Harvaan valtionkirkosta Suomessa puhuvien joukkoon liittyi kesällä hieman yllättäen Kd-nuoret. Kristillisdemokraattisen puolueen nuorisojärjestö ilmoitti vaativansa Suomen evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon erityisaseman purkamista. Perinteisesti valtionkirkosta ovat Suomessa puhuneet lähinnä vapaa-ajattelijat.

Suomessa sanasta on tullut niin latautunut, että asioiden tilan kuvaamisen sijaan se usein paljastaa puhujan näkökulman. Valtionkirkosta puhuvat ne, joiden mielestä valtion ja kirkon suhde on liian likeinen.

Kirkon mukaan valtionkirkkoa ei Suomessa olekaan. Evl.fi-sivustolla kerrotaan, että valtionkirkkojärjestelmä purettiin Suomessa 1870, kun valtiosta ja kirkosta tuli erillisiä toimijoita.

Kielitoimiston sanakirjassa valtionkirkko määritellään kuitenkin tätä laveammin. Sen mukaan valtionkirkko on valtiosta hallinnollisesti ja taloudellisesti riippuvainen kirkkokunta. Siihen, onko Suomessa valtionkirkkoja, sanakirja ei ota kantaa.

KIRKON TUTKIMUKSEN ja koulutuksen tutkija Kimmo Ketola analysoi suomalaista järjestelmää kansainvälisessä vertailussa syksyllä julkaistussa artikkelikokoelmassa Kirkko yhteiskunnassa: suhteet ja rajapinnat.

Analyysistä käy ilmi, että valtionkirkko ei ole asia, joka joko on tai ei ole. Kyse on pikemmin janasta, jonka toisessa päässä ovat vihamielisesti uskontoihin suhtautuvat valtiot, erityisesti Pohjois-Korea, ja toisessa julmat teokratiat, kuten Iran. Molemmille järjestelmille yhteistä on uskontojen tiukka sääntely ja uskonnonvapauden puute.

Niiden väliin jää kuitenkin lukuisia sivistyneempiä tapoja järjestää uskontojen ja valtion suhteet. Niistä iso osa on sellaisia, joissa tutkijoiden mukaan on valtionuskonto. Tällainen järjestelmä on esimerkiksi useimmissa Pohjoismaissa, myös Suomessa.

Kimmo Ketolan mukaan Suomen järjestelmää voidaan kuitenkin pitää ”aidosti monitulkintaisena” ja ”rajatapauksena”. Suomalaisessa järjestelmässä on nimittäin ainakin pari erikoisuutta.

Suomi on ensinnäkin maailman ainoa valtio, jossa on useita valtionkirkkoja. Tämä maailmanluokan ainutlaatuisuus kannattaa painaa mieleen tietovisoja varten.

Lisäksi, toisin kuin lukuisissa muissa maissa, Suomen perustuslaissa ei anneta mitään ideologista perustetta kahden valtionkirkon erityisasemalle. Laki kertoo, miten kirkkolaki säädetään, mutta ei miksi. Suomessa valtio on siis sidoksissa kahteen kirkkoon rakenteellisesti, mutta ei ideologisesti.

SUOMEN VALTION ideologisesta suhteesta uskontoon löytyy yksi perustuslakivaliokunnan vuonna 1982 luoma muotoilu. Se on tehty kahden kieltolauseen kautta: Suomi ei ole tunnustukseton valtio, mutta ei tunnustuksellinenkaan.

Tämä selittänee osin, miksi keskustelu on niin vaikeaa. Tiedämme, miten asiat on järjestetty, mutta yhteistä käsitystä järjestelmän perusteista ei välttämättä ole. Tiedämme, mikä valtion suhde uskontoon ei ole, mutta meidän on vaikea muotoilla sitä, mitä se on.

Keskustelu kirkon suhteesta valtioon olisi varmasti helpompaa, jos saavutettaisiin ensin yhteisymmärrys nykytilasta. Vaikeneminen tuskin on hyvä strategia, mikäli kirkko toivoo olevansa merkittävä toimija suomalaisessa yhteiskunnassa myös tulevaisuudessa.

Myös kansainvälisiin esimerkkeihin tutustuminen voisi olla hyödyllistä. Kirkon ja valtion virallinen suhde ei aina kerro käytännöstä.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa kirkkojen ja valtion suhde on meikäläistä etäisempi, mutta käytännössä yhdysvaltalaiseen politiikkaan vaikuttaa vahva kristillinen oikeisto.

Melkein naapurissa Tanskassa luterilaisen Den Danske Folkekirken asema valtionkirkkona on taas suomalaista sisarkirkkoaan paljon selkeämpi. Ja kas, tanskalaiset kuuluvat joidenkin arvioiden mukaan maailman maallistuneimpien kansojen joukkoon.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!