Ensisijaisesti hyvää mieltä elokuvista etsivälle ei ole ehkä helppo perustella, miksi mennä nauttimaan tästä mieltä kohottavasta kokemuksesta, joka on saanut nimensä Olavi Virran ikimuistoisesta Kuolleet lehdet -tulkinnasta.

Monella on ohjaaja ja käsikirjoittaja Aki Kaurismäen estetiikasta käsitys, että esillä on lähinnä ankeita kohtaloita, lakonista sanailua ja vitsailua sekä tylyn tyyliteltyä retro-Suomen kuvastoa.

Kuolleiden lehtien kehykset sopivat kieltämättä kaavaan tragikoomisine rakkaustarinoineen, jolle Maustetyttöjen äärimelankolinen musiikki ja radiosta kuuluvat kurjat Ukraina -uutiset sopivat taustaksi.

Tosiasiassa Kaurismäki on, sille päälle sattuessaan, varsinainen romantikko, joka valaa vaikeuksien keskellä toivoa ja lohtua, jopa uudelleen alkamisen armon ja rakkauden sanomaa.

HIEKKAPUHALTAJA HOLAPPA (Jussi Vatanen) ja kaupassa hyllyjä täyttävä Ansa (Alma Pöysti) ovat yksinäisiä sieluja, jotka tekevät arasti tuttavuutta ja ihastuvat toisiinsa karaokebaarissa.

Köyhien maan hiljaisten elämä ei etene hääppöisesti. Ansa saa potkut kaupasta ja pääsee tiskaajaksi rähjäiseen pubiin, josta palkka jää tyystin saamatta. Holappa menettää toistuvasti työnsä ja asuntonsa juopottelun takia, eikä Ansakaan kestä katsella sitä.

Kaurismäki on kutsunut Kuolleita lehtiä työläistrilogiansa neljänneksi osaksi, ja yhtymäkohtia onkin Varjoja paratiisissa -elokuvaan (1986). Hengeltään uutukainen muistuttaa kuitenkin eritoten Kaurismäen koskettavimpia mestariteoksia Mies vailla menneisyyttä (2002) ja Kauas pilvet karkaavat (1996).

Se on pienimuotoinen mutta emotionaalisella tasolla samaan huippusarjaan kuuluva, ehyt ja karuista kulisseistaan huolimatta kaunis tarina. Hiljaisella huumorilla ladattu Kuolleet lehdet viittaakin kahteen edelliseen.

Chaplin-koira (Alma) symboloi kovaosaisten sitkeää toivoa, kuten Kauas pilvet karkaavat -teoksen lajitoverinsa – niin ikään työttömäksi jääneelle pariskunnalle.

Mies vailla menneisyyttä (Markku Peltola) heräsi koomastaan kuin Lasarus, ja tuli Pelastusarmeijan upseerin (Kati Outinen) pelastamaksi. Holapan päässä on samanlainen kääre hänenkin vaivuttua koomaan.

POTENTIAALISENA HENGENPELASTAJANA on nyt Diakonissalaitos – ja jälleen myös suurin inhimillinen voima eli naisen rakkaus. Kaurismäen draamojen katsoja ei voi kuitenkaan koskaan tietää, onko loppu onnellinen vai traaginen.

Hienot näyttelijät, Cannesissa palkittua Alma-koiraa myöten, tavoittavat oikean tyylilajin. Kuolleet lehdet sai Cannesissa myös tuomariston palkinnon. Lisäksi 669 kansainvälistä kriitikkoa äänesti sille Vuoden parhaan elokuvan Fipresci-palkinnon.

Onko tässä kyllin perusteluita antaa sydämeenkäyvälle työlle mahdollisuus?

Kuolleet lehdet. Ohjaus Aki Kaurismäki. Kesto 1t 21min.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!