Oven vieressä on kyltti ”Nuoraidlatnja – Nuorisotilat”. Sen eteen autonsa parkkeerannut nuorisotyönohjaaja Ville Orjala avaa oven ja astuu sisään. Kello on kaksi ja Orjalan työpäivä Utsjoella aluillaan.

Nuorisotilan pöydälle on kasattu värikyniä, vesivärejä ja erivärisiä kartonkeja. Työharjoittelija Tarja Kinnunen on luvannut vetää partion, jossa askarrellaan nukketeatterin lavasteet ja hahmot Pyhän Yrjön tarinasta.

– Kyllä siellä pitäisi olla liimojakin, mutta kannattaa ottaa mukaan niitä tuoreempia, Orjala vinkkaa Kinnuselle.

Maanantaisin nuorisotyön ohjelmassa on partio ja nuortenilta Karigasniemellä.

Nukketeatterin nuket tarvitsevat vielä cocktail-tikkuja. Kun niitä ei löydy nuorisotilojen varastosta, lähtee Orjala hakemaan tikkuja kotoaan.

Tarja Kinnunen jää odottelemaan nuokkarille. Kinnusen seitsenviikkoinen harjoittelu Utsjoella on pian päättymässä. Hän opiskelee Helsingissä Diakonia-ammattikorkeakoulussa sosionomi-nuorisotyönohjaajaksi.

Hyppäys pääkaupunkiseudulta Utsjoen rauhalliseen elämänmenoon on ollut iso.

– On joutunut totuttelemaan, että kylällä kauppa menee arkisin kiinni kuudelta eikä ole sunnuntaisin auki laisinkaan, Kinnunen kertoo.

Orjala palaa tikkujen kanssa, on aika lähteä tien päälle.

REITTI KOHTI Karigasniemeä taittuu yhdellä maan kauneimmaksi kehutulla tieosuudella. Tenojokilaaksoa myötäilevä tie on mutkitteleva ja mäkinen. Tunturit kumpuilevat molemmin puolin tien viertä toistaiseksi mustavalkeina. Oikealle puolelle jää vielä jääpeitteen alla piilotteleva Deatnu eli Teno.

– Maisemat täällä ovat luksusta, Tarja Kinnunen sanoo auton ikkunasta ulos katsellessaan.

Ville Orjalalle matkat ovat viikoittainen rutiini. Etäisyydet Tenojoen ympärille keskittyneiden kylien välillä ovat pitkiä. Utsjoki on yksi Suomen harvimpaan asutuista kunnista.

Nuorisotyönohjaaja kulkee maanantaisin sadan kilometrin matkan Karigasniemelle ja takaisin sekä keskiviikkoisin 43 kilometriä suuntaansa Nuorgamiin.

– Välillä ajaminen on rankkaa, kun on huono keli ja hirviä hyppii tielle, Orjala sanoo.

Ajaessaan Orjala voi kuitenkin miettiä asioita ja tehdä suunnittelutyötä. Iltaisin kotimatkalla ehtii nollata.

Tällä kertaa hirvet pysyttelevät piilossa, mutta riekkoja ja jäniksiä patsastelee tienvarsilla.

UTSJOEN SEURAKUNNASSA on Orjalan lisäksi kolme muuta työntekijää: kirkkoherra, diakonissa ja suntio. Pieni työyhteisö vaikuttaa myös Orjalan työnkuvaan. Nuoristyönohjaajalle kuuluvat kaikki ikäryhmät alle kouluikäisistä lukiolaisiin. Sen vuoksi toiminta pitää suunnitella kaikenikäisille sopiviksi.

– Tehtävien täytyy olla tarpeeksi helppoa pienimmille, mutta kuitenkin sellaisia, että myös vanhempien lasten mielenkiinto säilyisi.

Nuorgamissa Orjala pitää lasten kerhoa viikoittain, mutta nuortenilta on vain kerran kuukaudessa. Nuoria on kylällä niin vähän. Utsjoen 1180 asukkaasta alle 18-vuotiaita vajaa pari sataa.

Sen sijaan Utsjoen kylällä lukiolaisten määrä on muutamassa vuodessa kasvanut reippaasti.

Orjala ja kunnan nuorisotyöntekijä järjestävät nuorille kerran kuussa opiskelijoiden ruokailun. Yhteistyö aloitettiin, kun huomattiin että molempien toiminnasta puuttuivat lukioikäiset.

– Nykyään tilanne on melkein päinvastainen, kun lukiolaisia on paikkakunnalla lähemmäs 30, Orjala kertoo.

Nuorten määrää ovat lisänneet aiempaa suuremman ikäluokan lisäksi muualta tulevat vaihto-opiskelijat. Nuoria tulee Etelä-Suomesta vaihtoon Utsjoen lukioon tai opiskelemaan koko lukion ajaksi.

GÁREGASNJÁRGA ELI Karigasniemi häämöttää reilun tunnin ajomatkan jälkeen. Kohti kyläkeskusta ajaessaan Orjala nostaa kättään vastaantulijoille. Hän on tuttu näky kylällä.

– Kerran tosin ajelin valkoisella vuokrapakulla aurinkolasit päässä. Ajattelivat varmaan, että mikä setä täällä oikein ajelee ja moikkailee, kun eivät tunnistaneet autoa, Orjala sanoo ja nauraa.

Perillä ensimmäinen etappi on ruokakauppa, josta Orjala ostaa iltapalaa nuorteniltaan. Orjalan työhön kuuluu paljon sellaista, mitä suuremmissa seurakunnissa ei tarvitse miettiä.

– Täällä kaiken saa tehdä ihan itse.

Kaikella hän tarkoittaa tehtäviä nuorisotilojen siivouksesta ruokien ostamiseen. Rippikouluinfoon pullakahvit eivät tule tilauksesta, eikä siivooja käy nuorisotiloissa tai toimistossa.

Orjalalle itsenäinen työskentely kuitenkin sopii.

– Joskus tietenkin tuntuu, että olisi kiva suunnitella yhdessä jonkun kanssa ja pallotella ideoita. Toisaalta on kiva, että työnkuva on niin monipuolinen.

Orjalan aloittaessa työnsä Utsjoen seurakunnassa vuonna 2017 Utsjoen kunnalla ei ollut vakituista nuorisotyöntekijää. Perinteisesti nuorisotyö onkin ollut pääosin seurakunnan varassa.

Sen vuoksi nykyinen yhteistyö kunnan nuorisotyön kanssa on mielekästä. Silloin pääsee välillä vaihtamaan ajatuksia kollegan kanssa.

Nuortenillat sovitaan kunnan työntekijän kanssa eri päiville. Samoin urheiluseurojen ja kunnan vapaa-aikasihteerin kanssa palaveerataan syksyisin, jotta harrastukset eivät menisi päällekkäin.

– Kun nuorille ja lapsille ei ole paljoa toimintaa, niin harrastusmahdollisuuksia ei laiteta samoille päiville ja ajankohdille.

PARTIO JA NUORTENILTA pidetään Karigasniemen kappelissa. Ville Orjala ja

Tarja Kinnunen saapuvat paikalle seitsemän minuuttia ennen partion alkua. Ketään ei vielä näy.

– Alkaisin ihmetellä, ellei täällä ole vartin yli ketään, Orjala selventää paikallista kulttuuria.

Orjala laittaa kaulaansa partiohuivin ja käy Kinnusen kanssa nopeasti läpi illan työnjaon. Ensimmäiset lapset saapuvat.

– Et ole vieläkään tuonut minulle leikkimerkkiä! Olet unohtanut sen jo kolme kertaa, Elle-Máijá Nieminen sanoo tomerana.

Orjala lupaa tuoda suoritetun taitomerkin seuraavalla kerralla.

Partion aluksi Kinnunen kertoo tarinan partion suojelupyhimyksestä Pyhästä Yrjöstä. Sitten lapset alkavat askarrella näyttämöä ja hahmoja, joiden avulla esitys tehdään.

– Tästä tulikin jäälohikäärme, selittää Dan Shahar ja värittää mustaa lohikäärmettä valkeaksi.

Askartelun jälkeen ehditään leikkiä. Kaksi joukkuetta saa vuorollaan päättää ovatko he prinsessoja, lohikäärmeitä vai Pyhiä Yrjöjä. Leikin jälkeen pohditaan vielä uudestaan, mitä Pyhän Yrjön tarinasta jäi mieleen.

Partion lopuksi Orjala kokoaa lapset alttarin eteen hiljentymään.

– Hyvää yötä, Jeesus myötä, kiitos tästä päivästä, kuuluu sisaruspiiristä.

PIENEMPIEN PÄÄSTYÄ kappelin ovesta ulos, saapuvat jo hieman vanhemmat sisään. Eden, Noga ja Omer Shahar käyvät nuortenillassa viikoittain.

– Täällä on kiva käydä. Me jutellaan, pelataan ja ollaan puhelimella, Eden ja Noga Sharar kertovat.

Osa nuorista menee laittamaan iltapalaa valmiiksi. Toiset pelaavat korttipeliä Orjalan kanssa. Karigasniemellä nuortenilloissa käy kolmesta kolmeentoista henkeä. Kävijämäärään voi vaikuttaa esimerkiksi sää.

– Jos on hyvä sää näin kevättalvella, niin voi olla että nuoret lähtevät mieluummin moottorikelkkailemaan, Orjala kertoo.

Nuortenilloissa puhutaan pääosin suomea. Orjala on kuitenkin opetellut pohjoissaamea ja puhuu sitä toisinaan saamenkielisten nuorten kanssa.

– Mutta he saattavat puhua suomeksi takaisin. He kokevat sen varmasti helpommaksi, kun en ymmärrä kaikkea.

Utsjoki, pohjoisaameksi Ohcejohka, on Suomen ainoa kunta, jossa on saamenkielinen enemmistö. Pohjoissaamenkieltä puhuu äidinkielenään noin puolet kunnan reilusta tuhannesta asukkaasta.

Orjala tekeekin tapahtumien mainokset ja kirjeet myös pohjoissaameksi. Tavallisesti hän lähettää ne kuitenkin ensin jollekin kielitaiturille tarkastettavaksi.

– Mutta koulun aamunavausten saamenkielisiä tiivistelmiä en tarkastuta. Otan niistä palautteet vastaan, Orjala sanoo ja nauraa.

VÄHÄN MYÖHEMMIN Karigasniemen kappelille saapuvat Erno Sarre ja Matti Utsi. He menevät suoraan tilan nurkasta löytyvään huoneeseen loikoilemaan sohville. Kahdeksasluokkalaisten mielestä parasta Karigasniemellä on paikan rauhallisuus ja vapaus. Toisaalta halu päästä pois on myös kova.

– Ei täällä ole oikein muuta tekemistä, kuin ajaa kelkalla ja auttaa isän firmassa iltaisin, Sarre sanoo.

Pojat juttelevat ja selailevat kännyköitään. Ruudulla vilahtelevat Tiktok-videot, joissa pääroolissa ovat moottorikelkat.

Kesällä molemmat ovat menossa rippileirille. Utsjoen kylällä järjestettävä ripari kokoaa yhteen nuoria myös Inarista ja Rovaniemeltä.

Kesätyöt on sovittu jo Norjaan. Karigasniemeltä lähimpään Norjan puolen keskukseen Kárášjohkaan eli Kaarasjoelle on vajaat 20 kilometriä matkaa. Nuoret puhuvat neljää kieltä: suomea, pohjoissaamea, norjaa ja englantia, joilla töissä pärjää mainiosti.

KORTTIPELI SALIN puolella jatkuu. Orjala on nuorten kanssa elementissään, osallistuva ja rento. Myös nuoret pitävät nuorisotyönohjaajastaan.

– Ville on energinen, mukava ja huumorintajuinen. Hän jaksaa pelata kaikkia pelejä ja jutella, Omer Sharar kertoo.

Orjalan mukaan Utsjoen nuoret ovat kilttejä ja fiksuja.

– Täällä nuorilla on maalaisjärkeä, ei kuljeta missään nilkkasukissa pakkasella tennarit jalassa.

Pieni ja tiivis yhteisö on hyvä myös siinä mielessä, että lapset ja nuoret ovat tottuneet touhuamaan eri-ikäisten kanssa. Orjala ajattelee, että Utsjoella lapset saavat olla lapsia pitkään. Kuudesluokkalaiset voivat leikkiä kerhossa ekaluokkalaisen kanssa.

– Ja vanhemmat lapset ja nuoret pitävät huolta pienemmistä.

Pienen porukan hyöty on myös se, että jos joku hölmöilee, sen tietävät kaikki. Uutta kaveriporukkaa ei ole mahdollista etsiä, joten pitää pystyä olemaan väleissä kaikkien kanssa.

Orjala kokoaa nuoret lopuksi pienen keskittymistä vaativan tehtävän ääreen ja pitää sen jälkeen hartaushetken. Orjala pohtii seuraavan viikon aikataulua ääneen, sillä hänellä olisi yksi vapaapäivä käytettävänä.

Erno Sarre vakuuttaa, että Orjalan pitäisi tulla myös ensi maanantaina Karigasniemelle ja pitää vapaapäivä muulloin. Orjala suostuu ja nuoret pääsevät nuorteniltaan taas seuraavalla viikolla.

KOTIMATKA MUTKITTELEVAA Tenon vartta pitkin alkaa yhdeksän jälkeen. Ville Orjala kokee työnsä merkitykselliseksi.

– Nuoret eivät tule joka päivä sanomaan, että onpa hienoa kun on toimintaa. Mutta kun tulee pitkä tauko, niin nuoret kyllä huolestuvat ja antavat palautetta, että miksi nuorteniltaa ei ole.

Varsinkin muualta tulleille lukiolaisille Orjala kokee olevansa tärkeä tukipilari. He kääntyvät usein erilaisissa asioissa Orjalan puoleen.

Toisaalta esimerkiksi Nuorgamissa on tosi vähän muita harrastuksia ja monelle Orjalan pitämä kerho on viikon kohokohta.

– Nuorgamin kerhossa lapset nimittävät minua Ville-iskäksi, en tiedä mistä se on tullut, Orjala kertoo ja nauraa.

Eniten nuorisotyönohjaajaa palkitsee nuorten kasvun ja kehityksen näkeminen. Se, kun pystyy kannustamaan nuorta ja tämä onnistuu.

Orjalalle tulee mieleen eräs erityinen muisto yksityisrippikoulun käyneestä nuoresta. Nuorella oli haasteita muun muassa sosiaalisessa kanssakäymisessä.

– Mutta sain häneen tosi hyvän yhteyden. Kävimme yhdessä myös pilkillä rippikoulun jälkeen.

ORJALA KAARTAA työpäivän päätteeksi takaisin Utsjoen seurakunnan pihaan. Utsjoesta on tullut nuorisotyönohjaajan koti viiden vuoden aikana. Aluksi Orjalalta kysyttiin jatkuvasti, että kauanko tämä aikoo olla paikkakunnalla. Paikalliset ovat tottuneet ihmisiin, jotka tulevat vuodeksi pohjoiseen hakemaan elämystä ja lähtevät sen jälkeen pois.

– Nyt ne taitavat ajatella, että ei se lähde, Orjala sanoo nauraen.

Keski-Pohjanmaalta kotoisin oleva Orjala on joutunut myös sopeutumaan saamelaiseen elämäntyyliin. Se tarkoittaa, ettei kaikki ole aina ihan päivän päälle. Omassa työssä Orjala huomaa sen, että tapahtumiin ilmoittaudutaan viime tipassa tai ei ollenkaan.

– Eräs saamelainen työkaveri sanoi, että saamelainen ei voi tietää mitä hän tekee tänään tai huomenna. Jos tuleekin hyvä sää niin pitää lähteä tunturiin.

Orjalalle tyyli sopii. Saa olla vapaammin ja rennommin.

Kello käy jo yhtätoista. Orjala purkaa tavarat autosta, jonka jälkeen on aika suunnata kotiin. Pimeää ei oikeastaan enää ole.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä