Sleyn lähetystyöntekijät Hiroaki ja Päivi Yoshimura vastaavat Tokiossa sijaitsevan Suomi-kirkon toiminnasta. Japanilainen seurakunta viettää siellä joka pyhä jumalanpalvelusta. Erilaisten kerhojen avulla pyritään tavoittamaan myös uusia ihmisiä. Pariskunta kertoo nyt työstään ja arjestaan viikon ajalta.

Keskiviikko 15.2.

Hiroaki: Arkipäivämme alkaa aina sähköpostien lukemisella ja niihin vastaamisella. Kehitysvammaisen poikamme Essain herättyä toinen meistä saattaa hänet työpaikalleen kristilliseen vanhainkotiin. Tämän jälkeen aloitamme Päivin kanssa työt yhteisellä rukoushetkellä ja puhumme päivän ja viikon ohjelmasta. Tänään keskityn ensi sunnuntain saarnan valmisteluun. Aiheena on Jeesuksen ja opetuslasten kirkastusvuorikokemus ja luterilainen ehtoollisoppi. Iltaruuan jälkeen vien Essain kitaratunnille. Sinne on kymmenen minuutin pyörämatka.

Päivi: Kylmä aamu yllätti, mutta kevät on tulossa. Käyn lähikaupassa, koska olen luvannut valmistaa kirkon ruokapiirissä tekemiämme ruokia Japanin kristillisen kirjapainon Kuukausilehden kuvauksia varten. Ensimmäiseen julkaisuun teen pashan ja kulitsan. Kuvan yhteyteen liitetään aina ruokapiirissä pitämäni hartauspuhe.

Iltaruuan jälkeen lähden kirkolle pitämään suomen kielen piiriä. Opetan keskitason ryhmää. Mietin, onko hartauspuheeni riittävän selkeä. Kerron suomalaisesta ystävänpäivästä ja liitän siihen opetuksen Jeesus-ystävästä, joka ei koskaan jätä eikä hylkää meitä. Rukoilen, että pieni sanan siemen jäisi kielenopiskelijoiden sydämeen itämään.

Torstai 16.2.

Hiroaki ja Päivi: Aamupäivän englanninkielinen raamattupiiri peruuntui, koska ainoa osallistuja ei tullut paikalle. Niinpä teimme kirkon viikkosiivouksen ja kirjallisia töitä. Ennen pandemiaa raamattupiirissä kävi useampi ihminen ja yksi heistä hakeutui myös kasteopetukseen. Hänet kastettiin viime toukokuussa.

Kotiin palattuamme osallistuimme Sleyn aluekoordinaattorin johdolla Japanin lähettien Teams-palaveriin. Vaihdoimme kuulumisia ja puhuimme tulevan kuukauden työtilanteesta ja suunnitelmista. Tällainen yhteys tuntuu uskomattomalta. 1990-luvulla tällaista ei vielä osannut kuvitellakaan.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Nykytekniikka mahdollistaa maanosien rajat ylittävän yhteyden.

Perjantai 17.2.

Hiroaki: Tapaaminen erään seurakuntalaisen kanssa peruuntui jälleen. Hän on joutunut vaikean elämäntilanteensa vuoksi syvään masennukseen eikä ole osallistunut jumalanpalveluksiin viiteen vuoteen. Hänellä on ollut itsetuhoisia ajatuksia. Hän on saanut lääkärin apua ja vastasi viime keväänä vihdoin minunkin yhteydenottooni. Hän on ollut aikeissa tulla keskustelemaan kanssani, mutta rohkeus petti jälleen. Lähetin miehelle rohkaisevan viestin ja sanoin, että luotetaan Jumalan aikatauluihin ja rukoillaan. Päivi on ollut tiiviisti yhteydessä miehen vaimon kanssa, joka ei ole kristitty. Vaimo on osallistunut kirkon käsityöpiiriin. Rukoilemme miehen tervehtymisen puolesta ja vaimolle voimia Jumalalta ja johdatusta Jumalan yhteyteen.

Päivi: Kristillisen kirjapainon henkilöt tulivat tänään ruokakuvauksia varten kotiimme. Aikaa meni yllättävän paljon, mutta oli kiva työskennellä kristittyjen ihmisten kanssa yhteisen tavoitteen eteen: täkäläisten kristittyjen vahvistamiseksi ja uusien tavoittamiseksi. Vieraat saivat ruokia kotiin viemisiksi. Kirjoitin tänään myös ruokaohjeita ja kokosin puheita julkaisuja varten. Päivän päätteeksi olin tosi väsynyt.

Lauantai 18.2.

Hiroaki: Saimme nukkua pitkään ja hoidimme viikko-ostokset. Kävimme myös yhdessä lenkillä. Vakioreittimme on Kanda-joen varressa kulkeva polku. Ennen viime kesää juoksimme kuuden kilometrin reitin. Nyt menemme lyhyemmän matkan hitaammin, koska Essain vointi ei ole palannut entiseksi kesällä sairastetun koronan jälkeen. Tänään oli 18 astetta lämmintä! Joen molemmilla puolilla on pitkät kirsikkapuiden rivistöt.

Päivi: Tänään oli myös kodin siivous- ja pyykkipäivä. Työkuviot ovat vieneet lähes kaiken ajan ja voimat, joten oli hyvä levähtää yhdessä perheen kanssa. Illalla valmistelin vähän sunnuntaipäivää.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Erilaiset keskustelut seurakuntalaisten kanssa ovat tärkeä osa Päivi Yoshimuran (oik) työtä.

Sunnuntai 19.2.

Hiroaki: Päivi lähti kirkkoon jo puoli yhdeksältä, minä ja Essai tuntia myöhemmin. Kuljemme kirkkomatkan pyörällä ja metrolla. Jumalanpalvelukseen tuli 17 ihmistä. Jotkut olivat poissa sairastelun vuoksi, ja yksi seurakuntalaisemme joutuu asumaan turvakodissa perheväkivallan vuoksi. Muistimme heitä esirukouksessa. Kirkkokahvien jälkeen raamattupiiriin jäi vielä 14 henkilöä. Opetin Roomalaiskirjeen 12. luvusta. Keskustelu oli vilkasta, mutta jotkut puheenvuorot menivät sivuun aiheesta. Raamattupiirin jälkeen vein Essain kehitysvammaisten urheilukerhoon.

Päivi: Tänään meillä ei ollut jumalanpalveluksessa säestäjää, joten vastuullani oli laittaa tietokoneelta säestys. Lisäksi hoidin striimauksen. Tekniikan kanssa pelaaminen ei ole ominta alaani, mutta sitäkin on pitänyt opetella. Kirkkokahveilla oli hyvä kohdata seurakuntalaisia. Kaikki eivät pääse jumalanpalveluksiin, mutta he käyvät muina päivinä keskustelemassa, ja joidenkin kanssa on tiivis sähköpostiyhteys.

Maanantai 20.2.

Päivi: Tänään meillä kaikilla oli vapaapäivä ja saimme nukkua pitkään. Päivällä lähdimme puistoon katselemaan luumupuiden kukkia, jotka olivat kauniisti avautuneet valkoisen ja punaisen eri sävyissä. Tänäkin vuonna kevät koittaa!

Hiroaki: Puutarhapuisto Koishikawa Kourakuenissa on entisen samurairuhtinaan perustama. Siellä on metsikköä, luontopolkuja, lampia ja puroja. Askelia kertyi yli 10 000. Illalla juttelimme Skypen välityksellä tyttäremme Johannan kanssa, joka opiskelee Helsingin yliopistossa kasvatustieteitä. Muutto Suomeen on vaatinut häneltä sopeutumista.

Juttu jatkuu kuvan alla. 

Kukkivat luumupuut ovat kevään merkki Japanissa.

Tiistai 21.2.

Hiroaki: Aamupäivä meni Päivin lääkärikäynnillä. Koska hänen piti täyttää japaninkielisiä lomakkeita, minun oli hyvä olla mukana. Kotona tein vuosiraporttia Sleylle ja suunnittelin maaliskuun teemapäivää, jonka aiheena on, miten kristityt suhtautuvat vainajiin ja mitä luterilainen tunnustus opettaa asiasta. Asiaa pitää käsitellä, jotta kristityt voisivat irrottautua täällä kokonaan vainajien henkien palvonnasta.

Päivi: Terveysasioihin liittyvä vakuutusbyrokratia on raskasta, mutta terveydestä on tärkeä pitää huolta. Valmistelin tänään seuraavan päivän käsityöpiiriä ja päätin yllättää piiriläiset leipomalla laskiaispullia.

Keskiviikko 22.2.

Päivi: Tänään oli pitkä käsityöpiiripäivä. Mukana oli vakikävijöiden lisäksi uusiakin. Teimme makramee-tekniikalla pieniä kupinalusia. Keskittyneen solmimisen ohessa kävi kiva puheensorina. Toivon, että käsityöpiiri antaisi osallistujille irtioton arjesta. Kahvilla nautimme laskiaispullia ja päätteeksi pidin hartauspuheen, jossa kerroin alkavasta paastonajasta ja suomalaisesta laskiaisenvietosta. Jokainen uusi päivä on kiitosaihe, ja saamme aloittaa sen Jumalan armosta uusin voimin ja toivein. Rukoukseni on, että sana synnyttää käsityöpiirissäkin uskoa elävään Luojaan.

Yoshimuran perhe Fuji-vuoren juurella.

Kuvat: Hiroaki ja Päivi Yoshimura

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Sielunhoitoa ja Raamatun opetusta Tokiossa – Sleyn lähetystyöntekijät Hiroaki ja Päivi Yoshimura kertovat tavallisesta työviikostaan