Tuntuuko kirkon päätöksenteon terminologia ja marssijärjestys vieraalta tai sekavalta? Ei hätää! Tässä jutussa avataan peruskäsitteet kansantajuisesti.

Suomesta löytyy niin kirkkovaltuustoja, seurakuntaneuvostoja, kirkkoneuvostoja kuin yhteisiä kirkkovaltuustoja. Mistä on kysymys?

Tärkeä on tietää, onko seurakunta itsenäinen vai kuuluuko se seurakuntayhtymään. Monissa kaupungeissa päätöksentekoa on pyritty keventämään siten, että seurakunnat ovat yhdistyneet saman seurakuntayhtymän alaisuuteen. Seurakuntayhtymässä tärkein päätöksentekoelin on yhteinen kirkkovaltuusto.

Yhteinen kirkkovaltuusto päättää yhtymän talousasioista, kuten siitä, miten seurakuntatyöhön käytettävät varat jakautuvat seurakuntien kesken, mikä on kirkollisveron suuruus, miten rahaa käytetään kiinteistöihin sekä miten kohdistetaan suurimmat avustukset. Yhteisen kirkkovaltuuston jäsenet ovat neljän vuoden välein vaaleilla valittuja luottamushenkilöitä kaikista yhtymään kuuluvista seurakunnista. Yhteisen kirkkovaltuuston päätökset panee toimeen yhteinen kirkkoneuvosto.

Yhteinen kirkkoneuvosto valmistelee asiat kirkkovaltuuston kokouksiin sekä panee valtuuston päätökset toimeen. Jäsenet yhteiseen kirkkoneuvostoon valitsee yhteinen kirkkovaltuusto. Yhteisiä kirkkoneuvostoja on yhteisten kirkkovaltuustojen tavoin vain seurakuntayhtymissä.

Vaikka seurakuntayhtymän päätöksentekoa onkin keskitetty, on jokaisella yhtymään kuuluvalla seurakunnalla kuitenkin myös oma vaaleilla valittu seurakuntaneuvosto. Se tekee seurakuntatason päätöksiä johtaen oman seurakunnan toimintaa sekä päättäen seurakunnalle myönnettyjen varojen käytöstä. Seurakuntaneuvoston jäsenet valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan.

Seurakuntayhtymiin kuulumattomissa itsenäisissä seurakunnissa korkeinta päätösvaltaa käyttää kirkkovaltuusto, joka valitaan vaaleilla neljän vuoden välein. Lisäksi valtuusto valitsee keskuudestaan jäsenet kirkkoneuvostoon, jonka tehtävät ovat saman tyyppisiä kuin yhtymissä yhteisen kirkkoneuvoston tehtävät.

Hiippakunnan ja koko kirkon päätöksenteko

Olennainen kirkollisen päätöksenteon alueraja on hiippakunta. Suomessa on yhdeksän evankelis-luterilaista hiippakuntaa, joista kullakin on oma piispansa. Jokaisesta hiippakunnasta löytyy myös hiippakuntavaltuusto.

Hiippakuntavaltuusto käy kokouksissaan läpi kirkkoneuvostojen, yhteisten kirkkoneuvostojen ja seurakuntaneuvostojen tekemät aloitteet ja välittää ne kirkon ylimmälle päättävälle elimelle eli kirkolliskokoukselle. Hiippakuntavaltuuston maallikkojäsenien valinnasta päättävät kirkkovaltuustot, yhteiset kirkkovaltuustot ja seurakuntaneuvostot. Hiippakunnan papit puolestaan valitsevat hiippakuntavaltuuston pappisjäsenet.

Kirkolliskokoukseen kuuluvat arkkipiispa ja kaikkien hiippakuntien piispat. Loput kirkolliskokousedustajat valitaan kahdella hiippakuntakohtaisella vaalilla: pappisedustajat niin, että äänioikeutettuja ovat vain papit, ja maallikkoedustajat niin, että kirkkovaltuustot ja seurakuntaneuvostot äänestävät seurakunnistaan edustajat vaalikelpoisten ehdokkaiden joukosta.

Kirkolliskokouksen tehtävänä on luotsata kirkkolaivaa ja ruorimiehenä toimii kirkkohallitus. Se huolehtii, että kirkolliskokouksen päätökset pannaan toimeen ja valmistelee sille asioita. Kirkkohallitus on samalla myös kirkon keskusrahaston hallitus ja vastaa uusien erityistehtäviin liittyvien virkojen perustamisesta. Kirkkohallitus kokoontuu kuukausittain täysistuntoon, jonka puheenjohtajana toimii arkkipiispa. Muita täysistunnon jäseniä ovat kaksi piispainkokouksen valitsemaa piispaa, kaksi kirkolliskokouksen valitsemaa pappia sekä yksi maallikko kustakin hiippakunnasta.

Miten voin vaikuttaa?

Kirkkolaiva kääntyy hitaasti. Uskonto on monelle herkkä ja yksityinen asia, ja monet toivovat kirkosta muuttumatonta satamaa muutosten keskellä. Näkemykset kirkosta ajattomana ja ”valmiina” ovat omiaan hidastaman muutoksia ja ylläpitämään monipolvista byrokratiaa.

Suuret muutokset lähtevät kuitenkin liikkeelle pienistä aloitteista! Kirkon ilme muuttuu seurakunta kerrallaan. Jokainen seurakuntalainen on oikeutettu tekemään aloitteita asioista, jotka kokee tärkeiksi. Seurakuntalaisen tulee toimittaa aloite kirjallisena kirkkoherranvirastoon, jonka jälkeen kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto käsittelee sen. Mikäli aloite koskee asiaa, joka voidaan ratkaista seurakunnan tai seurakuntayhtymän tasolla, asia voi edetä kirkkovaltuustoon tai yhteiseen kirkkoneuvostoon. Mikäli kyseessä on kokonaiskirkollinen asia, aloite voi edetä hiippakuntavaltuuston kautta aina kirkolliskokoukseen asti!

Luottamushenkilöillä on äänioikeus kirkolliskokousvaalissa sekä mahdollisuus tehdä aloitteita suoraan seuraavalle tasolle. Oman seurakunnan tasolla luottamushenkilön vaikuttamismahdollisuudet ovat erityisen suuret: seurakunnan edustajana hän saa olla päättämässä muun muassa seurakunnan kirkollisveroprosentista, rakennushankkeista, työntekijävalinnoista, toiminnasta ja tilojen käytöstä.

Pikaopas uudelle luottamushenkilölle – päätöksenteon sanastoa kansantajuisesti