Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
– Sinä, Juudan Betlehem,
et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,
sillä sinusta lähtee hallitsija,
joka on kaitseva kansaani Israelia.”
Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.
(Matt. 2:1-12)
Jos olisi hissimatkan verran aikaa kertoa Jeesuksesta jollekin, joka ei ole kuullut hänestä mitään, mitähän sitä sanoisi?
”Jeesus pelastaa.”
”Miltä? Kenet? Miksi?”
”Löytämään elämään valon, löytämään oikean suunnan, koska Jumala kutsuu meitä elämään hänen lähellään.”
Ja viimeistään tässä vaiheessa hissimatkaaja olisi joko hypännyt hissistä pois muutamaa kerrosta liian aikaisin tai pysäyttänyt hissin, tai todennut, että ”Löytää? En tiennyt, että piti etsiä.”
Huomaan, että kuvitellun hissimatkakumppanin kanssa olisi aika vaikea puhua, jos ei saisi ottaa käyttöön uusia sanoja, siis oletetusti hänelle uusia sanoja. Ajanlaskumme alussa Babylonian ja Persian maat kuuluivat Rooman imperiumin vihollisten, parttilaisten valtakuntaan. Juutalaisia siirtokuntia oli näissä maissa runsaasti ja niiden välityksellä oli paikallisille tähtientutkijoille kulkeutunut tieto, että juutalaiset odottivat suurta pelastajakuningasta, Messiasta. Juutalaiset eivät uskoneet tähtiin, mutta tunsivat Bileamin ennustuksen Edomia vastaan: ”Tähti nousee Jaakobin keskeltä, valtiaan sauva Israelista.” Tähdellä, joka nousee Jaakobista, tarkoitetaan Messiasta itseään.
Tietäjät lähtivät jostakin kaukaa idästä, ilmeisesti Mesopotamiasta, etsimään maailman Vapahtajaa, jonka tähti oli ilmestynyt (epifania) taivaalle. Loppiaisen nimi epifania tarkoittaa juuri ilmestymistä. Jumala ilmestyy historiaan erityisessä ilmoituksessa, sana tulee lihaksi. Yhdessä israelilaisten Marian ja Joosefin kanssa he seisahtuivat Messiaan seimen äärelle.
Loppiaista vietetään, koska Jumalan Poika ilmestyi ihmiskunnan Vapahtajaksi. Nyt voisi kysyä hissimatkaajalta, jos hän siis jäi keskustelemaan, että ”Kai sinuakin on joskus harmittanut omat toilailut ja hölmöilyt? Vapahtaja tarkoittaa, että anteeksisaaminen on olemassa, koska Jumala antoi Poikansa Jeesuksen meidän edestämme. Jeesus sovitti ristinkuolemalla syntimme. Siksi meillä on anteeksianto, myös keskenämme.” Ja Herra yksin tietää, mihin tämä keskustelu jatkuisi.
Luukkaan evankeliumin painopiste on Jeesus-lapsen syntyminen jouluyönä. Matteuksen evankeliumissa Jeesus vanhempineen ei ole eläinsuojassa, vaan majatalossa. Tietäjien ilmestyminen Jerusalemiin oli suuri ihmetyksen aihe. Tietäjien näkemä tähti vei heidät etelään, Betlehemiin, joka on noin 10 km päässä Jerusalemista. Jeesuksen syntymän aikaan pohjoisella pallonpuoliskolla oli harvinainen kahden tähden, Jupiterin ja Saturnuksen asettuminen samaan linjaan. Niistä tuleva valo näytti kuin taivaalle olisi syttynyt uusi tähti. Itämailla pidettiin juuri tätä ilmiötä Messiaan syntymisen merkkinä (4. Moos. 24:17). Ennustukset syntyvästä messiaasta olivat jääneet elämään, vaikka Jumalan valittu kansa oli jo kauan sitten palannut luvattuun maahan.
Tietäjien kokema ilo on niin suuri, että se kuvataan ”he ilostuivat erittäin suurella ilolla”. Tässä välittyy sama ilo, jonka Gabriel ilmoitti paimenille: ”Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon.” Nyt voisi hissihiipparilta kysyä, koska hän oli viimeksi iloinen ja miksi. Tällaisen suuren ilon synnyttää vain Vapahtajan kohtaaminen. Jos hissimatkaaja on vielä paikalla, nyt olisi tuhannen taalan tai pelastuksen paikka sanoa: ”Tiedätkö, tämä kaikki on tarkoitettu myös sinulle!”
Tässä vaiheessa hissimatkaaja saattaisi sanoa, että ei voi olla totta, koska maailmassa on niin paljon pahaa, tai hän on niin huono, tai jotain muuta. Kirkko, seurakunta, me pidämme lamppua esillä ja toivomme että valo loistaisi kauas. Olemme raadollisia ihmisiä, syntisiä, mutta Jeesuksen tähden armahdettuja syntisiä ja vaikka emme ole täydellisiä, olemme silti Jeesuksen lähettiläitä. Olipa sinun mielialasi ja tunteesi mikä tahansa, jostain syystä olet tullut kirkkoon. Täällä on aina uudelleen iankaikkisuuden avaimet tarjolla jokaiselle meistä. Täällä on tarjolla elämän perusta kalliopohjalle. Täällä on tarjolla pettämätön toivo joka ikisen päivän polttoaineeksi. Täällä on tarjolla valo, jonka kanssa ei ikinä tarvitse mennä pimeässä. Riippumatta siitä, oliko kotona puulelut ja ikkunatkin mettään päin, täällä on uuden alun mahdollisuus jokaiselle meille, joka ikinen päivä. Joten, miksi emme astuisi valoon ja pysyisi siellä, niin paljon kuin se on meistä kiinni?