Kun esikoisemme aikanaan aloitti päiväkodissa, saimme me vanhemmat joulun lähestyessä täytettäväksi lupalapun. Siinä tiedusteltiin, saisiko lapselle antaa varhaiskasvatussuunnitelman mukaista katsomuskasvatusta.

Kysymys oli tietysti outo, mutta sittemmin olen oppinut, ettei se ollut vain yhden opettajan päähänpisto. Vastaavaan tyyliin asiasta on keskusteltu yhä uudestaan eri opettajien kanssa. Kun muut lasten asiat on saatu käsiteltyä, esitetään varovainen ja vaivaantunut keskustelunaloitus: Tässä olisi vielä tämä kohta katsomuskasvatuksesta…

On vaikea kuvitella, että mitään muuta päiväkodin arkeen kuuluvaa asiaa lähestyttäisiin samaan tapaan. Saako lapselle opettaa kädentaitoja? Entä numeroita?

SANOTTAKOON NYT selvyyden vuoksi, ettei yleissivistävä katsomuskasvatus ole vapaaehtoista. Se kuuluu kaikille lapsille. Sen tavoitteena on tukea lapsen identiteetin kehittymistä ja edistää keskinäistä kunnioitusta ja ymmärrystä. Varhaiskasvatuksessa katsomuskasvatus on kaikille lapsille yhteistä. Se tarkoittaa tutustumista paitsi omaan, myös muiden uskontoihin.

Vaivaantuneisuus aiheen ympärillä liittynee siihen, että katsomuskasvatuksen ja uskonnon harjoittamisen erottaminen toisistaan on osoittautunut vaikeaksi.

Yleissivistävä katsomuskasvatus ei tarkoita hartaushetkiä tai ruokarukousta, joista on tänä syksynä keskusteltu erityisesti seurakuntien järjestämien iltapäiväkerhojen kohdalla.

PÄIVÄKODEISSA YHTEISISTÄ ruokarukouksista luovuttiin jo aiemmin. Uskonnonvapauden näkökulmasta tämä on ymmärrettävää. Silti kasvatuksen ammattilaisten soisi pohtivan, mitä kaikkea rukouksen mukana menetetään.

Rukous on puhetta Jumalalle, mutta myös puhetta itselle. Se on arjen pieni jumalanpalvelus, mutta myös meditaatiota ja rauhoittumishetki, jollaisia pienten lasten ryhmissä tuskin on liiaksi.

Ruokarukous on ennen kaikkea kiitollisuusharjoitus. Tässä ajassa se opettaa pysähtymistä ja ymmärrystä siitä, ettei ruoka ole tullut tyhjästä. Näitä merkityksiään rukous ei menetä, vaikka usko yliluonnolliseen riisuttaisiin siitä kokonaan.

Yhteiskunnallisen ja myös kirkollisen arvokeskustelun paikka olisi pohtia, olemmeko valmiit luopumaan tästä kaikesta. Vai voisiko perinnettä muokata niin, että se sopisi kaikille lapsille?

Lue myös

Nurmijärven seurakunta lopettaa iltapäivätoiminnan järjestämisen yhteistyössä kunnan kanssa – ”Jatkossakaan toiminta ei ole korostetun hengellistä”

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!