Islantilainen elokuva Kutsumus (Godland – Vanskabte land) kertoo nuoresta tanskalaispapista, joka lähetetään 1800-luvun lopulla Tanskasta sen silloiseen siirtomaahan Islantiin. Lucas-papin tehtävänä on perustaa tälle pohjoiselle saarelle luterilainen seurakunta ja rakennuttaa sen ensimmäinen kirkkorakennus. Hänen työhönsä kuuluu myös uuden seurakunnan alkutaipaleen dokumentointi.

Hauraan oloinen Lucas (Elliot Crosset Hoven) ei halua purjehtia tulevaan asemapaikkaansa suoraan meritietä vaan matkustaa hankalamman reitin maan halki tutustuakseen paikallisiin ihmisiin ja kuvatakseen Islannin luontoa. Oppaakseen hän saa karuun ilmastoon tottuneen Ragnarin (Ingvar Sigurdssonin), joka ei pidä tanskalaisista.

Jääkylmän joen ylityksen yhteydessä Lucasin mukana ollut painava puuristi putoaa ja jää kellumaan virtaavaan veteen. Samalla tavalla rankan matkan varrella putoaa paljon muutakin, yksi kerrallaan. Sellaista, mitä ei voi korvata, mitä Islannin tuliperäiseltä maalta tai Lucasista ei löydy. Vähitellen nuoresta papista alkaa kuoriutua pois myös opittu sivistys.

Yksi vaikuttavimpia kohtauksia elokuvan loppupuolella on Ragnarin rehellinen, yksinkertainen synnintunnustus. Hän haluaa tietää, kuinka ihmisestä voi tulla Jumalan mies. Hän haluaa päästä irti oman elämänsä taakoista.

Palkitun islantilaissyntyisen Hlynur Pálmasonin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa elokuvassa kysymys on lopulta elämästä ja kuolemasta. Sekä fyysisessä että hengellisessä mielessä.

Elokuvan varsinaista pääosaa esittää Islannin huikean kaunis, karu luonto, josta kuvaaja on ottanut kaiken irti. Tuuli, sade, laajat autiomaat, lumiset jäätiköt ja jyrkät kivikkoiset rinteet haastavat ihmisen. Mukana on näyttävää lähikuvausta tulivuoren purkauksesta, tulisen laavan hitaasta vyörymisestä. Myös sympaattiset islanninhevoset ovat elokuvassa suuressa roolissa.