Tämä juttu kuuluu Kotimaa-lehden sarjaan Kirkko ja minä. Siinä ihmiset eri puolilta Suomea kertovat elämästään ja suhteestaan paikalliseen kirkkoon. Tällä kertaa äänessä on kirjakauppias ja Naantalin Kirjajuhlien ohjelmapäällikkö Katri Tuominen Naantalista.

”On mielenkiintoista miettiä, miten nunnat ja munkit ovat käyskennelleet Naantalin kirkon pihalla ja holveissa jo satoja vuosia sitten. Kirkko on koruton, hillityllä tavalla kaunis ja rauhoittava sekä ulkoa että sisältä.

Työskentelen paitsi kirjakauppiaana myös Naantalin Kirjajuhlien ohjelmapäällikkönä. Huomioimme juhlien ohjelmassa 1400-luvun munkkiveljen Jöns Budden, jota pidetään Suomen ensimmäisenä kirjailijana. Kirkolla on hänen muistomerkkinsä. Hän käänsi ruotsiksi pyhiä latinankielisiä tekstejä Naantalin birgittalaisluostarin nunnien luettavaksi.

En usko, että Jumala istuu kirkossa, mutta kyllä Naantalin kirkko on minulle erityinen rakennus. Muita kirkkoja tutkin historiallisina nähtävyyksinä, mutta kotikirkossani aistin aivan erityisen hengen.

Olin kansakoulun neljännellä luokalla, kun innostava opettajamme Maijaliisa Kauhanen (myöhemmin Dieckmann) vei meidät tutustumaan kirkkoon. Hän kertoi, että on itse aina hiljaa, kun uskontunnustuksessa sanotaan, että uskon ruumiin ylösnousemukseen. Hän antoi siis tilaa ja luvan tulkinnoille. Oli poikkeuksellista, että aikuinen kannusti 1970-luvun alussa nuoria itsenäiseen hengelliseen ajatteluun.

On osin opettajani ansiota, että olen nyt Naantalin seurakunnan luottamushenkilö. Lähdin ehdolle sitoutumattomana ja luulin, että saisin äänen vai äidiltä ja itseltäni, mutta minusta tulikin ääniharava. Se on hassua ja ihanaa. Kirkkoherramme Jani Kairavuo on mukava ja luo ympärilleen ilmapiirin, jossa eri tavoin ajattelevat arvostavat toisiaan.

Jumalanpalvelus, jossa uudet luottamushenkilöt siunattiin tehtäviinsä, oli lämmin ja osallistava. Sain lukea kirkossa katkelman Hesekielin kirjasta. Se kuulosti ensin diipadaapalta, mutta kun olin harjoitellut lukemista useaan kertaan, oivalsin, että tekstissä on fiksu ydinajatus.

Kirkon pitää mielestäni pysyä mukana yhteiskunnan muutoksessa. Naisvastaisuus ja ennakkoluulot seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan ovat ikäviä. Seurakunnan pitää tarjota tukea ja apua arjessa kaikille, jotka sitä kaipaavat.

Tyttäreni on kastettu Naantalin kirkossa. Elettiin filmikamera-aikaa. Molemmilla isoisillä oli kamerat mukana, mutta jostain syystä filmi ei pyörinyt kummallakaan. Tilaisuudesta ei siis jäänyt muistoksi yhtään kuvaa.

Opin lapsena iltarukouksen ja jonkinlaisen rukouksen käyn läpi mielessäni iltaisin edelleen. En usko partamieheen pilven reunalla, mutta joku korkeampi voima on olemassa. Eri kansoilla on eri tapoja lähestyä häntä. Olen sattunut syntymään Suomeen, ja minulle tämä kristillinen tapa on hyvä.

Katri Tuominen.
 Kuva: Emilia Karhu

Naantalin kirkko

Kirkon arvellaan valmistuneen 1460–80-luvuilla. Sen erityispiirteisiin kuuluvat vihkiristien yhteyteen maalatut Kristuksen kasvokuvat. Kirkko vaurioitui pahoin tulipalossa 1628.

Museovirasto on määritellyt Naantalin kirkon ympäristöineen yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!