Maanviljelijä, vanhaisäntä, veteraani Otto Jääskeläinen kuoli 13. joulukuuta 2023 Lapinlahdella. Hän oli 99-vuotias.
Jääskeläinen syntyi Lapinlahdella 9.4.1924. Hän oli Johan ja Johanna Jääskeläisen nuorin lapsi. Hän aloitti koulunsa Kittolanniemen – kotitilansa – maille rakennetulla Martikkalan koululla, josta siirtyi keskikouluun Raudaskylään Ylivieskaan.
Koulu keskeytyi talvisotaan. Kaksi Oton veljeä kuoli sodassa. Kalle kaatui 13.12.1939, samana päivänä kuin Otto 84 vuotta myöhemmin, ja Heikki 17.12.1939.
Kun veljet kaatuivat, Otto Jääskeläisen elämäntehtäväksi tuli isännyys Kittolanniemen tilalla Lapinlahdella. Hän kehitti merkittävän tilan maa- ja metsätaloutta.
Jääskeläisen kehittämishalu kohdistui myös laajemmalle. Erityisesti Martikkalan ja Väisälänmäen asukkaat ovat saaneet nauttia hänen työnsä hedelmiä. Hän oli hommaamassa Martikkalaan sähköjä ja puhelinta.
Tiestön rakentamiseen Jääskeläinen paneutui voimalla. Ensiksi piti saada tie Väisälänmäelle. Otto haki Kuopiosta Suomen Pankin konttorista valtionosuudet tien rakentajille ja suoritti itse tietyön viimeisen lanauksen 1953. Valtava ponnistus oli Saaristotie vesistöjen yli. Lapinlahden valtuusto piti sitä mahdottomana. Mahdoton kuitenkin toteutui. 1967 lossi alkoi kulkea ja Martikkalasta päästiin sujuvasti Lapinlahdelle. Sittemmin lossin on korvannut näyttävä silta. Viime vuosina Otto Jääskeläistä viehätti Väisälänmäen kanava, joka yhdistäisi pohjoisen ja eteläisen Onkiveden sekä parantaisi virtauksia ja vesistön laatua.
Suuri sija Jääskeläisen sydämessä oli kulttuurilla, erityisesti kuvataiteella. Otto ymmärsi taidetta, joka oli keskeisellä sijalla Oton ja Eevan kauniissa kodissa. Hän oli vaikuttamassa keskeisenä perustajana siihen, että Lapinlahdelle tuli Halosen taidemuseo. Hän keräsi Lapinlahden kirkkoon liittyvää perinnettä.
Hän oli keskeisesti kirjoittamassa kylähistoriaa muun muassa Kittola-kirjaan. Hänellä oli loistava muisti ja erinomainen kirjoitus- ja kertojataito. Myös Jääskeläisen sukuseura oli lähellä sydäntä. Otolle Savon herännäisyys oli omakohtaista uskoa. Kun Otto kävi kylässä, hän halusi aina lopuksi laulaa virren.
Oton pitkästä elämästä tulee mieleen kaksi Jääskeläiselle suvulle tärkeää muistomerkkiä. Ensimmäinen on Eemil Halosen Kylväjä-reliefi, joka on Oton Pekka-ukin ja Heta-mummon hautakivessä. Siinä on Pekka-ukin jykevä olemus. Toinen on Eemil Halosen Säkkimies, jonka Otto sai valita sukuhaudalle kiitoksena työstään Halosten Museosäätiössä.
Otto oli sekä kylväjä että säkkimies. Hän teki elämänsä kylvötyötä viljelijänä, vaikuttajana ja kirjoittajana. Hän oli myös säkkimies, joka sai korjata satoa, nauttia sen hedelmistä ja ennen kaikkea jakaa saamaansa meille, jotka tunsimme hänet.
Otto Jääskeläistä jäivät kaipaamaan oman perheen ja laajan suvun lisäksi runsas ystävien ja tuttujen joukko eri puolilla Suomea.
Kirjoittaja oli Otto Jääskeläisen naapuri.