Vatikaanin pankin väärinkäytöksiin liittyneet huhut herättivät 1970-luvulla huolta katolisessa kirkossa. Paaviksi elokuussa 1978 valittu Venetsian patriarkka Albino Luciani eli Johannes Paavali I ilmoitti ensi töikseen selvittävänsä pankkiin liittyneet epäselvyydet. Hän kuitenkin kuoli äkillisesti vain 33 virkapäivän jälkeen.
Yllättävästä kuolemasta virisi monia salaliittoteorioita. Niissä paavin epäiltiin tulleen murhatuksi, jotta Vatikaanin pankin väitetyt yhteydet Italian mafiaan ja vapaamuurareihin eivät olisi paljastuneet.
Teoriat saivat sen verran paljon huomiota, että paavin salamurha otettiin mukaan myös Francis Ford Coppolan kolmanteen Kummisetä-elokuvaan vuonna 1990. Elokuvassa Corleonen mafiaperheen vastustajat salamurhaavat Johannes Paavalin, koska tämä oli aikeissa puuttua Vatikaanin pankin hämäriin kuvioihin. Se olisi haitannut mafian toimintaa Italiassa.
Keskustelu Johannes Paavalin kuoleman todellisista syistä on jatkunut aivan näihin päiviin asti, koska täysin pitävää näyttöä hänen kuolinsyystään ei ole voitu esittää. Virkaan astuessaan hänet oli lääkärintarkastuksessa todettu ”täysin terveeksi”, vaikka hänen terveyttään tiedettiin rasittaneen silmäveritulppa, reuma ja jalkojen verenkiertohäiriö sekä perinnöllinen taipumus sydäntauteihin. Vatikaanin epäiltiin laiminlyöneen paavin terveydentilan seuraamisen.
Vahvin Albino Lucianin vastaehdokas paavinvaalissa oli ollut traditionalistinen kardinaali Giuseppe Siri. Lucianin valinta nähtiin keinoksi estää vanhoillisen Sirin läpimeno ja jatkaa edistysmielisinä tunnettujen paavien Johannes XXIII:n ja Paavali VI:n työtä.
Johannes XXIII oli kutsunut Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen koolle vuonna 1962, jotta kirkossa löydettäisiin tavat vastata modernin maailman haasteisiin.
Paavali VI puolestaan aloitti kirkolliskokouksen päätösten toimeenpanon. Se näkyi jumalanpalveluselämään liittyvinä uudistuksina sekä dialogin rakentamisena muiden kristillisten kirkkojen mutta myös muun maailman suuntaan. Hän tarjosi apuaan Vietnamin sodan lopettamiseksi ja otti aktiivisesti kantaa rauhan puolesta.
Albino Luciani ottikin paavinimekseen yhdistelmän Johannes Paavali I. Se osoitti, että hänen aikanaan Vatikaanissa jatkettaisiin Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen mukaisia katolisen kirkon hallintoon ja jumalanpalveluselämään liittyviä uudistuksia.
NÄIDEN UUDISTUSTEN ajaminen yhdistää näkyvästi Johannes Paavalia ja nykyistä paavia Franciscusta.
Kun argentiinalaisesta Buenos Airesin arkkipiispasta, kardinaali Jorge Bergogliosta tuli paavi vuonna 2013, hän alkoi aktiivisesti ajaa paavin vallan jakamista paikallisten hiippakuntien piispoille. Hän laittoi myös Vatikaanin pankin kuriin ja perusti komission, jonka tarkoitus oli löytää keinot pankin toiminnan uudistamiseksi. Pankin johtavat viranhaltijat vaihdettiin ja Vatikaanille perustettiin oma valtiovarainministeriö, jonka tehtävänä oli valvoa tiukasti pankin toimintaa.
Franciscuksen on sanottu muistuttavan vuorovaikutus- ja esiintymistavoiltaan Johannes Paavali I:stä. Kumpaakin on kuvattu erityisen avoimeksi, maanläheiseksi ja helposti lähestyttäväksi paaviksi.
Lehdistössä Johannes Paavali tunnettiin lyhyen paavikautensa aikana ”hymyilevänä paavina”. Se johtui siitä, että hän esiintyi julkisesti hymyillen ja hyväntuulisena. Franciscuksesta on taas puhuttu ”kohtaamisen paavina”. Hän on taitava ottamaan kontaktia yksittäisiin ihmisiin suurenkin väkijoukon keskellä. Lisäksi hän on varsin luontevan ja aidon oloinen julkisissa esiintymisissään.
Johannes Paavalin tapaan myös Franciscuksesta on tullut varsin pidetty paavi etenkin sekulaarissa mediassa ja kirkkoa sivusta seuraavien parissa. Vaikka kirkon sisällä traditionalistit ovat kritisoineet voimakkaasti radikaalina paavina nähdyn Franciscuksen linjauksia, on hänen suosionsa vertaansa vailla.
ELOKUUSSA 2016 avattiin Johannes Paavali I:n museo hänen kotikaupunkiinsa Canale d’Agordoon. Samana vuonna katolisessa kirkossa juhlittiin pyhää armonvuotta Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen päättymisen 50-vuotisjuhlan kunniaksi.
Pyhänä armonvuonna julkaisemassaan kirjassa The name of God is Mercy (2016) Franciscus viittasi Johannes Paavalin ajatuksiin useammin kuin kenenkään muun edeltäjänsä. Franciscus kuvasi kirjassaan Johannes Paavalin kirjoitusten olleen liikuttavia ja samaistuttavia. He jakoivat esimerkiksi samanlaisen käsityksen siitä, että paavinkin pitää nähdä itsensä tavallisena syntisenä ihmisenä. ”Tiedäthän, me olemme kaikki syntisiä. – – Paavikin on mies, joka tarvitsee Jumalan armoa”, Franciscus kuvasi.
Hän kirjoitti ajattelevansa Johannes Paavalin kanssa samalla tavalla yhdestä Jeesuksen kuuluisimmasta vertauksesta, tuhlaajapoikavertauksesta: siinä keskeisintä oli, että kotiin palaavaa tuhlaajapoikaa odotti aina vastassa armollinen ja rakastava isä. Siksi Franciscuksen mukaan tuhlaajapoikavertauksen kuvaavampi nimi olisikin ”vertaus armollisesta Isästä”.
Johannes Paavali I:n pyhimystie on saanut uudella tavalla vauhtia Franciscuksen paavikauden aikana. Franciscus on edistänyt sitä peräti kahdella askelmalla: vuonna 2017 julistamalla hänet kunnianarvoisaksi ja syyskuussa 2022 autuaaksi.
Autuaaksijulistamisen juhlamessun yhteydessä Franciscus puhui Johannes Paavalista koskettavasti: ”Hymyllään paavi Johannes Paavali I onnistui välittämään Jumalan hyvyyttä. – – Hän eli siihen tyyliin: iloitsi evankeliumista ja rakasti loppuun asti ilman kompromisseja.”
Mikäli Franciscus jatkaa edelleen paavina, on todennäköistä, että Johannes Paavali I tullaan julistamaan pyhimykseksi vielä tämän vuosikymmenen aikana.
Kuva: Forotgrafia Felici / Wikimedia Commons