Muslimi­professori ja rabbi pitävät Israelin ja Palestiinan konfliktia johtamis­ongelmana – ”Rauha kyllä tulee, mutta se tulee aina yllättäen”

Mandatory Credit: Photo by Debbie Hill UPI/Shutterstock (13446418c) A Jewish boy looks up at decorations for sukkahs, temporary huts, for the week-long Jewish festival Sukkot, the Feast of Tabernacles, in a market in Jerusalem, on Friday, October 7, 2022. Sukkot starts on October 9 and commemorates the Israelites wandering in the desert after their exodus from Egypt. Israelis Prepare For The Sukkot Festival In Jerusalem, Israel - 07 Oct 2022

Professori Muhammed Dajani on entinen Palestiinan vapautusjärjestön PLO:n aktivisti, kun taas rabbi Ron Kronish kasvoi Yhdysvalloissa ja toi sieltä kokemuksiaan Israeliin. Nyt he tekevät yhteistyötä sovinnon puolesta. Tässä jutussa Dajani ja Kronish kertovat, mitä rauhaan tarvitaan.

Lopulta Palestiinassa saavutetaan rauha. Näin uskoo Muhammed Dajani Daoudi. Palestiinalainen Dajani johtaa perustamaansa Wasatia-rauhanliikettä.

– Konfliktille ovat ratkaisut olemassa, mutta tällä hetkellä meiltä puuttuvat johtajat, jotka johdattaisivat kohti rauhaa, Dajani sanoo.

Dajanin mukaan nykyiset johtajat sekä Palestiinassa että Israelissa pelkäävät asemiensa menettämistä, eivätkä halua muutosta.

– Rauhan rakentaminen ei ole valtion monopoli. Kansalaisten pitää painostaa vallanpitäjiä rauhaan.

Rauhan edistämiseksi tarvittaisiin eräänlaista shokkiterapiaa.

– Egyptin presidentti Anwar Sadat puhui Israelin parlamentissa 1977. Puhe herätti tuolloin sekä egyptiläiset että israelilaiset, Dajani sanoo.

”Kahden valtion rajakysymykset voi ratkaista suvaitsevaisuudella”

Konfliktin suurimmille kiistanaiheille on olemassa Dajanin mukaan ratkaisu. Hankalimpana aiheena pidetään Jerusalemin jakamista.

– Vanha kaupunkihan on jo kauan sitten jaettu neljään eri osaan uskontojen mukaan. Vanhan kaupungin ulkopuolisella osalla taas ei ole uskonnollista merkitystä, hän sanoo.

Palestiinalaispakolaisten ongelman Dajani ratkaisisi siten, että heille annettaisiin mahdollisuus palata ja heidän menetyksiään korvattaisiin. Dajanin mukaan palaamaan halukkaita on lähinnä leireillä Libanonissa, Syyriassa ja Jordaniassa.

– Moneen muuhun maahan palestiinalaiset ovat jo asettuneet, eikä heillä ole välttämättä halua palata.

Tavoitteena on muodostaa kaksi itsenäistä valtiota, Muhammed Dajani Daoudi sanoo.

– Juutalaiset ovat suurella vaivalla rakentaneet omaa valtiotaan, eivätkä he halua jakaa sitä. Siksi kannatan kahden valtion ratkaisua, itsenäistä Palestiinan valtiota.

Rajakysymykset voi Dajanin mukaan ratkaista suvaitsevaisuudella, eli siten, että Palestiinan alueella voi asua juutalaisia siirtokunnissa, samoin kuin Israelin alueella asuu muslimeja.

Palestiinalaislapset leikkivät kadulla Gazassa tammikuussa 2022.
Kuva: Momen Faiz/NurPhoto/Shutterstock / All Over Press

Palestiinalaisoppilaiden käynnit Auschwitzin keskitysleirillä suututtivat monia – professorin auto sytytettiin tuleen

Palestiinan muslimien keskuudessa syntyi suuria ristiriitoja vuonna 2014, kun Dajani vei joukon palestiinalaisia oppilaitaan Auschwitzin keskitysleirille.

– Palestiinalaisten on hyvä ymmärtää holokaustia, samoin kuin esimerkiksi Bosnian kansanmurhaa. Heidän pitää myös lopettaa holokaustin ja nakban vertailu.

Nakba, katastrofi, viittaa vuoteen 1948, jolloin palestiinalaiset joutuivat pakenemaan kodeistaan.

Dajani on järjestänyt Auschwitz-käyntejä myöhemminkin. Matkat suututtivat monia palestiinalaisia. Hän menetti professuurinsa Al-Quds-yliopistossa Jerusalemissa ja asemansa Palestiinan yliopistomaailmassa. Hänet leimattiin petturiksi ja hänen autonsa sytytettiin tuleen. Dajani muutti vuodeksi Yhdysvaltoihin ja palasi taas Jerusalemiin vuonna 2016.

”Voisimme perustaa yhdessä suomalaisen yliopiston kanssa tohtoriohjelman, joka keskittyisi sovintoon”

Länsimaiden kuten Suomen tulisi Dajanin mukaan tunnustaa Palestiinan valtio. Sen ohella Suomi voisi osallistua rauhantyöhön uudella tavalla.

– Voisimme perustaa yhdessä suomalaisen yliopiston kanssa tohtoriohjelman, joka keskittyisi sovinnon konseptiin. Siihen voisi kutsua palestiinalaisia, marokkolaisia, bahrainilaisia ja muita muslimeja sekä tietysti israelilaisia. He voisivat opiskella yhdessä Suomessa, nähdä kuinka ihmiset voivat elää yhdessä ja palata sitten kotimaihinsa levittämään oppimaansa.

Dajani ei usko kovien otteiden edistävän rauhanprosessia.

– Boikotit eivät auta, vaan tulisi keskittyä suhteiden normalisointiin. Tämä tarkoittaa rauhantekijöiden tukemista ja miehityksen vastustamista.

Kansalaisten pitä painostaa hallituksiaan rauhaan, sanoo Professori Muhammed Dajani.
Kuva: Marko Mannila

Rauhanmiehen radikaali tausta

Nykyään 76-vuotias Dajani luennoi Wasatia-järjestönsä tilaisuuksissa, työskentelee rauhan puolesta kansalaisjärjestöjen kanssa ja kirjoittaa kirjoja.

Rauhanmieheksi hänellä on radikaali tausta. Dajani syntyi vanhaan ja arvostettuun palestiinalaissukuun, mutta liittyi nuorena Fatah-liikkeeseen ja toimi PLO:n tiedottajana. Vuonna 1975 Jordania karkotti hänet PLO-yhteyksien vuoksi ja Dajani muutti Yhdysvaltoihin, jonka yliopistoissa hän suoritti peräti kaksi tohtorintutkintoa.

Vuonna 1993 Israel myönsi Dajanille lopulta luvan palata Jerusalemiin. Vuonna 2007 hän perusti Wasatian, joka tarkoittaa suomeksi keskustaa.

Naiset painostavat päättäjiä rauhaan

Rabbi Ron Kronishin, 76, mukaan suurin este Palestiinan ja Israelin rauhalle ovat kehno johtajuus ja rohkeuden puute.

– Toiseksi suurin este on vanhanaikainen käsitys, että väkivalta tuo ratkaisun, Kronish sanoo.

Kronish on tunnettu israelilainen rauhanaktivisti, joka perusti ja johti 25 vuotta eri uskontojen välistä koordinaatiojärjestöä ICCI:tä. Nykyään Kronish keskittyy rauhaa käsittelevien kirjojen ja blogien kirjoittamiseen sekä luennointiin.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana rauha ei ole tullut yhtään lähemmäksi. Kronish muistuttaa kuitenkin olosuhteiden muuttuvan.

– Vuoden 2014 Gazan sodan jälkeen ryhmä israelilaisia naisia sai tarpeekseen väkivaltaisuuksista ja perusti Women Wage Peace WWP-rauhanjärjestön, joka on nyt suurin rauhanjärjestö Israelissa 45 000 jäsenellään. WWP ei välttämättä saa aikaan rauhaa, mutta järjestö painostaa päättäjiä eikä anna periksi. Se on tärkeintä.

Vierailut palestiinalaisalueilla saivat Ron Kronishin tukemaan rauhaa.
Kuva: Marko Mannila

Kansalaiset ovat rauhanrakentajia ja poliittiset johtajat rauhantekijöitä

Joku päivä vihanpito loppuu israelilaisten ja palestiinalaisten välillä.

– Rauha kyllä tulee, muttemme tiedä milloin, sillä rauha tulee aina yllättäen, Kronish sanoo.

Hän viittaa moneen historialliseen käännekohtaan.

– Ihmiset eivät etukäteen uskoneet, että Egyptin presidentti Anwar Sadat vierailisi Israelissa vuonna 1977 tai että PLO:n johtaja Jasser Arafat ja Israelin pääministeri Jitzhak Rabin kättelisivät vuonna 1993.

Rauhantyössä on olennaista saattaa ihmisiä yhteen, ja pitää kanavia auki eri ryhmien välillä. Tärkeässä asemassa ovat ruohonjuuritason työntekijät kuten papit, nuoriso-ohjaajat, sairaanhoitajat, sosiaalityöntekijät ja kansalaisjärjestöjen edustajat. Näitä Kronish kutsuu rauhanrakentajiksi. Vastaavasti poliittiset johtajat ovat rauhantekijöitä.

– Rauhantekijät tekevät talon, ja rauhanrakentajat kalustavat sen.

Kronishin mukaan kaikki hankalatkin kysymykset, kuten Jerusalemin asema ja Palestiinan pakolaiset, ovat ratkaistavissa. Lukemattomia suunnitelmia on tätä varten valmiina. Ongelma on enemmänkin saattaa ihmiset yhteen vilpittömin aikomuksin ja valmiina kompromisseihin.

Kristityt ovat tuplavähemmistönä Pyhällä maalla

Kristittyjä on Pyhällä maalla enää noin prosentin verran väestöstä. Jotkut kutsuvat heitä ”tuplavähemmistöksi”, sillä kristityt ovat vähemmistönä yhtä lailla muslimiyhteisöissä kuin juutalaisyhteisöissäkin. Kuitenkin kristityt ovat yhteiskunnallisesti merkittävä tekijä.

– Kristityt kirkot ympäri maailmaa pitävät tärkeänä sitä, mitä täällä tapahtuu. Kristittyjen mielipiteitä kuunnellaan Israelissa ja Palestiinassa, sillä heitä pidetään rauhaa rakastavana ryhmänä, Kronish sanoo.

Toisaalta hän huomauttaa, että kristityt yhteisöt ovat jakautuneet kahtia Palestiina-kysymyksessä. Pohjoismaiset ja yhdysvaltalaiset evankeliset fundamentalistit ovat usein hyvin vahvasti Israelin puolella, ja taas tärkeät protestanttiset kirkot tukevat Palestiinaa.

Länsimaat voisivat kohdistaa apunsa toisin.

– Länsimaat laittavat paljon panoksia itse rauhanprosessiin, mutta ruohonjuuritaso jää aina liian vähälle. Rauhanprojektit ja -ohjelmat saavat kyllä rahoitusta, mutta eivät kuitenkaan niin paljon, että niillä olisi vaikutusta, Kronish sanoo.

Julkinen tuki voi aiheuttaa vastareaktioita toisella puolella.

– Tukea kannattaa antaa hiljaisesti, ilman suurta meteliä. Ymmärrän, että ihmisoikeusloukkauksiin reagoidaan, mutta tällaiset voimakkaat reaktiot eivät edistä rauhaa.

– Tästä syystä monet israelilaiset katsovat Euroopan maiden olevan Palestiinan puolella, Kronish sanoo.

”Juutalaisuus ei ole vain miehitystä ja valloitusta, vaan myös rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja yhteiseloa”

Oslon sopimus vuonna 1993 sai Kronishin ajattelemaan, että rauha on mahdollinen. Hän oli työskennellyt muutaman vuoden juutalaisamerikkalaisessa järjestössä ja tavannut suuren määrän rauhaa haluavia palestiinalaisia.

– Oslo antoi kehykset, ja silloin aloin vierailla myös palestiinalaisalueilla kuten Betlehemissä ja Länsirannalla. Tämä muutti ajatteluni.

Kronish muutti Israeliin 1979. Hän sanoo istuttaneensa maahan amerikkalaista keskustelu- ja kuuntelukulttuuria. Lähi-idän ihmisillä ei ole ”kuuntelugeeniä”, vaan he yleensä lähinnä huutavat toisilleen. Toin tänne Yhdysvalloista tavan kuunnella, ja se toimii täällä.

Koordinaatiojärjestö ICCI:n toiminta loppui käytännössä vuonna 2014, kun Kronish eläköityi. ICCI oli pieni poliittisesti sitoutumaton organisaatio, joka pyrki saamaan ihmiset kuuntelemaan toisiaan ja keskustelemaan sekä tuomaan yhteen myös viranomaiset ja ulkomaiden edustajia. ”Pidin itseäni uskontojen välisen rauhan suurlähettiläänä.”

– Olen mielestäni myös Israelin ja juutalaisuuden lähettiläs. Juutalaisuus ei ole vain miehitystä ja valloitusta, vaan myös rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja yhteiseloa.

Muslimiprofessori ja rabbi pitävät Israelin ja Palestiinan konfliktia johtamisongelmana – ”Rauha kyllä tulee, mutta se tulee aina yllättäen”

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliKolumni: Kirkko kiinnostaa, vaalit eivät – äänestäjät eivät tiedä, mitä he äänillään saavat
Seuraava artikkeliKolumni: Olen kyllästynyt keskustelu­kulttuuriin, jossa yksi mielipide liitetään suorilta käsin toiseen

Ei näytettäviä viestejä