Varhaiset fennofiilit, eli suomalaisuuden puolustajat, eivät tehneet turhaa työtä. Sanomalehtikirjoituksilla herätettiin huomiota ja muokattiin asenteita. Suomen kieltä ehdotettiin oppiaineeksi useita kertoja 1810-luvulta lähtien. Ehdottajia olivat kirkkoherra Johan Stråhlman, arkkipiispa Gabriel Melartin, papisto ja ylioppilaat. Ehdotuksia tehtiin koulukomissiolle, jossa ei saatu enemmistön kannatusta asian hyväksi. Ylioppilaat jättivät adressin sekä Turun akatemian että Helsingin yliopiston rehtorille. Vaatimukset kumottiin.

Fennofiilien innoittajana oli saksalainen E. M. Arndt, joka oli nationalisti ja runoilija. Arndt oli esittänyt 1813, että kansan kieleen sisältyy sen syvin tuntemus-, ajattelu- ja elämäntapa. Kansan ”tulee yli kaiken valvoa, ettei sen kieltä turmella eikä hävitetä”. Jopa nyt varoituksia suomen kielen häviämisestä on kuulunut tahoilta, jotka ovat havainneet, että englanti on yleistynyt monilla työpaikoilla ja yliopistoissa.

TSAARI NIKOLAI I saatiin hyväksymään Gymnaasi- ja koulujärjestys, joka ilmestyi 6.11.1843. Se astui voimaan seuraavan lukukauden alussa eli 24.8.1844. Opetussuunnitelmasta pudotettiin pois ruotsi ja lisättiin venäjän tunteja. Suomen kielelle tuli kaksi viikkotuntia yläalkeiskoulun neljännelle eli viimeiselle luokalle ja lukion molemmille luokille. Tunnit olivat vain poikakouluissa, tyttökoulut saivat odottaa. Niihin suomen kieli tuli valinnaisena aineena 1850-luvun lopulla.

Tunneilla käytettiin kielioppia, muuten ne olivat enimmäkseen Kalevalan kääntämistä ruotsiksi. Enemmistö oppilaista oli ruotsinkielisiä, joten he opettelivat suomea vieraana kielenä.

Toinen merkittävä Gymnaasi- ja koulujärjestys on vuodelta 1856, jolloin suomen kieli tuli myös opetuskieleksi. Se oli paljolti J. V. Snellmanin ansiota. Hyväksyjänä oli tsaari Aleksanteri II.

Vuonna 1917 tapahtuneen Suomen itsenäistymisen ansiosta äidinkielen tunnit kaksinkertaistuivat. Kotimaista kirjallisuutta oli ilmestynyt, joten koulussa voitiin lukea Aleksis Kiven, Juhani Ahon ja J. L. Runebergin teoksia Kalevalan lisäksi. Oppikirjana oli E. N. Setälän Suomen kielen oppikirja, josta otettiin 24 painosta, tosin muina tekijöinä olivat myöhemmin myös Kaarlo Nieminen ja Aulis Ojajärvi.

Kirja esitteli äänteitä, sanaluokkia ja lauseoppia. Harjoituksia oli runsaasti, niistä useimmat tunnistamistehtäviä. Lauseenjäsennyksestä tuli vallitseva työtapa. Kieliopin tehtävänä oli kehittää kielivaisto kielitiedoksi.

PERUSKOULU MERKITSI huomattavaa muutosta. Uudet oppikirjat olivat edistyksellisiä. Ne eheyttivät oppiainetta. Ne eivät olleet enää pelkkää kielioppia, vaan niissä oli samoissa kansissa kaikki osa-alueet eli puhuminen, lukeminen ja kirjallisuus, kirjoittaminen ja joukkotiedotus. Kielentuntemus-nimitys tuli kieliopin tilalle. Joukkotiedotus oli mietinnön liitteenä, ja sitä käsiteltiin eri oppiaineissa läpäisyperiaatteella.

Vuonna 1992 suomalaiset todettiin maailman parhaiksi lukijoiksi. He olivat 9- ja 14-vuotiaiden IEA:n lukutaitomittauksissa parhaiten menestyviä 31 maan joukosta. Sama toistui vuonna 2000 PISA-mittauksissa 15-vuotiailla. Suomi sijoittui ykköseksi myös vuonna 2003, kakkoseksi 2006, kolmanneksi 2009 ja neljänneksi 2015. Sen jälkeen on ollut pudotusta.

2000-LUKUA LUONNEHTII digitaalisuus. Internetin tuloa puhelimiin on pidetty kohtalokkaana kirjojen lukemisen kannalta. Sosiaalinen media täyttää nuorten vapaa-ajan. Kirjojen lukemiseen ei ole enää aikaa, eikä niitä pidetä samalla tavalla tärkeinä kuin aikaisemmilla sukupolvilla.

Koulun kirjallisuudenopetuksella on entistä suurempi työ pelastaa nuoria myös kirjallisuuden lukijoiksi ja harrastajiksi. Opetussuunnitelmissa painotetaan entistä enemmän opettajan innostavaa otetta sekä lukuhalun ja -ilon löytymistä. Opettajien koulutus pitäisi uudistaa, niin että opiskelija voisi heti suuntautua opettajaksi.

Kirjoittaja on emeritaprofessori Turun yliopistosta.

Lue myös:

Pääkirjoitus: Keskittymiskyky uhkaa kadota

Näkökulma: Kun lukemaan opittiin kädet ristissä

***

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!