Anna-Mari Kaskinen on Kansalliskirjaston tilastojen mukaan 2000-luvun tuotteliain suomalainen runoilija.

Tilastot ovat peräisin Kansallisbibliografia 2023 -julkaisusta, jossa esitellään kotimaisen julkaisutuotannon aihepiirejä ja julkaisumääriä 2000-luvulla. Kansalliskirjaston kotimaisen kirjallisuuden kokoelmassa on 123 Anna-Mari Kaskisen runoteosta.

Kaskisen kaula seuraavaksi tuotteliaimpaan runoilijaan, Jyrki Pelliseen, on huomattava. Pellisen runoteosten määrä kokoelmassa on 50 kappaletta.

Runoteosten lisäksi Kansalliskirjaston kokoelmassa on Kaskiselta 46 tietokirjaa ja 25 kaunokirjallista teosta, mukaan lukien lastenkirjoja.

– No olihan tämä aikamoinen yllätys, en ole itse tutustunut Kansallisbiografia 2023-julkaisuun, Kaskinen kommentoi Kotimaalle.

Kirjoittaminen on ollut Kaskisen päätyö yli neljä vuosikymmentä.

– Tuotantoa on siis vuosien varrella kertynyt myös määrällisesti. Olen kiitollinen, että minulla on alusta saakka ollut hyviä yhteistyökumppaneita ja kanavia saada tekstejäni julkaistua.

MYÖS ANNA-MARI KASKISEN laulujensanoitukset ovat olleet suosittuja 2000-luvulla. Kansalliskirjaston kokoelmissa Kaskinen on merkitty sanoittajaksi 1 333 kappaleeseen. Kyseessä ei ole yli tuhat erillistä sanoitusta, vaan luvussa on mukana sanoituksia, joita on äänitetty useita kertoja.

Tilastojen mukaan vuosina 2000–2019 on julkaistu 886 hengellisen populaarimusiikin äänitettä, jotka sisältävät 554 Anna-Mari Kaskisen sanoittamaa kappaletta. Useimmin julkaistut Kaskisen laulut ovat Jouluyön hymni ja Pidä minusta kiinni, jotka kumpikin esiintyvät lähes 40 julkaisussa.

– Oma panokseni hengelliseen runouteen toteutuu ennen kaikkea lauluissa ja virsissä, joita olen kirjoittanut jo 45 vuoden ajan, Kaskinen sanoo.

Ensimmäiset Kaskisen sanoitukset syntyivät 1970-luvun lopulla Pekka Simojoen säveltämin lauluihin. Niitä seurasivat messut ja musikaalit. Anna-Maija Raittila kutsui Kaskisen sanoittamaan uusia lasten ja nuorten virsiä vuoden 1986 Virsikirjaan.

– Siitä lähtien olen työskennellyt virsien ja yhteislaulujen parissa. Laulujen ja virsien sanoittaminen ja kääntäminen on yhä kirjailijantyöni ydintä ja vahva kutsumus.

Anna-Mari Kaskinen toivoo, että myös nuoret runoilijat saisivat tuotantoaan julki. Jokainen aika tarvitsee oman tulkkinsa. Kuva: Jani Laukkanen

KUN KIRJAPAJASTA kysyttiin, voisiko sanoituksia ja riimillisiä runoja julkaista lahjakirjana, Kaskinen ei uskonut että sanoitukset toimisivat ilman säveltä.

– Kirja kuitenkin julkaistiin ja siitä alkoi pitkä runo-lahjakirjojen sarja, joissa kuvittajina on ollut eri alojen taiteilijoita.

Lisäksi Kaskinen on kirjoittanut runokirjoja eri aihepiireistä: lapsista, luonnosta, äitiydestä, rakkaudesta, ikääntymisestä ja koirista. Tulevaisuudessa Kaskinen haluaisi keskittyä vielä enemmän lastenrunoihin.

– Suomen kieli on sointuva kieli, ja riimittely tuottaa lapsillekin löytämisen iloa.

TUOTTELIAIMPIEN RUNOILIJOIDEN listalla on Kansallisbibliografia 2023 -julkaisussa useita muitakin hengellistä runoutta julkaisseita kirjailijoita, kuten Pia Perkiö, Maaria Leinonen ja Sami Liuhto.

– Hengellisen runouden ja muun kaunokirjallisuuden kokonaismäärän arviointi on kuitenkin haastavaa, sillä kaunokirjallisuutta ei asiasanoiteta Kansallisbibliografiassa eikä aineistoa siksi pysty luotettavasti rajaamaan, kertoo Kansalliskirjaston tietoasiantuntija Satu Niininen.

Aineistoa käsittelevien kuvailijoiden yhteinen kokemus kuitenkin kertoo, että hengelliset ja henkiset teemat ovat runouden parissa suosittuja.

Anna-Mari Kaskista tieto ilahduttaa.

– Olemme Pia Perkiön ja Tytti Issakaisen kanssa ohjanneet vuosien ajan runokursseja, ja maassamme on monia taitavia hengellisen runouden tekijöitä. Heidän viestinsä on, että kustantajat ovat hyvin varovaisia ottamaan uusien tekijöiden runoja julkaistaviksi, ja jos teema on selkeästi hengellinen, mahdollisuuksia on vielä vähemmän.

Kaskisen mukaan olisi tärkeää, että uudet tekijät saisivat äänensä kuuluville.

– Jokainen aika tarvitsee omat tulkkinsa.

Hengellinen runous elää myös gospelmusiikissa ja sitä kautta monet nuoret laulurunoilijat saavat tekstejään julki.

KANSALLISBIBLIOGRAFIA 2023 LUVUT perustuvat painotuotteiden ja fyysisten musiikkitallenteiden lukumäärään Kansalliskirjaston kokoelmissa. Käytännössä kyse on siitä, että Kansalliskirjasto kerää kokoelmiinsa vapaakappaleina saatuja kotimaisia julkaisuja kirjoina, äänitteinä ja nuottimateriaalina. Sen lakisääteinen tehtävä on tallentaa julkaisuja jälkipolvia varten. Kokoelmasta kerätyt viitetiedot kokoava Kansallisbibliografia 2023 julkaistiin nyt toista kertaa.

Suomessa mikään taho ei seuraa kootusti kotimaista julkaistavaa aineistoa, kertoo palvelupäällikkö Katri Riiheläinen. Kansallisbibliografia 2023 ei siis ole aivan tarkka kuva siitä, mitä Suomessa julkaistaan, mutta se on paras saatavilla oleva kuva julkaisujen määristä.

Kansallisbibliografia 2023 julkaisun voi lukea täällä.

Anna-Mari Kaskinen selvitti myös tuotantonsa laajuutta Kotimaan juttua varten.

– Sanaston asiakkaana pysyn ajan tasalla julkaistuista kirjoistani. Sanaston listoilla on tällä hetkellä 217 teosta, joista suurimman osan olen kirjoittanut itse ja joissakin olen ollut yhtenä kirjoittajana.

Teostossa Kaskisella on 2 481 nimikettä, joiden joukossa on sovituksia samoista lauluista.

Ilmoita asiavirheestä