Paastoamiselle on erilaisia syitä. Tavallisimpia lienevät terveydelliset ja uskonnolliset syyt. Paaston luonne voi myös vaihdella: ollaan syömättä tunteja, päiviä tai jopa viikkoja. Paasto voi koskea vain tiettyjä viikonpäiviä tai päivän aikoja. Paasto voi tarkoittaa totaalikieltäytymistä suuhunpantavasta tai vain tietyistä ruoka-aineista.
Parhaillaan vietetään kristillistä paastonaikaa, joka päättyy pääsiäiseen. Paaston perimmäinen teologinen syy juutalais-kristillisessä traditiossa on ruumiin ja sielun ”kurittaminen”. Kun vapaudumme syömisen ja varsinkin herkuttelun normaalista syklistä, jää meille myös enemmän aikaa ja mahdollisuuksia keskittyä siihen, mikä on pääsiäistä kohti käyvien viikkojen – tai pikkupaaston aikana joulua edeltävien aikojen – hengellinen viesti.
Paasto voi olla kieltäytymistä muistakin elämän mukavuuksista ja nautinnoista kuin syömisestä.
LUTERILAISUUDESSA PAASTOAMISEN idea ei nykyisin varsinaisesti kukoista, mutta ei sen harjoittamiseen esteitäkään ole.
Näin paasto on myös omista mielihaluista kieltäytymistä – vaikka sellainen ei voikaan olla itsetarkoitus. Paastoava kristitty ei halaja paastosta pisteitä Jumalan edessä. Sen sijaan hän katsoo uusin silmin siihen, mikä elämässä on olennaisinta: Jumalaan, Hänen ristiinnaulittuun Poikaansa, lähimmäiseen ja luomakuntaan.
Kristittyä kutsutaan paastossa paitsi tinkimään mukavuudestaan myös elämänsä ja itsensä tutkisteluun – ja yksinkertaisuuteen. Paastonaikana syntinen katuu tekojaan ja osasyyllisyyttään Jeesuksen kärsimystiehen ja kuolemaan. Hän ymmärtää myös, että jokapäiväinen leipä on Jumalan suurta armoa. Se voidaan ottaa meiltä myös pois.
Raamatussa on useita kehotuksia paastoamiseen, ja alkukristityt paastosivat usein. Tapa periytyi juutalaisuudesta.
Vanhoja juutalaisia paastopäiviä olivat maanantait ja torstait. Kristityillä paastopäiviksi muodostuivat keskiviikot ja varsinkin perjantait, jolloin periaatteessa syödään lihan asemesta kalaa.
Kristillinen paastonaika on lännen ja idän traditiossa ollut ruoan vähentämistä, joskus harvoin jopa melko totaalista syömättömyyttäkin. Yleisimmin kyse on koko paastonaikana ollut kaloreista tinkimisestä sekä lihan, rasvan ja maitotuotteiden jättämisestä pois lautaselta tiettyinä paastonajan aikoina ja päivinä. Sen sijaan kalan ja kasviksien syöminen on sopivaa.
Menneinä aikoina tavallisen kansan ruokapöydässä paastonaika ei ehkä merkinnyt kovin radikaaleja muutoksia, koska lihaa ylipäätään syötiin vähemmän kuin nykyisin. Ruokailuun vaikutti muinoin myös käytännön reaalitodellisuus: jos sato oli huono, oli syöminen erilaista kuin laarien ollessa täynnä.
Lapset, odottavat tai imettävät äidit, sairaat ja vanhukset on vapautettu paastoihanteista ja -säännöistä.
JUUTALAISUUDESSA PAASTO on ollut osa hengellistä kilvoittelua – Raamattu on esimerkkejä täynnä. Tärkein paastopäivä on jom kippur, sovituspäivä.
Paasto kuuluu moniin muihinkin uskonnolliin traditioihin. Esimerkiksi islamissa tunnetaan paastokuukausi ramadan, jonka aikana muslimi ei syö eikä juo päiväshaikaan, mutta pimeän laskeuduttua saa tankata.
Hindulaisuudessa paastoaminen on Mahatma Gandhin sanoin ”sielun ja ruumiin puhdistautumista”.
Eri uskontojen paastoperusteissa ja -käytännöissä on siis uskontofenomenologisesti yhdistäviä piirteitä, mutta toki myös hyvin merkittäviä teologisia, sisäisiä ja ulkoisia eroja. Myös uskontokuntien sisällä on ollut ja on paastovariaatioita. Uskontojen paastoja yhdistänee se, että niissä kaikissa lienee myös ”nukkuvien puolue”, joka ei paastotapoja noudata, tulkitsee niitä, tai ei ehkä ole niistä edes kovin tietoinen.
Lähteet: Pentti Lempiäinen: ”Pyhät ajat” ja John R. Hinnells: ”A Handbook of living Religions”.
Lue myös:
Kolumni: Paastotkaa, itkekää ja valittakaa
Ilmoita asiavirheestä