Syyskuun ikäviin uutisiin ovat kuuluneet Kansanlähetyksen ja Suomen Lähetysseuran talousongelmat ja niistä seuranneet muutosneuvottelut.

Muiden lähetysjärjestöjen taloustilanne on tällä hetkellä ilmeisesti vakaampi, mutta kuinka kauan?

Lähetystyö on kauan ollut kirkossa teologisesti kiinnostava aihe, koska se liittyy Kristuksen kirkon kasvuun. Ennen kaikkea se on kaste- ja lähetyskäskyn ottamista vakavasti.

Toisaalta lähetystyö kytkeytyy myös kirkkopolitiikkaan. Osa lähetysjärjestöistä on nykymittareilla samalla teologisesti konservatiivisia herätysliikejärjestöjä, joissa naisten pappeuteen ja samaa sukupuolta olevien avioliittoihin suhtaudutaan torjuen. Ja sellainen torjunta on kirkossa monille anathema.

Esimerkiksi Lähetysseura toki asettuu tällä akselilla mittarin vapaamielisempään päähän.

Jotkut järjestöt saattavat yrittää asemoitua kirkkopoliittisesti ja teologisesti keskivirtaan. Mutta voiko polarisoituneessa tilanteessa olla juutalaisille juutalainen ja kreikkalaisille kreikkalainen?

Teot kuitenkin puhuvat ja kirkkokansa tekee johtopäätöksiään. Tämäkin on eri järjestöissä kautta linjan huomattu. Esimerkiksi Inkerin kirkosta haetut pappisvihkimykset voidaan kokea jossakin hyväksi asiaksi, mutta toisaalla ne eivät sada kyseisten järjestöjen laariin, päinvastoin.

SEURAKUNTIEN VERORAHOISTA saatavat osuudet ja kolehdit ovat jo kauan olleet lähetysjärjestöille hyvin tärkeitä. Mutta seurakuntien varat niukkenevat.

Lähetysmäärärahojen jakamisesta tullut 2000-luvulla myös kirkkopoliittisesti motivoitu inkvisitio. Järjestöjä on punnittu, ja keveiksi tai salonkikelpoisiksi havaittu: kaksi järjestöä on jauhamassa – toinen on otettu ja toinen jätetty, riippuen usein siitä, ollaanko etelän isoissa kaupungeissa vai kirkkomaantieteen hengellisesti perinteisemmillä seuduilla.

Missiokiistoissa on kyse myös siitä, onko lähetystyö ensisijaisesti evankeliointia ja seurakuntatyötä, vaiko enemmän kehitysyhteistyöksi luonnehdittavaa toimintaa. Ja kuten arvata saattaa, tilanne on myös läpeensä politisoitunut.

Missiologisen vastakkainasettelun aika ei ole ohi.

Mutta kirkon yhteisen huolen kuvittelisi olevan, että koko lähetystyön merkitys lienee ohentunut. Niin sanottu lähetysväki on usein iäkästä, eikä lähetystyö tällä hetkellä taida nuoria aina oikein innostaa.

Voi olla niinkin, että koko missiologia on ruosteessa. Ehkä myös ajatus kristinuskon ainutlaatuisuudesta ja Kristuksesta ainoana pelastustienä on kirkossa hiipumassa?

Jos näin ikävästi olisi, on kirkkomme lähetystyölle tarjolla entistä kylmempää kyytiä.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!