Diakoniasihteeri Helvi Savolainen kuoli Juvalla 95-vuotiaana 30.12.2023. Hän oli syntynyt 6.10.1928 ja kasvanut Kaavin Maarianvaaran kylällä.
Koulunkäynnin rajoituttua ”sota-ajan oppivelvollisuuteen” hän sai myöhemmin suoritetuksi merkanttia vastanneen tutkinnon ja kirjanpitokurssin. Toimiessaan Tammelan Osuuskaupan pääkirjanpitäjänä Forssassa hän löysi kirkosta kutsumuksensa. Diakonissaksi hän valmistui Lahden Diakonissalaitoksesta 1958.
Hänen tunnusomaisen sisukkuutensa pohjaa vahvistettiin sotavuosien työvelvollisuuden ponnistuksissa. Rippikouluiässä hän kuormasi ja kuljetti jääkuorrutettuja tukkeja.
Seurakuntasisarena hän palveli Orimattilassa, Joutsenossa, Nokialla ja Rääkkylässä. Hänet kutsuttiin entiseen oppilaitokseensa seurakuntadiakonian opettajaksi ja oppilaskodin valvojaksi. Siitä tehtävästä hänet valittiin 1971 Mikkelin hiippakuntasisareksi, sittemmin hiippakuntasihteeriksi.
Hänen arvostettua ammattipätevyyttään selitti kymmenvuotinen toiminta alan avainelimessä, Kirkon diakoniatoimikunnan työvaliokunnassa 1966 alkaen. Ratkaisevasti hän onnistui kasvattamaan seurakuntien pitovoimaa diakonian viranhaltijoihin pitämänsä tiiviin tukiyhteyden, ei vähiten järjestämänsä ja antamansa työnohjauksen avulla.
Useista hänen hoitamistaan kansainvälisen diakonian projekteista huomattavin oli Puolan sotatilan aikainen keräys 1982. Tuntui kuin koko Mikkelin hiippakunta olisi herännyt auttamaan.
Eläkkeelle jäätyään 1991 Helvi sai kutsun Viron kirkon diakonian kehittämistyöryhmään. Hän opiskeli kielen ja palveli tarmokkaasti kuutisen vuotta. Samalla hänen kotiseurakuntansa Juva rakensi muiden tukemana Järvikandan kunnantalosta kirkon.
Mikkelin tavoin Helvi toimi eläkevuosiensa Juvalla monipuolisesti seurakunnallisissa palvelutehtävissä. Hän oli sukurakas, mutta hänelle tärkeä ”varaäitiys” ulottui vielä laajemmalle.
Hänen lähiystävänsä Marja-Terttu Valkeavuoren venyvyys Helvin tukemisessa viime sairauden vaikeutuneissa vaiheissa oli ihailtavaa.
Helviä ajatellessa mieleen ovat tulleet ne maalaisisännän sanat, joita arkkipiispa Martti Simojoki siteerasi: ”Kun diakonissa astuu pirttiin, on kuin päivä alkaisi paistaa.”
Kirjoittaja on Helvi Savolaisen työtoveri ja ystävä.