Tieto lisää tuskaa. Sen takia ilmastonmuutoksen ja luontokadon asiantuntija Mari Pantsar onkin monta kertaa elämässään ollut raivoissaan.

Mainitut kaksi koko planeetan kannalta kohtalokasta uhkaa on tutkijoiden piirissä tunnistettu jo aikaa sitten, mutta kesti pitkään ennen kuin heidän viestinsä alkoi mennä perille.

Nyt onneksi maailma on tässä suhteessa pitkälti muuttunut.

Nuorempana Pantsar oli Animalian toiminnassa mukana ja on kauan ollut kasvissyöjä. Hän sympatisoi edelleen myös ilmastoaktivisimia. Silti hänen oma tapansa vaikuttaa asioihin on hyvin toisenlainen.

Vuonna 1997 kemian tohtoriksi väitellyt Pantsar on ottanut tehtäväkseen vakuuttaa erityisesti yritysmaailmaa siitä, että ilmastonmuutoksen taklaaminen on myös liiketoiminnalle hyväksi.

– Olen vetänyt muun muassa UPM:n globaalia ympäristöanalyytikkotiimiä ja sekä toiminut Suomen Cleantech-klusterin vetäjänä. Sitrassa työskentelin lähes kymmenen vuotta kestävyysratkaisut-teeman johtajana, hän kertoo.

SITRA ON rahasto, jonka tehtävänä on rahoittaa erilaisia hankkeita, jotka rakentavat parempaa tulevaisuutta. Siellä työskennellessään Pantsar tiimeineen pääsi tekemään uraauurtavaa työtä kiertotalouden kehittämiseksi.

– Toteutimme yhteistyökumppanien kanssa muun muassa maailman ensimmäisen kansallisen kiertotalouden tiekartan. Monet maat ovat ottaneet siitä oppia.

Kiertotaloudessa on käytännössä kyse siitä, että rajallisia luonnonvaroja käytetään viisaasti. Siinä jokainen voi tehdä osansa oikeastaan joka päivä.

– Ostaako uutta vai käytettyä, vai onko välttämätöntä ostaa ollenkaan? Ja kannattaa pohtia sitäkin, löytyykö onnellisuus kauppakeskuksesta vai tavoittaako sen esimerkiksi lähiluonnosta?

Kyynisen teollisuuden valmistamat kertakäyttötuotteet suututtavat Pantsaria. Esimerkiksi edulliset vaatteet eivät tahdo nykyisin kestää kuin yhden pesun.

– Ostankin uusia vaatteita todella harvoin. Minulla on tapana vaihtaa vaatteita ystävien ja tyttären kanssa. Sen on oikeastaan aikaa hauskaa, kun ei tarvitse lähteä täältä metsän keskeltä kaupunkiin ostoksille, Hollolassa haja-asutusalueella asuva Pantsar huomauttaa.

TOSIASIAA ON turha kieltää. Globaalit ilmastohaasteet ovat erittäin vakavia.

Mari Pantsar ei kuitenkaan missään nimessä halua heittää pyyhettä kehään. Toivoa on edelleen jäljellä eikä masennukseen kannata vaipua.

– Jos jää liian pitkäksi aikaa kiinni ilmastoahdistukseen, niin siitä ei seuraa mitään hyvää. Silloinhan ei pysty enää toimimaan.

Mari Pantsar kuuluu siihen kohtalaisen pieneen ihmisryhmään, joka maassamme tietää eniten ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista. Hän ei kuitenkaan halua julistaa tuomiopäivän uhkakuvia ja syyllistää ihmisiä.

– Hyvä lähtökohta meille kaikille on se, että pyrkii tekemään asioita hieman aikaisempaa paremmin. Ei tarvita mitään äärimmäisiä ratkaisuja.

Suomeksi sanottuna liikkuminen, ruokavalio, asuminen ja kuluttaminen ovat tavallisen ihmisen kannalta avainasemassa. Jos näitä asioita pystyy tekemään kestävämmin, niin on jo hyvällä tiellä.

Pantsar antaa täyden synninpäästön, jos vaikka vähävaraisen perheen autotallista löytyy parikin vanhempaa bensakäyttöistä kulkupeliä.

– Nehän on oltava, jos maalla haluaa päästä töihin ja harrastuksiin. Haluan ajatella niin, että jokainen tekee sen mihin pystyy. On monta tapaa elää kestävämpää elämää.

Vastuullisimman elämäntavan mielletään usein olevan koulutettujen ja urbaanien nuorten ihmisten heiniä. Mari Pantsar yllättää toteamalla että näin ei kuitenkaan välttämättä ole.

– Teimme Sitrassa kerran tutkimuksen siitä, mikä ihmisryhmä elää kaikkein kestävimmin. Kärkeen nousivat maalla asuvat vähän ikääntyneemmät miehet.

Fundamentaalinen muutos ei välttämättä onnistu, jos sitä julistaa eri kansanryhmille psykologisesti väärällä tavalla, pahimmillaan ylimielisesti.

Pantsar neuvoo, että ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta kannattaa hoksauttaa ihmisiä joskus vähän eri näkökulmasta sen ikuisen moralisoimisen sijaan.

– Motivaatiot asioihin ovat erilaisia. Joku voi tehdä hyvän teon vaihtaessaan autoilun pyöräilyyn, mutta syynä ei välttämättä ole halu eettisempään elämään, vaan se että haluaa saada itsensä parempaan kuntoon.

Mari Pantsar luottaa esimerkin voimaan ja yksittäisten ihmisten viisaisiin valintoihin.

– Jos joku hankkii aurinkopaneelit katolleen, niin todennäköisesti myös naapurit kiinnostuvat asiasta. Myös sähköautot ja kasvispohjainen ravinto kyllä ajan mittaan yleistyvät.

LÄHES KOKO työnuransa ajan Pantsar on ollut tekemisissä yritysten ympäristövastuullisuuden kanssa.

Tässä asiassa sparraaja löytyy kotoa, koska Pantsarin aviomies on pitkäaikainen kokoomusvaikuttaja, Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies.

– Yksilöiden käyttäytymisen muutoksen ohella elinkeinoelämä on ratkaisevassa roolissa, kun ilmastomuutosta ja luontokatoa vastaan taistellaan. Tällä hetkellä en luota siihen, että poliitikot näyttäisivät tässä asiassa johtajuutta.

Pantsar kertoo tämän yhdeksi syyksi, miksi hän muutama kuukausi sitten teki ison uramuutoksen.

Hän lähti Sitrasta ja laittoi yhdessä vihreiden ex-kansanedustaja Emma Karin kanssa pystyyn konsulttitoimiston. Sen keskeinen tehtävä on auttaa yrityksiä ryhtymään ripeisiin toimiin luontokadon pysäyttämiseksi.

Pantsarin mukaan lajien häviämisestä ja luonnon ekosysteemin köyhtymisestä puhutaan aivan liian vähän.

– Tämä asia on varmaan jäänyt katveeseen sen takia, että kyseessä on ilmastonmuutosta vaikeampi asia. Esimerkiksi Suomessa teollisuus on pitkälti rakentunut luonnonvarojen käyttämiselle. Tämän asian muuttaminen vaatii todella suuria systeemitason muutoksia.

Kuva: Jukka Granström

MARI PANTSAR huomauttaa, että ihmiset havahtuvat paremmin uhkiin, mikäli ne pystytään jollakin tavalla konkretisoimaan. Kylmä tosiasia on, että yrityselämä ja osa poliitikoistakin havahtuu vasta silloin, jos asia pystytään ilmaisemaan numeroina ja mieluiten rahassa.

Hän antaa pari luontokatoon liittyvää esimerkkiä.

– Kun pölyttäjät häviävät, niin se vaikuttaa muun muassa ruuantuotantoomme. Valtaosa viljelykasveistahan kaipaa pölytystä.

Myös metsien monimuotoisuuden väheneminen on huomattava vaara.

– Monimuotoinen metsä kestää paremmin ilmastonmuutosta. Jos metsät köyhtyvät, niin niihin voi ilmestyä lisää tuholaisia, joka tietysti on metsätaloudellemme erittäin ikävä asia.

Pantsar korostaa, että maapallollamme jokainen laji on tärkeä.

– Kasvi- tai eläinlajien katoaminen voi aiheuttaa ketjureaktion, ja tapahtuu ekosysteemin romahdus.

Pantsar on seurannut varsin tarkkaan myös kirkon ja seurakuntien vastuullisuustyötä, ja pitää sitä hyvin tärkeänä. Hänellä on myös konkreettinen ehdotus.

– Seurakunnat omistavat erittäin paljon metsää. Entä jos seurakunnat ilmoittaisivat, että ne eivät enää tee metsissään lainkaan avohakkuita? Se olisi todella merkittävä signaali.

Vesa Keinonen