Viisisataa vuotta sitten Turussa kohisi. Ruotsin valtakunnan itäinen osa oli saanut harvapäiseen vaikuttajajoukkoonsa uuden nimen: Pietari Särkilahden (k. 1529), joka myös Petruksena tunnettiin. Taivassalolaisen mahtisuvun vesa oli hakenut oppia Euroopasta asti. Seitsemän reissuvuoden aikana tulivat tutuiksi niin Rostockin kuin Leuveninkin yliopistot. Suomessa ei silti osattu odottaa sitä, mitä tuleman piti.

Vaikka Särkilahti on innostanut kirjailijoita ja myös aikalaisiaan, varmaa tietoa hänestä on vain vähän, varmimpia lienevät paluuaika ja kuolinvuosi.

Särkilahtien suku oli vaikutusvaltainen. Myös Pietarin sukulainen piispa Maunu Särkilahti oli uudistusmielinen ja edellytti esimerkiksi suomenkielisten rukousten sisällyttämistä kirkonmenoihin.

Piispan uudistusmielisyys oli kuitenkin maltillista verrattuna nuorempaan sukulaiseen. Pietari Särkilahden paluun oletetaan vaikuttaneen suomalaiseen papistoon ja kirkolliseen keskusteluun vahvasti.

Vaikka hänen Wittenbergissä olostaan ei ole jäänyt historiallisia dokumentteja, on sitä jälkipolvien keskuudessa pidetty melko varmana asiana – niin vakaasti Lutherin nimeen Särkilahden kerrotaan vannoneen.

”Tunnustan Lutheruksen opin ainoaksi ja oikeaksi”, Aarno Karimo kertoo Särkilahden julistaneen.

Kirjailija Santeri Ivalon mukaan Särkilahti oli Lutherin ”innokkain opetuslapsi”, jolla oli ”uusi käsitys kirkon tehtävistä”.

Radikaaliudestaan huolimatta Särkilahdella riitti töitä. Hänen tiedetään toimineen Turun tuomiokapitulin jäsenenä, katedraalikoulun rehtorina sekä kuninkaan luottamusmiehenä. Kustaa Vaasan henkilökohtainen tuki on todennäköisesti taannut sen, että Särkilahti mullistavine ajatuksineen sai opettaa. Yleisesti hyväksyttynä anekdoottina pidetään sitä, että tuleva reformaattori Mikael Agricola kuului Särkilahden oppilaisiin.

PIRUNA PAAVINVALLAN merrassa saarnanneen Särkilahden näkyvin kapinanilmaus oli hänen avioliittonsa, jota puitiin oikeudessa hänen kuolemansa jälkeenkin.

Särkilahti palasi Suomeen yhdessä taloudenhoitajansa Margretan ja tämän lapsen kanssa. Yleisesti oletettiin, että lapsi oli pariskunnan yhteinen. Särkilahden kuitenkin väitetään menneen Margretan kanssa kihloihin jo ennen Suomeen paluutaan, ja puolison oikeudet vahvistava testamentti laadittiin jo 1524.

On siis syytä olettaa, että Särkilahti oli Ruotsin valtakunnan ensimmäinen reformaation vaikutuksesta avioliiton solminut pappi. Tutkija Mia Korpiola kertoo, että Särkilahden perinnöstä riideltiin oikeudessa yhä 1570-luvun alussa. Särkilahden oma veli oli kiistänyt Pietarin ja Margretan tyttären Malinin perintöoikeuden, mutta lopulta asia ratkaistiin Malinin hyväksi. Viimeistään tämän pitäisi vahvistaa Särkilahden avioliiton.

Ruotsalainen reformaattori Olavus Petri aloitti kampanjoinnin pappien avioliitto-oikeuden puolesta vasta vuonna 1528 ja kirkollinen säädös Articuli Ordinantiae laadittiin vasta 1541. Aarno Karimo väittää Särkilahden menneen naimisiin jopa ennen esikuvaansa Lutheria.

MIKÄLI SANTERI Ivaloa on uskominen, Särkilahti kuului myös ensimmäisiin Raamatun suomentajiin. Ivalon päähenkilönsä mukaan nimetyssä romaanissa Särkilahti lukee suomentamaansa Vuorisaarnaa hämmentyneelle seurakunnalle.

Jos legendat Särkilahden suomenkielisistä messukokeiluista ja käännöksistä pitävät paikkansa, on hän pioneeri siinäkin asiassa, sillä seuraavat oletetut käännösharjoitukset teki Hämeenkyrön kirkkoherra Tuomas Keijoi vasta 1530-luvulla.

Kansallistunnon kohotessa 1900-luvun alkupuolella Särkilahti haluttiin nostaa parrasvaloihin. Kansaa kansan kielellä opettava, suomalaisen talonpojan edun korkeimmalle asettava, luonnossa viihtyvä perheellinen pappi on muotti, josta Elias Simojoen ja Väinö Havaksen kaltaiset pastorit valettiin. Ivalon romaanin kieli- ja geopoliittinen asemointi ei jätä tulkinnanvaraa.

Epäselväksi silti jää, onko kansallisromanttisia ihanteita toisintavalla Särkilahdella ollut vastinetta todellisuudessa.

Niilo Rantala