Pääsiäispäivä, Matt. 28:1 – 8, Jussi Mäkinen

Jussi Mäkinen
Tampereen eteläinen seurakunta

Kirkkosalia kehystää monien kastepukujen kavalkadi. Vaikuttava näky! Jokaiseen pukuun liittyy oma kertomuksensa. Näky johdattaa meitä vertauskuvallisesti pääsiäisaamun evankeliumikertomukseen:

”Enkeli tuli Jeesuksen haudalle ja vieritti kiven pois ja istui sille.

Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi.”

Pyhä kaste liittää meidät pääsiäisen ylösnousemusvoimaan ja kuolemasta saatuun voittoon. Uuden elämän voimat murtautuvat esiin Jumalan sanan lupauksissa ja pyhässä sakramentissa, joka on kuin näkyvä sana.

Eräässä näyttelyn valokuvassa tummiin pukeutunut äiti pitää sylissään kastepukuun puettua esikoistaan.

”Samana päivänä oli isäni hautajaispäivä. Hän oli menehtynyt vain

viikko minun, esikoisensa, syntymän jälkeen. Isäni lapsuudenkodissa,

mummolassani, oli siis samalla kertaa ilon ja surun juhla.”

– Kristiina Paasio

Valokuvaa katsellessa menee sanattomaksi. Käsittämätöntä on ihmisjärjelle myös pääsiäisen kokonaisvaltainen sanoma.

Kristillisen pääsiäisen vietossa on luovuttamatonta asettua kuulemaan ristin ilosanomaa! Kaikkivaltias, kunnian Jumala, katsoo meitä ristin kautta. Hyvä Jumala katsoo meitä armon silmälasien läpi.

Ristin ilosanoma ei voita yleisöäänestyksiä, mutta sydämen uskolle se on toivon tuoja!

”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo

pelastuksen kaikille jotka sen uskovat…” (Room.1:16)

Pääsiäisen ilosanoma ilmaistiin alun alkaen – vähin sanoin. Ei tarvita monia sanoja. Ei ylösnousemususko selittelemällä avaudu.

Kaikkien neljän evankelistan pääsiäiskertomuksissa on yksi yhteinen ja luovuttamaton viesti. Kukaan ihminen ei ollut läsnä, kun ylösnousemus tapahtui! Oli vain pyhäaamun hiljaisuus. Kaikki alkaa siitä, kun naiset tulivat tyhjälle haudalle.

Matteus tiivistää pääsiäisen ilosanoman ytimekkäästi: Jeesus ei ole kuolleiden joukossa! Hän on elävä Herra, ainoa elävä meidän kuolevaisten joukossa. Ylösnousseena Hän on elämän ruhtinas ja elämän lähde!

Matteus kuvaa yllättäen pääsiäiskertomuksessaan naisten ja myös opetuslasten epäuskoa. Naiset olivat yhtä aikaa peloissaan ja riemuissaan… Miksi näin?

Miksi meille kerrotaan epäuskosta, hämillään olosta ja pelokkuudesta? Tämä todistaa osaltaan pääsiäiskertomusten historiallisen todenperäisyyden. Sepitetty kertomus olisi laadittu kauniimpaan ja innostavampaan muotoon.

Pääsiäinen on katsomisen juhlaa. Ihmettelemistä! Ensimmäiset ylösnousseen todistajatkin olivat ”yhtä aikaa peloissaan ja riemuissaan”.

Tyhjä hauta saarnasi ensin yksin. Tämän jälkeen taivaalliset sanansaattajat ilmaisevat ilosanoman säikähtyneille sydämille aivan niin kuin jouluyönäkin. Me näemme pääsiäisen ihmeen ja uuden uskon ymmärryksen Jeesuksen ystävien ja oppilaiden inhimillisissä reaktioissa, tunnetilojen muutoksissa ja ennen muuta heidän liikkeelle lähtemisessään.

Pääsiäiskertomus Matteuksen mukaan kiteytyy kahteen menemiseen.

Enkelit lähettivät naiset menemään, viemään ilosanomaa ylösnousemuksesta Jeesuksen ystäville. He kertoivat, että Jeesus menee heidän edellään Galileaan. Miksi Galileaan? Galilean maakunta oli Jeesuksen kotiseutua, mutta se oli juutalaisille myös ”pakanain Galilea”; uskonnollisesti vähäarvoisten ihmisten asuma-aluetta, tavallisten ihmisten asuinseutua. Missä on tämän päivän ”galilea” meidän kaupungissamme?

Mitä se tarkoittaa, että meidänkin tulisi mennä ”galileaan”, jotta saisimme nähdä Jeesuksen?

Kristillisen seurakunnan olemukseen kuuluu liikkeellä olo – olemme lähimmäisinä liikkeellä kohti toista ihmistä. Paavali sanoo tämän lyhyesti:

”Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko!” (Gal.5:6)

Käänteentekevää pääsiäiskertomuksessa on muistaminen. Enkelien, Jumalan sanan saattajien puhuttelu, palautti naisten mieleen Jeesuksen sanat aivan uudella tavalla. Jeesuksen opetusten muisteleminen herätti ylösnousemususkon!

Jeesuksen kärsimisen ja ylösnousemisen muistaminen on sisimmän avaamista Jumalan sanalle, jonka kautta Pyhä Henki kirkastaa meille Jeesuksen sovitustyön ja uhrikuoleman merkityksen. Tämä tapahtuu kirjoitetun sanan kautta. Raamatun pääsiäiskertomuksia muistelemalla mahdollistuu Pyhän Hengen uskoa herättävä ja ylläpitävä työ elämässämme.

Ylösnoussut Jeesus kulkee edellä, Hän on aina edessäpäin. Kristillinen elämä on näin Jeesuksen seuraamista. Jumala on pääsiäisen toimija. Kaikki kristinuskossa on Jumalan uuden luomisteon varassa. Kun Jumala toimii, niin ihminen hämmentyy, pelkää, ei ymmärrä, ennen kuin Jumala antaa uuden uskon ymmärryksen.

Meidän epäuskomme tai aikamme maallistunut elämäntapa ei palauta Jeesusta hautaan. Mutta epäusko sitä vastoin jättää meidät elämän alakuloon ja toivottomuuteen.

Pääsiäisen ilosanoma sitä vastoin herättää meidät kiittämään ja ylistämään Jumalaa! Rukouksen hengessä sitoudumme Ylösnousseen seuraajiksi:

Rukoilemme:

Ylösnoussut Jeesus!

Vakuuta meillekin Pyhän Henkesi kautta, ettei kenenkään

tarvitse surra syntejään, sillä anteeksiantamus on noussut haudasta.

Ettei meidän tarvitse pelätä kuolemaa, sillä Jeesus on meidät kuolemasta vapahtanut.

Älköön kukaan murehtiko kurjuuttaan, sillä sinussa, Kristus, Jumalan Valtakunta on tullut meitä kaikkia lähelle!