Kirkko ja minä: Poikani päästeli kirkon penkillä kappaleen täysin palkein ja kirkkaalla lapsen­äänellä

Kotimaan Kirkko ja minä -sarjassa ihmiset kertovat suhteestaan kirkkorakennukseen. Tällä kertaa on vuorossa kyläkauppias ja kanttori Hannele Solala Pusulasta.

***

”Kasvoin Tampereella, jossa kotikirkkoni oli Aleksanterin kirkko. Isäni toimi siellä pappina ja kirkkoherrana yli 30 vuotta. Minut on kastettu Tampereen tuomiokirkossa ja siellä meidät myös vihittiin mieheni Markuksen kanssa. Kun katson nykyisen kotikirkkoni Pusulan kirkon alttariseinää, mieleeni tulee aina Tampereen tuomiokirkon kuuluisa alttarifresko.

Aloin soittaa pianoa 8-vuotiaana ja tein yläasteella TET-harjoittelun kanttorin opissa. Siitä jäi hyvät muistot. Valmistuin kanttoriksi vuonna 1999 odottaessani esikoistamme Idaa. Tein viransijaisuuksia useissa seurakunnissa. Pusulaan muutimme Espoosta vuonna 2006. Paikallinen kanttori kyseli minua keikoille jo ennen kuin muuttokuorma saatiin perille.

KOTIMME ON vanha funkkisosuuskauppa Pusulan kirkon vieressä. Mietimme usein, että saisipa Pusulasta ostaa erilaisia arjen tarvikkeita. Noin 10 vuotta sitten päätimme perustaa Ison Omenan innoittamana kotitalomme alakertaan pikkuOmenan. Myynnissä on esimerkiksi lähiruokaa, leluja, eläintarvikkeita, paperitarvikkeita ja kosmetiikkaa.

Huumorilla ajattelimme, että kauppakeskuksessa pitää olla myös kahvio. Pian huomasimme, että se on erityisen suosittu. Leivomme kakut ja piirakat ja valmistamme keittolounaan alusta alkaen itse.

Näen Pusulan kirkon ja sen kauniin paanukattoisen kellotapulin ikkunasta joka päivä. Enää en ehdi tehdä kanttorin sijaisuuksia, mutta johdan yhä Nummi-Pusulan Mieslaulajia ja kuoron kanssa esiinnymme kirkossa usein. Laulamme rehdisti ja voimallisesti kaksiäänisiä sovituksia.

Pusulan kirkko on todella korkea ja siellä on loistava akustiikka. Omien konserttien ja paikkakunnan kuorojen yhteiskonserttien lisäksi olemme esiintyneet veteraanien hautajaisissa. Tunnelma on aina juhlava ja kunnioittava. Veteraanin iltahhuutoa laulaessa kostuu silmä usein kuorolaisillakin. Esiinnymme kuoron kanssa myös itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksissa.

YHTEISÖLLISYYS ON tärkeää kirkossa ja seurakuntatyössä. Ihmisten kohtaaminen on työn suola myös kauppiaana. Ystävällisyys ja toisten huomioonottaminen ovat olennainen osa kristinuskoa ja kaikkea elämää. Olisi ihanaa, jos seurakunnan työntekijät voisivat yhä asua seurakuntalaistensa keskellä kuten ennen oli tapana.

Mieleeni on jäänyt lähtemättömästi eräs Kauneimmat joululaulut -tilaisuus Pusulan kirkossa vuosia sitten. Poikamme Otto oli noin 5-vuotias. Viimeisenä laulettiin Maa on niin kaunis. Hän nousi seisomaan penkille ja päästeli kappaleen täysin palkein kirkkaalla lapsenäänellään.

Hannele Solala.  Kuva: Emilia Karhu

Pusulan kirkko

Pusulan kirkko on Lohjan seurakunnan Pusulan alueseurakunnan pääkirkko. Puisen kirkon suunnitteli Carl Ludvig Engel ja se valmistui vuonna 1838. Kirkossa on 750 istumapaikkaa.

Pneumaattiset urut valmisti Kangasalan Urkutehdas vuonna 1932. Urkurakentamo Virtanen entisöi ne vuonna 1999.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Kirkko ja minä: Poikani päästeli kirkon penkillä kappaleen täysin palkein ja kirkkaalla lapsenäänellä

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeli”Jokainen ansaitsee silloin tällöin tipan sulaa hyvyyttä” – Eläkkeellä oleva opettaja Matti Kiiski soittaa ja haluaa puhua rakkauden merkityksestä
Seuraava artikkeliLuterilaiset koolle Krakovaan LML:n yleiskokoukseen – yli tuhat osallistujaa 99 maasta

Ei näytettäviä viestejä