Vuonna 1994 Espoon Tapiolan seurakunnan kanttori Hannu Jurmu kaipasi nuorisokuorolleen lisämotivaatiota. Avuksi hän kinusi irlantilaiseen kansanmusiikkiin ihastuneen nuorisotyönohjaaja-muusikko Kari Haapalan. Soittajia löytyi Haapalan kokoonpanoista. Melko nopeasti kävi ilmi, että bändin ja kuoron valmiudet eivät kohdanneet.

– Pakkien antaminen 20 teinitytölle teki minusta varmaan alueen vihatuimman ihmisen, Haapala sanoo ja huokaa.

Bändi jatkoi matkaa kunnianhimoisesti, monipuolista osaamistaan vahvistaen. Stemmalaulun puhtaus hivelee korvaa ja soljuu kirkkaana. Muusikoiden käsissä soivat myös irlantilainen busuki, kelttiharppu ja avainviulu.

Nykykokoonpanossa Haapala ja Laura Airola ovat alkuperäisjäseniä, mutta muillakin on yli 20 vuoden kokemus. Tiro Rohkimainen, Kerttu Terri ja Aki Hauru tulivat mukaan 1990-luvun lopulla, laulusolisti Susanna Eronen 2003.

– Akustisuus viehätti. Koin myös tämän musiikin tarjoavan lohtua, voimaa ja iloa. Musiikin hoitava merkitys motivoi, Eronen sanoo.

KARI HAAPALA teki gospelia jo 1980-luvulla. Mustarastaan myötä musiikki sai irkkusoundin, ja aiemmin usein ärhäköiden tekstien sävy muuttui kansanmusiikille ominaiseksi tarinoinniksi. Kristillinen arvopohja säilyi, mutta ilman julistuksellisuutta.

– Virsitekstien kanssa mennään nytkin syvään päätyyn. Minulle etenkin körttivirsien, joita keikoilla on aina vähintään yksi, suomalaiskansallisessa identiteetissä on jotain samankaltaisuutta irlantilaisen kansanmusiikin kanssa, hän pohtii.

Silti lähinnä 40–80-vuotiaista koostuvassa yleisössä on monia, jotka eivät muuten juuri kirkossa käy.

Helmikuun alussa ilmestyneen Siluetti -levyn soinnutus ja ilmiasu ovat Haapalan mukaan jopa ”pidemmällä” ja kunnianhimoisempia kuin koskaan aiemmin. Kunnianhimoista on ollut myös isän ja pojan yhteistyö (Kari ja Leino Haapala), josta levylle on päätynyt kaksi biisiä.

– Etenkin toinen Leinon sävellyksistä on valtavan vaativa. Soittamisen ja yhteislaulun harjoitteluun meni monta kuukautta. Mukana on muutenkin niin vaativia sovituksia, etten ole ikinä harjoitellut näin paljon – että kehtaan edes mennä treeneihin, Haapala myöntää.

Kiertueella encore-kappaleena soiva virsi 967 Tulkoon tie, sinua vastaan laajenee yhteislauluksi – mitä ei alun perin suunniteltu.

– Siitä on monia versioita, mutta äsken eräs kuulija totesi, että vain meidän versio tuntuu oikealta. Varmaan sovitus vahvistaa kappaleen puhuttelevaa herkkyyttä, joka antaa lohdullisuudessaan ja valoisuudessaan myös voimaa, Susanna Eronen pohtii.

Kuin mustarastaan liverrys.