Vetelin seurakunnan kirkkoherra Vesa Parpala on lentopallomies. Kipinä lajia kohtaan syttyi jo nuorena synnyinkunnassa Kälviällä.

– Harrastin kaikenlaista urheilua. Lentopallo tuli kuvioon yläasteikäisenä.

Suuri rooli oli liikunnanopettajalla, joka oli Kälviän Tarmon lentopallojoukkueen passari.

– Hän piti lentopallotreenejä, ja siitä harrastus lähti. Pelasin ensimmäisen kerran kolmossarjassa kuusitoistavuotiaana.

Lentopallo jäi sivuun Parpalan lähdettyä Helsinkiin opiskelemaan papiksi. Laji palasi kuvioihin hänen muutettua Veteliin, ja aloitettua kirkkoherran työt 1990-luvun lopulla.

– Vetelissä aikaa kului pari vuotta ennen paluutani lentopallon pariin. Liityin silloin harrastajajoukkueeseen, siitä homma lähti jälleen etenemään.

PARPALAN JOUKKUE kokoontuu syksystä kevääseen kaksi kertaa viikossa. Viime kauden päätteeksi Vetelin Urheilijat juhlivat ikämiesten SM-pronssia. Mitali ei ollut Parpalalle kuitenkaan ensimmäinen, sillä Himangan riveissä oli kaappiin tullut aiemmin kaksi SM-kultaakin. Mitaleita tärkeämmäksi hän nostaa lentopallon tuoman fyysisen treenin sekä ystävät.

– Peliporukka on hieno lisämauste elämään. Olen saanut lentopallon parissa monia ystäviä, joiden kanssa käydään läpi elämän iloja ja suruja.

Tällaiset keskustelut käydään kuitenkin salin ulkopuolella, sillä salilla keskitytään lentopalloon.

Yleispelaajana pelaavalle Parpalalle lentopallo on täydellistä vastapainoa työelämälle. Sen parissa mielestä häipyvät työelämän stressit. Ainoastaan pari kertaa on Parpalalla ollut päällä sellaisia asioita, jotka ovat kummitelleet mielessä pelikentälläkin.

– Koen tärkeäksi välittää pelikentällä kristillisiä arvoja, käytännössä se tarkoittaa toisten huomioimista sekä asiallista kielenkäyttöä.

VESA PARPALA näkee lentopallossa ja kristillisessä elämässä samoja asioita. Lentopallo on joukkuepeli.

– Kristillisessä uskossa taas kuulutaan Jeesuksen joukkueeseen, siinä toimitaan ja eletään yhdessä.

Niin pelikentällä kuin muutoinkin on erittäin tärkeää tukea, rohkaista sekä tarvittaessa opastaa toisia.

Parpala on myös kokenut ikävän loukkaantumisen pelikentällä, kun takareiden kaksi jännettä repeytyivät irti. Yli kahdeksaan kuukauteen venyneen toipumisajan aikana pyöri mielessä paljon.

– Jumala nosti mieleeni henkilön, jota kohtaan ymmärsin tehneeni väärin. Soitin hänelle, ja pyysin anteeksi.

Parpalalle se oli esimerkki siitä, kuinka Jumala käyttää niin harrastuksen tuomia iloja kuin loukkaantumistakin suuren tarkoituksensa, rakkautensa, tuntemiseen.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta.