Pää pystyssä, hampaat irvessä ja suu vaahdossa. Jouko Lehtolan Koira punaisella taustalla (2004) Jyväskylän taidemuseon toisessa kerroksessa näkyy portaikkoon asti ja kiinnittää heti Überhund-näyttelyyn saapuvan kävijän huomion. Koiran asento, punainen tausta ja mielikuva dobermanneista aggressiivisena rotuna saa aikaan sen, että kuvasta välittyy uhkaava tunnelma.

– Koiraihmiset näkevät heti, ettei kyse ole siitä. Vihaisella koiralla korvat ovat luimussa, tällä ne ovat pystyssä. Koira vaikuttaa pikemminkin riehakkaalta. Ehkä kyseessä on leikkiin kutsu, kuraattori Susanna Luojus pohtii.

Esimerkki osoittaa hyvin mielikuvien voiman ja sen, että kuvat koirista perustuvat ihmisen tulkintaan koirista eivätkä välttämättä vastaa todellisuutta.

Luojus on Salon taidemuseon johtaja ja koiraihminen mitä suuremmassa määrin. Erityisen läheinen rotu hänelle on setteri. Hän kasvattaa niitä kennelissään. Koiria hän harrastaa siksi, että häntä kiinnostaa elää toisen lajin kanssa.

– Koiran ja ihmisen välinen kommunikaatio on ainutlaatuista. Koira pystyy lukemaan ihmisen eleistä ja ilmeistä paremmin kuin apina, joka kuitenkin on läheisempää sukua ihmiselle, Luojus kertoo.

Myös koirien kyky elää hetkessä viehättää museonjohtajaa.

– Kaikkea ei voi eikä pidä kontrolloida. Samppa Törmälehto kuvaa teoksessaan Tunkeutuja hyvin sitä, millaista koiran elämä oikeasti on. Rapa roiskuu ja kakka lentää, Luojus nauraa.

KOIRIIN LIITETÄÄN paljon merkityksiä, joista osa on keskenään ristiriitaisia. Koiraa on kuvattu sekä uskollisuuden ja turvan että vaaran ja kuoleman näkökulmasta. Kreikkalaisessa mytologiassa Kerberos vartioi Haaden eli manalan porttia.

Koirat mainitaan myös Raamatussa, toisin kuin esimerkiksi kissat. Raamatussa koiria kuvataan esimerkiksi paimenkoirina ja kotien vahtikoirina, mutta myös saastaisina kulkukoirina ja pelottavina villikoiralaumoina.

Kristillisessä taiteessa koira oli suosittu aihe jo varhain. On pyhimyksiä, kuten Pyhä Rochus ja Pyhä Dominicus, jotka kuvataan aina koira seurassaan. Ranskassa 1200-luvulla eläneen vinttikoira Guinefortin haudalle muodostui pyhimyskultti, ja siitä on tehty lukuisia kuvia

Dominikaanien veljeskunnan nimi domini cani on latinaa ja tarkoittaa Jumalan koiria eli uskollisia Jumalan seuraajia.

Jyväskylän taidemuseossa on esillä 70 teosta yli 40 taiteilijalta. Mukana on valokuvia, veistoksia, maalauksia, piirroksia, videotaidetta ja installaatioita.

Näyttelyn taideteosten ajallinen skaala on laaja. Vanhimmat esineet ovat peräisin mayakulttuurista Meso-Amerikasta parin tuhannen vuoden takaa ja uusimmat vuodelta 2022, kuten kuvataiteilija Elina Ruohosen maalaus Vallan kahvat.

Ruohosen mukaan valtaa pitää tietyllä tavalla antaa myös koiralle, jolloin ihmisen ja eläimen välille syntyy ainutlaatuinen luottamussuhde.

– Olen tutkinut valtaa ja vallanjakoa monissa muissakin teoksissa. Koira ei ole mikään ihmisen käskyläinen, vaan koiran ja ihmisen kommunikointi on kaiken a ja o. Koiran tulee voida luottaa ihmiseen, siihen, että ihminen reagoi sen pyyntöihin, Ruohonen kertoo.

TAPA, JOLLA koiria kuvataan taiteessa, on sidoksissa kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Ennen koiria kuvattiin osana arkea, kuten paimenessa ja metsästyksessä. Alvar Cawénin maalauksessa Metsästäjän kotiinpaluu (1925) suomenpystykorva on sivuroolissa ja metsämies keskipisteenä.

Nykyisin koira voi olla taideteoksen keskushahmo, kuten Samppa Törmälehdon ja Elina Ruohosen maalauksissa. Somealustat täyttyvät suloisista temppuja tekevistä koirista.

Maija Astikaisen muotokuva vinttikoira Vesla (2016) tuo mieleen Hollywoodin filmitähden. Astikaisen valokuvat ottavat kantaa koirien inhimillistämiseen. Koirien käytöstä tulkitaan ihmisen näkökulmasta ja niihin liitetään ihmisyyteen liittyviä asioita, kuten nauru, mustasukkaisuus, häpeä ja masennus.

Überhund – taiteen kiehtovat koirat Jyväskylän taidemuseossa 1.10. saakka. Salon taidemuseon tuottama kiertonäyttely jatkaa syksyllä matkaa Jyväskylästä Mikkeliin ja sieltä Kuopioon.

Minnamaria Koskela