Aktivistille kristillinen toivo on vankka perusta
Yritin taannoin katsoa Aleksei Navalnyin hautajaisia, vaan eipä onnistunut. Kuva väpätti ja lähetys katkeili. Syystä tai toisesta tietoliikenneyhteydet Moskovassa toimivat huonosti tuona perjantaina, jona Putinin inhoama oppositiopoliitikko hyvästeltiin viimeiselle matkalleen.
Aleksei Navalnyi jää historiaan miehenä, joka selvisi novitshok-myrkytyksestä ja palasi sen jälkeen vapaaehtoisesti kotimaahansa. Siellä hänet vangittiin jo lentokentällä.
Navalnyi oli paitsi poikkeuksellisen rohkea ihminen myös iloluontoinen humoristi. Usein hänen hyväntuulisuutensa vaikutti olevan ilmeisessä ristiriidassa olosuhteiden kanssa.
Tultuaan viime vuoden lopulla siirretyksi uuteen vankilaan Napapiirin pohjoispuolelle Navalnyi lähetti asianajajansa välityksellä tukijoilleen viestin:
”Minulla on kelsiturkki, karvahattu ja kohta saan huopikkaat. 20 päivää kestäneen kuljetuksen aikana minulle kasvoi parta. Poroja täällä ei ole, mutta on valtavia, kauniita ja pörröisiä saksanpaimenkoiria.”
OSIN KYSE lienee ollut strategiasta. Navalnyi halusi osoittaa, ettei Putin voi nujertaa häntä.
Mutta epäilemättä strategian toteuttamisessa auttoi Navalnyin vahva vakaumus. Hän uskoi, että Venäjän suunta voidaan kääntää, ja hän uskoi Jumalaan.
Uskostaan Navalnyi puhui julkisesti vain vähän. Vuonna 2012 Open Democracy -lehden haastattelussa hän kertoi kääntyneensä ortodoksiksi aikuisiällä.
Oikeudenkäynnissä vuonna 2021 Navalnyi kertoi etsivänsä elämänohjeita Raamatusta ja siteerasi Vuorisaarnaa: ”Onnellisia ovat ne, joilla on oikeudenmukaisuuden nälkä ja jano: he saavat kyllikseen.” (Matt. 5:6)
Hän totesi, ettei kadu mitään. Päinvastoin hän sanoi tuntevansa tyydytystä, sillä on vaikeina hetkinä kyennyt tekemään oikeita valintoja.
Kristityn toivo pelastuksesta on vankka pohja, kun vastassa on poliisivaltion häikäilemätön yksinvaltias. On vaikea pelotella ihmistä, jolle kuolema on voitto.
PÄÄSIÄISEN LÄHESTYESSÄ tekisi mieli nähdä Navalnyin elämän viimeisissä käänteissä yhtymäkohtia kristinuskon suurimpaan kertomukseen.
Kuvaan sopii sekin, mitä hautajaisten jälkeen tapahtui. Ei sentään ylösnousemusta, mutta pieni ihme kuitenkin.
Venäjän turvallisuuskoneiston näyttävästä läsnäolosta huolimatta surijoiden jono kiemurteli haudalle päiväkausia. Kolmantena päivänä se oli peittynyt parimetrisen kukkakeon alle.
Jokaisen haudalle tuodun kukan takana on venäläinen, joka oli valmis ottamaan riskin osoittaakseen Navalnyille kunnioitusta.
Siinä rohkeudessa on valtavasti toivoa.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä