Monissa kodeissa huomaa lastenhuoneen seinällä tutun taulun. Kuvassa enkeli saattelee kahta lasta rotkon yli johtavaa haurasta siltaa pitkin turvalliselle vastarannalle. Aikuisen hengellistä elämää kuvataan myös matkalla olona tai matkakumppanuutena.

Kirkon hengellisen ohjauksen perinteessä on tunnistettu hengellisen matkanteon eri vaiheita, joiden läpi kristityn on kuljettava. Yksi hengellisen kilvoittelun vaihe on – autiomaa.

Henki ajoi Jeesuksen autiomaahan. Sama Henki, joka edellä oli Markuksen mukaan ollut läsnä Jeesuksen kasteessa ja kirkastunut Jumalan läsnäolona paikalla olleille. Nyt sama Henki suorastaan ajoi … Jeesuksen autiomaahan. Markus korostaa; Jumala ei Jeesusta erämaassa kiusannut – kiusaaja oli itse Paha. Jumala lähetti Jeesuksen kamppailemaan Pahan valtoja vastaan.

Miksi? Miksi elämä tuo tullessaan autiomaavaiheita? Lupaa kysymättä tai sitä pyytämättä elämän käännekohdat saattavat viskoa meitä elämäntilanteesta toiseen. Muista silloin: autiomaakokemus voi olla myös syvä hengellinen kokemus.

Autiomaa kuvataan raamatussa uskonnollisena tilana. Se on kuoleman ja kaiken pahan tyyssija. Autiomaa on – ei mitään, täynnä tyhjyyttä ja kuolemaa. Toisaalta autiomaassa Jumala ilmestyi ja teki itsensä tunnetuksi Israelille.

Kun Herra ilmestyy autiomaassa, Hän on läsnä kuin vastakohdassaan. Todellinen elämä on kuoleman varjon maassa. Valo loistaa pimeässä. Laulamme: ”Yö ei ole yötä sinulle, yö loistaa kirkkauttasi, Herra!”

Jeesus on erämaassa Jumalan johdattamana, niin kuin Adam paratiisissa sen jälkeen kun hänelle oli annettu tehtävä viljellä ja varjella maata. Toisin kuin Adam Jeesus kesti kiusaukset. Israelin kansa vaelsi erämaassa 40 vuotta. Jumala johdatti heidät erämaan halki luvattuun maahan.

Se mitä oli luvattu Vanhassa Testamentissa, toteutui nyt Jeesuksessa. Jeesus on se, joka autiomaassa Jumalan ja enkelien todistaessa voittaa Pahan voimat.

Miksi juuri 40 päivää? 40 päivää viittaa juutalaiseen lukusymboliikkaan. Luku neljä on maan luku: neljä ilmansuuntaa. Neljä on myös kuva ehjästä kokonaisuudesta. Kymmenen kertaa maan luku: eikö se ole täydellinen aika. Riittävä aika. Neljäkymmentä päivää oli myös rajattu aika.

Niin! Elämä on rajallista. On lohdullista tiedostaa, että kaikella on aikansa. Kärsimykselläkin on rajansa. Kaikki lopulta täyttyy. Suuren kärsimyksen ja epätietoisuuden keskellä elävälle tämä on hyvä viesti.

Evankeliumikertomus haastaa meitä kysymään Markuksen tavoin: Onko Jeesuksessa todella ilmestynyt se luvattu uusi Adam, joka kumoaa syntiinlankeemuksen? Onko hän se, jonka välityksellä tehdään jälleen maan ja taivaan välille sovinto?

Me julistamme Markuksen tavoin: Jeesuksessa on taivas jälleen avautunut. Hänessä Jumala on jälleen puuttunut asioiden kulkuun. Jumalan Pyhä Henki toimii!

Hän joka lähestyy Jeesusta, lähestyy myös avointa taivasta ja oman elämänsä erämaata. Jumala antaa hänelle tehtävän, joka vie taisteluun ja kiusauksiin. Mekin kohtaamme ja tunnistamme Pahan hyökkäykset ja Jumalan rauhan välisen kamppailun kohdallamme.

Paaston aika kutsuu meitä pysähtymään. Kun elämä viskaa meidät autiomaahan, hiljaisuuteen, sivuun elämän valtaväylistä tai kun ihminen päättää hiljentää arkista menoaan, ottaa itselleen aikaa ja pysähtyy hiljaisuuteen – alkaa tapahtua.

Mitä tapahtuu? – Tunnistat ainakin kiusauksia!

Kiusaus on kuin tienhaara. Olet tullut elämäsi matkalla pisteeseen, jossa kysyt: mihin suuntaan? Miten tunnistan oikean tien? Nyt on valinnan paikka.

Evankeliumikertomukset kuvaavat ainakin kolme hyvin tuttua ja piinaavaa kiusausta.

Ensimmäinen kiusaus: halu olla enemmän kuin ihminen!

Eikö meitä aja usein vaatimus olla enemmän kuin toiset, huomatumpi ja arvostetumpi, moitteeton ja menestyvä, väsymätön ja kukoistava, nuorekas ja aina terve, joka tapauksessa toisten edellä hinnalla millä hyvänsä. Lopulta itsekäs elämä autioituu ja olen aivan yksin!

Toinen kiusaus: halu käyttää valtaa ja palvoa mammonaa.

Kuinka huomaamatta me janoamme valtaa tai kadehdimme sen käyttäjiä. Hamuamme mammonaa tai katkeroidumme sen puutteessa. Kaikkia meitä piirittää vallan halu ja mammonan jano.

Kolmas kiusaus: kartan rehellisyyttä ja pelkään nöyrtyä.

Mitä on Kristuksen seuraaminen tämän päivän Suomessa, tai nopeasti yhdentyvässä Euroopassa tai globalisoituvassa maailmassa? Meillä on suuri kiusaus keskittyä keskinäisiin kiistoihimme uskonopin yksityiskohdista samalla kun yhä laajenevat ihmisryhmät eivät ole vielä lainkaan kuulleet Kristus sanomaa armollisesta Jumalasta. Tänään lähetyspyhä kyselemme tätä!

Meillä on suuri kiusaus jäädä pohdiskelemaan seurakuntarakenteidemme muutostarpeita kun samaan aikaan ihmiset menettävät työpaikkojaan ja uusköyhyys valtaa alaa.

Miten meidän käy kun elämän kiusaukset piirittävät meitä ja tunnemme syvän voimattomuutemme kiusaustemme keskellä?

Todellinen turvamme on Jumalan sanan lupauksissa: Jeesuksesta sanotaan …

Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan. Hebr.2:17-18

Me käymme tänään Ehtoollispöytään kuulemaan ja vastaanottamaan lupauksen sanat kiusausten Voittajalta.

”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Joh.14:26