Aitoon Kirkastusjuhlat on maan suurimpia rockfestivaaleja ja vanhimpia kesäjuhlia. Harva tuntee juhlan kristilliset juuret ja pitkän historian.

Pieneen sydänhämäläiseen Aitoon kylään saapuu joka heinäkuun alussa nuorta ja vähän vanhempaakin väkeä ympäri Suomea nauttimaan rennosta musiikkifestivaalista. Esiintyjät ovat vähintään kansallista tasoa, mutta usein mukana on kansainvälisestikin tunnettuja esiintyjiä. Tämän vuoden heinäkuussa odotetuin lienee ollut Käärijä, mutta myös esimerkiksi Apulanta, Grimson Day, ja Popeda esiintyivät. Festivaali pidettiin 8.–10. heinäkuuta.

Pääpaino on rock- ja pop-musiikissa, mutta festivaalin musiikillinen kirjo on suuri: esimerkiksi nyt esiintyi hieman perinteisempää tanssimusiikkia esittävä Jarkko Salmi ja Sunset. Festivaali on ollut suosittu nuorten aikuisten ja teini-ikäisten keskuudessa. Luopioisista kotoisin oleva Karoliina Pitkämäki on käynyt Kirkastusjuhlilla 15-vuotiaasta alkaen.

– Tunnelma on maalaismainen ja rento. Hienointa festivaalissa on, että pieneen kylään on saatu suuren maailman menoa ja kansainvälisestikin tunnettuja artisteja.

Karoliina Pitkämäki Aitoon Kirkkareilla. Kuva: Harri Nurminen

Rockfestivaalin kulissi ei voisi olla idyllisempi. Kirkastusjuhlien ulkopuolella väentungoksesta ei ole Aitoossa vaaraa, vaan kylän tunnelma on rauhallinen: vanhat ja varjoisat puut, vanha meijeri, mutkainen kylätie ja laajat pellot muodostavat leppoisen idyllin, josta vilinä ja juhlahumu on tavallisesti kaukana.

AITOOLAISET OVAT ylpeitä Kirkastusjuhlastaan. Juhlat ovat tärkeä osa paikkakunnan identiteettiä. Alueen ihmisille juhla tuo yksinkertaisesti iloa. Monet paikalliset tekevät talkootöitä Kirkastusjuhlissa ja monet tulevat nauttimaan musiikista ja seurasta.

– Täällä näkee ihmisiä, joita ei muuten näkisi. Puolituttuihin ja vanhoihin koulukavereihin törmää Kirkastusjuhlilla, kertoo Karoliina Pitkämäki.

Pienessä Aitoon kylässä melkein koko kylän väki on festivaalin järjestämisessä jollain tavalla mukana. Kirkastusjuhla tuo kylälle myös tuloja. Kylän toimintaa ja Aitoon VPK:n toimintaa rahoitetaan Kirkastusjuhlista saaduilla tuloilla. Myös muu paikallinen yritystoiminta hyötyy ja lähiseudun kaupat ja majoitusliikkeet ovat täynnä juhlijoita.

Aitoon Kirkastusjuhlalla on takanaan monia kunniakkaita hetkiä. Yleisöennätys on vuodelta 2005, jolloin festivaaleilla vieraili 15 000 kävijää. Tapahtuman suurimpia \n>yksittäisiä esiintymisiä ovat olleet The Renegades vuonna 1965, Dingo vuonna 1985 ja Cheek vuonna 2014. Aitoon nykyiset kirkastusjuhlat alkoivat kehittymään Aitoon VPK:n juhlista vuonna 1882. Aitoon Kirkastusjuhlaa on joskus markkinoitu Suomen vanhimpana festivaalitapahtumana. Lienee suhteellista, mikä on Suomen vanhin festivaalitapahtuma, mutta kyseessä on joka tapauksessa maan vanhimpia festivaaleja ja säännöllisesti järjestettyjä kesäjuhlia. Vuonna 1882 Aitoon kylä kuului silloiseen Luopioisten seurakuntaan, nykyiseen Luopioisten kappeliseurakuntaan, jonka oma kirkkopyhä oli kirkastussunnuntai. Juhla sai nimensä kirkkopyhästä. Vieläkö festivaalissa muistetaan uskonnollista taustaa?

– Se on vähenemään päin. Välillä tosin on esiintyjiä, joilla on kosketusta uskonnollisuuteen. Tänä vuonna Kirkastusjuhlilla esiintyi Juha Tapio, jolla on gospel-taustaa, kertoo Karoliina Pitkämäki. Luopioisten kappeliseurakunta taas ei varsinaisesti näy festivaalilla.

– Silti monet seurakuntalaiset ovat festivaaleilla aktiiveja. Aitoossa melkein kaikki osallistuvat Kirkastusjuhliin jollain tavalla, kertoo Luopioisten kappalainen Janne Vesto.

Vesto kertoo osallistuneensa itse suhteellisen harvoin festivaalille.

– Usein olen sinä viikonloppuna työtehtävissä ja myöhään valvominen sopii huonosti yhteen sen kanssa. Tänä vuonna Suvi Teräsniska ja Rehupiikles olisi kiinnostanut, mutta olin juhlien aikaan toisella puolen Suomea, kertoo Vesto.

Janne Vesto Luopioisten kirkossa. Kuva: Harri Nurminen

SYDÄNHÄMÄLÄINEN LUOPIOISTEN seurakunta alkoi viimeistään 1800-luvulla viettää kirkastusjuhlaa omana kirkkopyhänään. Luopioisten seurakunta kiinnittyi pitkään kansainväliseen perinteeseen. Taustalla oli luonnollisesti Jeesuksen kirkastuminen vuorella opetuslastensa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa. Vuorella Jeesukselle tapahtui muodonmuutos, kirkastuminen. Hänen olemuksensa kirkastui ja opetuslapset tajusivat Jeesuksen jumaluuden.

Opetuslapset näkivät myös Elian ja Mooseksen ilmestyvän Jeesuksen molemmin puolin ja keskustelevan hänen kanssaan. Pietari ehdotti vuoren päällä majojen rakentamista kaikille kolmelle Elialle, Jeesukselle ja Moosekselle. Mutta juuri silloin loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas poikani, kuulkaa häntä.”

Kristuksen kirkastumisen juhlaa alettiin viettää 400-luvun muinaisessa Syyriassa. Etelä-Euroopassa juhlaa alettiin viettää 900-luvulla ja vähitellen juhla siirtyi Pohjolaan. Ruotsissa ja Suomessa juhlaa on vietetty 1500-luvulta alkaen.

Ei ole aivan tarkkaa tietoa, koska kirkastussunnuntaita on alettu viettää nimenomaan Luopioisten kirkkopyhänä. Monien kirkkopyhien juuret ovat keskiajalla. On mahdollista, että Luopioisissa on jo 1600-luvulla vietetty kirkastusta. Vuonna 1813 vihitty Luopioisten kirkko oli Jeesuksen kirkastukselle omistettu. Joka tapauksessa 1800-luvulla kirkastussunnuntai alkoi olla yleinen juhla, jossa oli jo paljon maallistakin sisältöä.

Paikallinen opettaja ja Luopioisten historian ensimmäinen kirjoittaja Aleksander Kena kuvasi vuonna 1893 kirkastussunnuntain viettoa Luopioisissa seuraavasti:

”Kristuksen kirkastussunnuntai on Luopioisten ´kirkkopyhä´. Se sopii enemmän markkinapäiväksi, kuin juhlaksi. Jo aamulla varhain ajaa pitkistä joukoista omasta ja ympärillä olewista seurakunnista ihmisiä. Heistä puoletkaan eivät mahdu, eivätkä halukaan kirkkoon, vaan kävelevät ´raitilla´ tahi istuskelevat jonkun talon pihalla ja tekevät kellokauppaa y.m. Kun jumalanpalvelus on ohi pestaavat haltiat palvelioita, nuoret silmäilevät itselleen elämänkumppania ja juopot etsivät viinatilkkaa.”

Aleksander Kena tuntuu pitävän juhlaa lähinnä surullisen kuuluisana: ”Walistuneinpain ja pitäjän wirkamiesten ahkeralla toimella owat olot tuona ikävänä pyhänä jo paljo muuttuneet parempaan päin ja luulen, että muutamain wuosien kuluttua Luopioisissa wietetään ´kirkastusta´ yhtä juhlallisesti kuin muitakin pyhiä.”

Kenan toive kävi osittain toteen. Luopioisissa on nykyään Aitoon festivaalien ohella arvokas ja tunnelmallinen kirkollinen kirkastuspyhän juhla Luopioisten kirkonkylässä. Silti monet juhlivat edelleen kirkastusta tavalla, joka ei välttämättä ole kovin kaukana 1800-luvun markkinahumusta: Aitoon kirkastusjuhlilla monet nuoret etsivät edelleen kumppania ja useampikin festivaalivieras taitaa ottaa viinatilkan tai pari.

LUOPIOINEN ON tunnettu ennen kaikkea Kukkia-järvestä. Kukkia on suhteellisen laaja, siinä on vanhan sanonnan mukaan ”sata saarta nimellistä ja sata saarta nimetöntä”. Vesi oli 1800-luvulla tärkeä elementti ja on edelleen nykypäivänä keskeinen osa elämää Luopioisissa. Monet matkasivat 1800-luvulla kirkastuksen viettoon kirkkoveneillä.

– 1800-luvun loppupuolella Kukkian jokaisessa rantakylässä oli oma kirkkoveneensä, parhaimmissa jopa kaksi, kertoo Kukkia-seuran puheenjohtaja ja paikallinen maanviljelijä Tomi Riihiranta.

Mika Saksala on toiminut Ahti II kirkkoveneen perämiehenä vuodesta 2004. Kuva: Harri Nurminen

Tuon ajan kirkkoveneistä on Riihirannan mukaan säilynyt kaksi Puutikkalan venettä. Seurasaaren ulkomuseoon vuonna 1925 lahjoitettu Vellamo, sekä Puutikkalan kirkkovenetalaassa oleva Ahti vuodelta 1896.

Kirkkoveneiden soutaminen on sosiaalinen tapahtuma, jossa mukana oli käytännössä koko kylän väki.

– Kirkkovenesoutuun liittyi myös kilpailu siitä, minkä kylän vene ehti ensimmäisenä kirkonkylän rantaan. Perämieheksi valittiin yleensä kylän arvokkaimmaksi katsottu henkilö, eli oltermanni.

Kirkkoveneperinne hiipui 1920-luvulla. 1970-luvulla ainoastaan yksi kirkkovene, Puutikkalan kylän Ahti, souti Kukkialla säännöllisesti. Perinteen elpyminen koitti 1980-luvulla.

– 1980-luvulla Kukkian selkiä halkoivat uudet kirkkoveneet Puutikkalan Ahti II ja Kuohijoen Aallotar. Myöhemmin Ahti II ja Aallotar saivat seurakseen kaksi kilpasoutuun varmistettua pienempää kirkkovenettä, kertoo Tomi Riihiranta.

Nykyään Luopioissa kaksi kirkkovenettä soutaa kirkastuksena kirkonkylään ja kolmas kirkkovene on kunnostuksessa.

Kirkastusjuhlien tunnelmia. Kuva: Harri Nurminen

LUOPIOISTEN KIRKONKYLÄSSÄ kirkastussunnuntaita vietetään tänäkin vuonna perinteiseen tapaan kirkastussunnuntain aamuna 23.7.

Tänä vuonna mukana olevat kaksi kirkkovenettä lähtevät liikkeelle eri puolilta Kukkiaa kello seitsemältä. Ne tapaavat toisensa Hevossalmessa noin puolen kilometrin päässä uimarannasta ja saapuvat rantaan tasan kello yhdeksältä. Veneet lopettavat soutamisen jo hyvissä ajoin, nostavat airot pystyyn lapatervehdykseen ja lipuvat hitaasti hiekkarantaan kirkkokuoron laulaessa On kesän kirkas huomen. Sen jälkeen seuraa papin lyhyt tervehdyspuhe ja kutsu kirkkokahville.

Tavallisesti kahvit juodaan seurakuntakeskuksen pihassa, mutta tänä vuonna kahvit juodaan poikkeuksellisesti kirkon pihamaalla, Luopioisten kirkon 210-vuotisjuhlan vuoksi. Luvassa on myös musiikkiesitys kellotornista. Kello kymmeneltä väki siirtyy kirkkoon viettämään messua. Messun jälkeen päivä jatkuu vielä Kukkia-Seuran järjestämällä kotiseutujuhlalla Mikkelinmäen museoalueella.

Luopioisten kirkko. Kuva: Harri Nurminen

HÄMEEN HEIMOLIITTO on valinnut Luopioisten kirkonkylän Pirkanmaan kauneimmaksi kyläksi. Kirkonkylä sijaitsee Kukkia-järven rannalla. Vanha puukirkko kuusiaitoineen ja kappeleineen on pienellä mäellä, jonne noustaan Kukkia-järven rannasta. Rannalla taas on koivuja, tervaleppiä ja punamullalla maalattuja venevajoja.

– Kirkastussunnuntain aamussa on oma tunnelmansa: ihmisiä saapuu hyvissä ajoin rantaan eri suunnista, monet heistä kävellen. Tämä hiljainen ja odottava tunnelma puhutteli minua 15 vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran olin mukana vastaanottamassa veneitä. Myös muita veneitä kokoontuu lahdelle katsomaan kirkkoveneiden saapumista, kertoo Luopioisten kappalainen Janne Vesto.

Monille paikallisille hetki on tärkeä, mutta tilaisuudesta on muodostunut tärkeä myös kappalaiselle.

– Olen verrannut tätä hetkeä jouluaattoon, jolloin ihmiset käyvät haudoilla ja tulevat sitten kirkkoon. Molemmissa tapahtumissa on vahva yhteys edellisiin sukupolviin, kertoo Vesto.

– Usein olen puhunut saarnassa kristityn kirkastusvuorikokemuksista. Näitä kirkastusvuoria löytyy joskus yllättävistä paikoista ja vaikeiden aikojen keskeltä. Kristus kohdataan usein ”alhaalla laaksossa, niin kuin eräässä vanhassa postillassa sanotaan.

Aleksi Ahtola