Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvussa 32 kerrotaan, kuinka patriarkka Jaakob paini koko yön muuan miehen kanssa, joka ei päässyt Jaakobista voitolle ennen kuin iski tätä nivustaipeeseen niin, että Jaakobin lonkka nyrjähti. Lopuksi mies kuitenkin siunasi Jaakobin ja antoi tälle nimen Israel. Jaakob tulkitsi painineensa itse Jumalan kanssa ja nähneensä Hänet kasvoista kasvoihin. Sitten hän jatkoi ontuen matkaansa.

Kertomus on puhutellut ihmisiä kautta vuosituhansien. Siionin virressä 133 tapausta on tulkittu koskettavan omakohtaisesti: Kun matkalla Jaakobin lailla / yön ankaran painia saan / ja sielu on uupunut taistelemaan, / niin silti se, toivoa vailla, / on siunattu voittamanaan.

Paastokilvoituksessaan epäonnistunut, epäuskon ja toivottomuuden syntiin syvälle vajonnut ihminenkin saa uskoa, että edessä siintävän pääsiäisen valo ja ilo kuuluvat myös hänelle. Jokainen uupunut taistelija on siunattu, vaikka elämä pistää ontumaan, olipa ontumisen ja uupumuksen syy itsessä tai jossain muualla.