Evankelisluterilaista uskontoa opiskelevien oppilaiden määrä peruskouluissa on vähentynyt selvästi vuodesta 2010 lähtien. Samaan aikaan erityisesti elämänkatsomustiedon mutta myös islamin opetukseen osallistuvien oppilaiden määrä on kasvanut.
Tiedot selviävät Kansallisen koulutuksen arviontikeskuksen (Karvi) raportista, joka julkaistiin tänään perjantaina. Pääset raporttiin painamalla tästä.
Nyt toteutetun tiedonkeruun tavoitteena on ollut tuottaa tietoa katsomusaineiden opetuksen kehitystyöryhmän tarpeisiin. Opetushallitus on asettanut katsomusaineiden uudistamista koskevan kehitystyöryhmän vuosille 2022–2024. Sen tehtävänä on tuottaa ehdotuksia katsomusaineiden opetuksen uudistamisesta peruskoulussa ja toisen asteen koulutuksessa.
Oppilasmäärien lisäksi tiedonkeruussa selvitettiin muun muassa sitä, kuinka paljon kouluissa järjestetään katsomusaineiden yhteisopetusta, sekä opettajien näkemyksiä opetuksesta.
EVANKELISLUTERILAINEN USKONTO on raportin mukaan edelleen selvästi suurin yksittäinen katsomusaine. Oppilaiden määrä on kuitenkin laskussa. Vuonna 2010 evankelis-luterilaisen uskonnon opetukseen osallistui noin 495 300 oppilasta. Vuonna 2022 vastaava luku oli 446 100.
Elämänkatsomustiedon opetukseen osallistui vuonna 2010 noin 17 100 oppilasta. Vuonna 2022 elämänkatsomustietoa opiskeli noin 59 600 oppilasta.
Islamia opiskelevien koululaisten määrä kasvoi vuosin 2012–2022 hieman alle 8000 oppilaasta noin 17 500:aan. Vuoden 2010 tietoa puuttuu.
Ortodoksisen uskonnon ja muiden uskontojen oppilasmäärät ovat tätä selvästi pienempiä. Tarkkoja lukuja ei ole eritelty raportissa. Niiden oppilaiden määrä, jotka eivät osallistu koulun järjestämään katsomusaineiden opetukseen, on hyvin vähäinen. Raportin mukaan heitä on noin 2300 eli 0,4 prosenttia perusopetuksen oppilaista.
Rehtoreiden mukaan katsomusaineiden opetusta järjestetään monin paikoin osin yhteisryhmissä.
VÄHEMMISTÖUSKONTOJEN JA elämänkatsomustiedon opetuksen järjestäminen vaatii kouluilta raportin mukaan jonkin verran erityisjärjestelyitä. Yleisesti käytettyjä tapoja ovat eri vuosiluokkien yhdysryhmät, etäopetus sekä oppilaiden kuljetukset koulujen välillä.
Rehtoreille toteutetun kyselyn mukaan katsomusaineiden opetusta järjestetään myös yhteisryhmissä. Yhteisryhmäopetusta järjestetään suurissa kaupungeissa joka neljännessä ja pienissä kaupungeissa ja kunnissa joka viidennessä.
Raportissa nostetaan esiin erityisesti eteläpohjalainen perusopetuksen opetussuunnitelma, jossa yhteisiä osioita on läpi peruskoulun. Eteläpohjalaista opetussuunnitelmaa toteutetaan 18 kunnassa.
Suurista kaupungeista Turussa yhteistä opetusta on kaupungin oman opetussuunnitelman mukaisesti viidennellä ja seitsemännellä luokalla.
Raportin mukaan yhteisryhmäopetus on selvästi painottunut alakouluun, jossa luokanopettajat hoitavat myös katsomusaineiden opetusta.
Kaikille yhteiseen katsomusaineeseen siirtymistä kannattaa 65 prosenttia opettajista
KYSELYSSÄ SELVITETTIIN myös opettajien näkemyksiä katsomusaineiden opetuksesta. Valtaosa opettajista, 85 prosenttia, kertoi haluavansa edistää uskontojen ja katsomusten välistä vuoropuhelua. Niukka enemmistö 56 prosenttia vastaajista oli lisäksi sitä mieltä, että uskontoja ja muita katsomuksia pitäisi käsitellä koulussa samassa määrin. Opettajista suuri osa (69 %) koki katsomusaineiden opetuksen koulujen tehtäväksi.
Kaikille yhteiseen, yleissivistävään oppiaineeseen siirtymistä kertoi kannattavansa 65 prosenttia opettajista. Kuitenkin vain harvempi kuin joka kolmas vastaaja oli sitä mieltä, että opettajilla on riittävät valmiudet opettaa yhteistä ainetta.
Raportin johtopäätöksissä pohditaan sitä, että yhteisen oppiaineen sisällöt saattaisivat helposti mukailla evankelisluterilaisen ja elämänkatsomustiedon sisältöjä. Tämä heikentäisi vähemmistöuskontojen asemaa ja siirtäisi opetusta kotien ja yhteisöjen vastuulle.
Raportissa kiinnitetään huomiota siihen, ettei oppilaiden vanhemmilla välttämättä ole tietoa siitä, miten katsomusaineiden opetus on Suomessa järjestetty. Useimmissa kouluissa oppilaslomakkeissa kysytään oppilaan uskontokuntaa ja sitä, minkä uskonnon opetukseen hän koulussa osallistuu. Sen sijaan vanhemmilta ei läheskään aina kysytä, haluaako lapsi osallistua oman uskontonsa opetukseen tai haluaako huoltaja anoa vapautusta koulun katsomusaineen opetuksesta.
Tietoa kerättiin kaikille opettajille ja rehtoreille lähetetyllä kyselyllä. Näiden lisäksi kymmenen suurimman suomalaisen kaupungin sivistystoimesta pyydettiin kootusti tilastotietoa eri katsomusaineiden oppilasmääristä. Suomen kymmenen suurinta kaupunkia ovat Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu, Turku, Jyväskylä, Kuopio, Lahti ja Pori.
Lisäksi raporttia varten haastateltiin Helsingin, Vantaan ja Espoon sivistystoimessa toimivia vähemmistöuskontojen opettajien esihenkilöitä. Haastattelemalla selvitettiin oppilasmäärien tilastointiin liittyvää problematiikkaa.
Ilmoita asiavirheestä