Musta maasto saaressa, kuumuus huipussaan ja täysi varustus päällä. Näin kuvailee maastopalon sammuttamista vapaaehtoista järvipelastusta harrastava Saku Lemmetyinen.

Pelastustehtävät vaihtelevat maastopalosta hinauksiin, etsintöihin ja tapaturmiin.

– Tehtävään lähtiessä tunnelma on yleensä hyväntuulinen ja keskittynyt. Samalla on hymyn ja toivon pilke silmässä, että saamme parhaan mahdollisen lopputuloksen, Lemmetyinen kertoo.

Juvan seurakunnassa kappalaisen virkaa hoitava Lemmetyinen aloitti harrastuksensa syksyllä 2014 ystävien houkuttelemana. Nykyään hän on Mikkelin Järvipelastajien miehistön päällikkö. Tehtävään kuuluu esimerkiksi kouluttamista ja harjoitusten vetämistä. Veneen kapteenina hän vastaa miehistön turvallisuudesta sekä tehtävän sujumisesta.

Yhdistyksen hallituksessa Lemmetyinen pääsee vaikuttamaan niin avustusten hakemiseen kuin polttoainekorttien tilaamiseen. Viimeksi järvipelastajat hankkivat uudet kypärät.

JÄRVIPELASTAJANA TÄYTYY hallita ja ylläpitää laajaa joukkoa erilaisia taitoja navigoinnista pimeäajoon, öljyntorjuntaan ja ensiapuun. Saku Lemmetyinen on ollut mukana myös meripelastustaitokilpailuissa.

Mikkelin Järvipelastajilla on Anttolassa kaksi Suomen Meripelastusseuran heille osoittamaa alusta. Toiminta-alueeseen kuuluu läntinen Saimaa, Mikkeli, Anttola, Puumala, Sulkava ja Juvan vesiä.

Harrastuksen rikkaus on eri ammattialojen kirjo. Muut harrastajat ovat pyytäneet Lemmetyistä kastamaan, vihkimään avioliittoon ja siunaamaan hautaan.

– Sanoitan mielen maisemaani saarnoissa ja hartauksissa. Järvipelastus on papin työhön verrattuna enemmän kädet rasvaan meininkiä.

Lokakuussa 2020 Lemmetyinen oli miehistönsä kanssa palaamassa Puumalasta kauden viimeisistä harjoituksista, kun aluksen toinen moottori lakkasi toimimasta.

– Lunta satoi tiskirätteinä taivaan täydeltä. Nilkutimme neljä tuntia pimeässä paluumatkan Anttolaan. Kaikki pysähtyi yhtäkkiä: aika ja vene.

Loppumatka kuluikin aluksen suolakeksi- ja pähkinävarastoja syödessä.

Virpi Kirves-Torvinen