaalikieltäytyjistä tehtiin viime vuonna 32 rikosilmoitusta. Heidän kanssaan pyritään selvittämään mahdollisuutta vapautua palveluksesta terveydellisin syin.

– Näiden ihmisten määrääminen vankilaan ei ole kenenkään etu, Reijonen sanoo.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä