Sleyn kotimaantyön johtajaa Juhana Tarvaista harmittaa. Sanomalehti Kaleva julkaisi alkuviikosta jutun, jossa Sleyn, Kansanlähetyksen ja Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtajat pääsivät kertomaan, mistä syksyllä kirkossa puhjenneessa kiistassa pappisvihkimyksistä on kyse.

Jutun otsikko kuului: Nais­pap­peu­den vas­tus­ta­jat vaa­ti­vat omaa piis­paa, joka takaisi heille va­pau­den kir­kos­sa – ”Nyt rat­kais­taan se, ha­luaa­ko kirkko pitää meidät vai sulkea ulos”

Tarvaisen mielestä otsikko on harhaanjohtava. Järjestöt eivät Tarvaisen mukaan vaadi mitään. Lisäksi järjestöjen tarkoituksen typistäminen pelkästään virkakysymykseen ei vastaa niiden omaa käsitystä tehtävästään.

– Me emme pyri estämään yhdenkään naispapin työskentelyä. Tällaiset väitteet eivät vain kuvaa todellisuutta, vaan ne luovat sitä. Pikkuhiljaa ne vaikuttavat ihmisten käsityksiin järjestöistä.

KALEVAN JUTUSSA esitetty idea omasta piispasta kaipaa Juhana Tarvaisen mielestä niin ikään tarkennusta.

– Minkäänlaista ajatusta ei ole sellaisesta, että vihittäisiin erikseen piispa, joka ottaisi haltuunsa järjestöt, tai että me olisimme keskuudestamme nimittämässä piispaa.

Ajatus tuli esiin Kalevan järjestämässä yhteishaastattelussa, jossa järjestöjohtajilta kysyttiin Tarvaisen mukaan sitä, minkälainen järjestöjen asema kirkossa olisi ihannetilanteessa.

– Siinä tuotiin tällainen ajatus esille, että joku piispoista valittaisiin järjestöistä vastaavaksi piispaksi.

Järjestöt olisivat piispan vastuulla samaan tapaan kuin piispoilla nytkin on nimettyjä vastuualueita. Esimerkiksi Inkerin kirkkoon liittyvät asiat ovat olleet Mikkelin piispan vastuulla.

Tässä mallissa olisi Tarvaisen mukaan monia etuja. Näin voitaisiin esimerkiksi tiivistää yhteydenpitoa piispan ja järjestöissä työskentelevien pappien välillä. Samalla sen avulla voitaisiin ratkaista ongelma pappisvihkimyksistä.

– Piispa vierailee usein lähetysjärjestöjen kesäjuhlilla siinä roolissa, että on siunaamassa lähetystyöntekijöitä. Entä jos näissä tilanteissa piispa voisi myös vihkiä järjestön työhön pastorin? Se ei vaatisi kirkkojärjestykseen muutoksia, vaan olisi vain tällainen käytäntöön liittyvä asia. Tietenkin se vaatisi piispakunnan ja varmaan kyseisen tuomiokapitulin hyväksyntää, Tarvainen ehdottaa.

Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on kymmenen piispaa, joista tällä hetkellä naisia on kolme. Entä jos järjestöistä vastaavan hiippakunnan piispaksi valittaisiin nainen?

Tarvainen vastaa muistelemalla Helsingin hiippakunnan alueella Irja Askolan piispakauden aikana järjestettyjä evankeliumijuhlia. Silloin Askolan sijasta piispaa tuli edustamaan juhlille miespappi.

– Mikäli tahtoa on, niin tavat ja keinot löytyy. Nykytilanteessa se olisi tapa, joka rakentaa kirkkoa ja osoittaa, että kirkon sisällä on tilaa erilaisille uskonkäsityksille ja perinteille.

Tarvainen vakuuttaa, ettei ainakaan Sleyssä lähtöhaluja ole.

– Meillä ei ole halua perustaa omaa kirkkoa yksin tai toisten järjestöjen kanssa. Kristityn pitää pyrkiä vaikuttamaan kirkkonsa sisältä.

JUHANA TARVAISEN tässä jutussa hahmottelema malli on samansuuntainen kuin hänen aiemmin Sleyn blogissa esittämänsä kompromissiehdotus.

Lapuan piispa Matti Salomäki kommentoi Tarvaisen ehdotusta viikko sitten Radio Deissä Piispan kyselytunnilla ja teki myös vastaehdotuksen:

– Tietysti voisi sitäkin miettiä, että voisivatko he, jotka ovat sitoutuneet perinteiseen virkanäkemykseen, ajatella niin, että pitäen sen näkemyksen he voisivat silti osallistua näihin vihkimyksiin, missä on muitakin, Salomäki kysyi.

Näin osa järjestöjen työntekijöistä on toiminutkin. Esimerkiksi Kansanlähetyksen nykyinen toiminnanjohtaja Daniel Nummela on vihitty Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papiksi Tampereella 2008.

Juhana Tarvainen sai sen sijaan pappisvihkimyksen aikanaan Inkerin kirkkoon. Myöhemmin hän anoi ja sai pappisoikeudet Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon.

Tarvainen korostaa, että Sleyssä on omantunnonvapaus suhteessa pappisvirkaan ja yhteisvihkimyksessä vihittyjen pappien virka on aivan yhtä täydellinen kuin muidenkin. Tästä huolimatta hän ei innostu Salomäen ehdotuksesta.

– Ymmärrän että tämä kuulostaa raflaavalta, mutta eihän kukaan ehdota kasvissyöjällekään, että kai nyt voit tämän kerran juhlissa syödä liharuokaa.

– Voin tehdä ja teenkin muissa tilanteissa yhteistyötä naispuolisten pastorien kanssa, mutta hengellisissä opetustilanteissa ja jumalanpalveluksissa toteutuvassa alttariyhteydessä itselläni menee omantunnon ja vakaumuksen raja.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!