Kullakin on omat demoninsa, jotka voivat viedä kevyesti tuhoon niin yksilön kuin koko maailman, esittää Juha Hurmeen Helsingin Kaupunginteatteriin ohjaama näytelmä Asmodeus ja 1313 sielua. Komedian tapahtumapaikkoina ovat vanha Helsinki ja tulevaisuuden dystooppinen Lahti.
Apokryfisestä Tobitin kirjasta tuttu demonien kuningas Asmodeus lyö vetoa, että saa kolmessa päivässä 13 suomalaista testamenttaamaan sielunsa paholaiselle.
Suomi kiinnostaa sielujen metsästysmaana, sillä luterilaisuus, väestön yksinkertaiset elintavat ja suurkaupunkien puuttuminen ovat tehneet siitä haastavan paikan paholaisen työlle. Asmodeus uskoo kuitenkin, että maan, jonka kansallissankari on piispanmurhaaja Lalli, täytyy olla pohjimmiltaan paha.
* * *
Demoni lentää ensiksi Turkuun, sillä sitä on nimitetty maailman pirullisimmaksi kaupungiksi. Hitaat ja harvasanaiset turkulaiset ovat täynnä palavaa halua suorittaa kuolemansyntejä, mutta heillä on niihin murheellisen vähän tilaisuuksia.
Vuoden 1913 Helsingissä sielunvihollisella on helpompaa. Näytelmän sykkivänä dynamona säihkyvä, suloisen sukkelasti ja pirullisen nokkelasti ihmisten liiviin uiva Vappu Nalbantoglu tekee Asmodeuksesta hurmaavan manipuloijan, joka iskee kunkin heikoimpaan kohtaan ja lempikuolemansyntiin.
Ahne juristi (Unto Nuora) myy itsensä rahasta, filatelisti (Paavo Kääriäinen) uniikista postimerkistä. Miehenkipeä konttoristi (Inka Tiitinen) lankeaa hetken hurmaan ja nautintoon, vanha paroni (Mikko Vihma) potenssilääkkeeseen.
Liberaali, ”moderni siirappipappi” (Mikko Virtanen) ei usko helvettiin eikä paholaiseen, joita pitää satuina, ja allekirjoittaa paholaisen sopimuspaperin nauraen.
Ensimmäinen näytös perustuu Runar Schildtin (1888–1925) romaaniin. Itsemurhaan päätynyt kirjailija tiesi, miltä heikon ihmisen epäonnistuminen ja toivottomuus tuntuvat. Juha Hurmeen dramatisointi teoksesta suhtautuu lempeän ymmärtäväisesti sortuviin lajitovereihin.
* * *
Toinen näytös Lahdessa 2026 on Hurmeen itsensä kirjoittama. Asmodeus lyö vetoa, että saa voitettua kolmessa päivässä 1300 sielua. Moderni tietotekniikka, kännykkä ja nettiklikkaukset mahdollistavat tehokkaamman työskentelyn.
Ilmastonmuutoksen seurauksena Helsinki on jäänyt veden alle ja pääkaupunki on siirretty Lahteen. Ympäristöliike on radikalisoitunut. Aktivisti Tintti Thurnberg (Mikko Virtanen) on valmiina ekoterrori-iskuun.
Äärioikeistolaiset vallanpitäjät ovat eristäneet köyhät ghettoon, jossa kansaa kuolee väkivaltaan, tauteihin ja toivottomuuteen. Etuoikeutetut ymmärtävät, että ennen noudatettiin väärää oppia, kun pyrittiin rakastamaan kärsiviä. Nyt rakastetaan vain vahvoja. Vaka vanha fasismi on taas voimissaan.
* * *
Reipashenkiselle revyylle antavat taidokkaasti tahdin koloratuurisopraano, sellisti Piia Komsi ja basisti Ville Herranen. Tuttuun tapaansa Hurme käyttää musiikkia monipuolisesti.
”Tahdon sulle olla hyvin julma, oisit mulle kiinnostava pulma, tuskaa sulle voisin hyvinkin mä tuottaa…” Karaokebaarissa lauletaan Dannyn ja Helmin duettoa Mennään Helvettiin. Se on vuoden 2025 Suomen euroviisuvoittaja.
Satiirisesti ja hitusen kärjistetysti kuvattu Lahti lähentelee monille helvettiä maan päällä. Demonikin taitaa jo tuntea myötätuntoa näitä surkuhupaisia mutta sittenkin kummallisen sympaattisia kiusattuja kohtaan.
Näytelmä nauraa vakavillekin asioille, lankeemuksille sekä yhteiskunnan ajautumiselle sekasortoon. Herkullisten hahmojen ja naurut kirvoittavien kohtausten jälkeen katsoja saattaa yllätyksekseen huomata, että esitys jää hiertämään mielessä.
Kyseessä ei kenties ollutkaan irtovitsien ja karikatyyrien kokoontumisajo, vaan huumorin alle kätketty moraliteetti: Mistä hinnasta sinä myyt sielusi? Kaksoisbluffi, kuten kalleimpansa uusista pelipanoksista kauppaava, rahansa hävinnyt uhkapeluri (Kai Lähdesmäki) sanoisi.
Asmodeus ja 1313 sielua näytökset Helsingin kaupunginteatterissa 25.4.2023 asti.