IRR-TV:n organisoima mediamissio jakoi syyskuussa 2,2 miljoonaa Se löytyi -kirjaa suomalaisiin koteihin. Siinä seitsemäntoista ihmistä avaa hengellistä historiaansa.

Peräti yhdeksässä tarinassa painotetaan uskoontuloa, tiettyä hetkeä uskon ja epäuskon ajan välillä. Käsitteet ”uskoontuloprosessi” ja ”uskoontulon jälkeen” toistuvat. Myös loput kahdeksan tarinaa sisältävät melko samanlaista retoriikkaa, esimerkiksi kertomuksen vanhempien uskoontulosta tai uskon kannalta ratkaisevasta hetkestä.

Kysymykset uskoon tulemisesta ja uskossa olemisesta ovat opillisesti mielenkiintoisia. Joskus teologian historiassa henkilökohtaista uskonratkaisua ja kääntymyksen hetkeä on painotettu, joskus ei.

Vavisuttavia kääntymyskertomuksia tunnetaan Apostolien teoissa mainitusta Saulista lähtien. Ihmeellisen kokemuksen myötä hän vaihtoi kantansa Kristuksen vastustajasta rakastajaksi ja nimensä Sauluksesta Paavaliksi. Myös evankelis-luterilaisen kirkon historiaan kuuluu Martti Lutherin voimakas uskonkokemus rajumyrskyn keskellä.

Se löytyi -missiossa mukana olevan Hengen uudistus kirkossamme ry:n puheenjohtajan Matti Hernesahon mukaan kohderyhmää eivät varsinaisesti ole ihmiset, joilla on kristillinen identiteetti.

– Siksi kampanja pitää sisällään uskoontulokertomuksia. Korostamme, että kristinuskosta löytyy etsiville vastauksia.

Hämmennystä ja puolustajia

Missio jakaa mielipiteitä. Monet ovat hämmentyneet kastettujen ja kirkkoon kuuluvien evankelioimisesta. Sosiaalisen median keskustelualustoilla on oltu huolissaan kampanjan teologisista painotuksista ja siitä, kuinka se painottaa uskoon tulemisen tärkeyttä.

Helsingin yliopiston uskonnon didaktiikan professori Arto Kallioniemi kertoo Kotimaalle pohtivansa kampanjan vaikutusta lapsiin.

– On huolestuttavaa, jos lapselta edellytetään omakohtaisen uskonnollisen ratkaisun tekemistä. Onko esimerkiksi neljävuotias kykenevä tähän?

Turun Sanomiin blogitekstin kirjoittanut johtava perheneuvoja Sari Sundvall-Piha kritisoi kampanjaa siitä, että se kehottaa \n>ihmisiä etsimään ratkaisua. Hänen mukaansa kirkon pitäisi keskittyä auttamaan ja etsimään niitä ihmisiä, joilla on hätää, yksinäisyyttä ja murhetta.

Se löytyi -missiossa innolla mukana oleva Kankaanpään vt. kappalainen Minna Marjaniemi puolustaa, että on aika pitää evankeliumia esillä voimallisesti.

– Uskosta on tullut monelle vain yksi asia muiden joukossa. Sen tulisi olla elämän kivijalka. Uskon löytyminen on aina Jumalan teko, se on kasvuprosessi ja taustalta löytyy jokaisen oma matka, Marjaniemi kommentoi Kotimaalle.

Uskoon tulemista ja henkilökohtaisen yhteyden avaavaa uskonratkaisua ovat painottaneet uuspietistiset herätysliikkeet ja niin sanotut vapaat suunnat. Perinteinen luterilaisuus korostaa kastetta ja kristillistä kasvatusta, ei uskonratkaisuja.

Uskon ratkaisua korostava kristillisyys jaottelee ihmiset usein uskoviin ja ei-uskoviin. Kasteen merkitys saattaa jäädä puheessa uskonratkaisun varjoon. Tätä on kritisoitu myös käynnissä olevan mediamission tapauksessa.

Hernesahon mukaan uskonnottomat ymmärtävät, mitä uskossa oleminen tarkoittaa.

– Monelle kristitylle se on epäselvempi asia. Kategorisoinnissa on riskinsä. Olen kuullut puheenvuoroja, joissa ihminen kertoo uskovansa Jumalaan, mutta korostaa, että ei ole uskossa.

Usko ihmisessä vai ihminen uskossa?

Luterilainen pappi, missiotoimikunnan varapuheenjohtaja ja Sansan kotimaantyön johtaja Mikko Matikainen toteaa, ettei uskoon tulo tai uskon löytymisen tapa ole tärkein juttu vaan jatkuva suhde elävään Jumalaan Jeesuksessa Kristuksessa.

– Usko on konkretiaa. Se johdattaa meidät henkilökohtaiseen vastuuseen läheistemme hyvinvoinnista, luonnosta ja lastemme tulevaisuudesta.

Olennainen kysymys on, painotetaanko uskon löytämisessä Jumalan johdatusta vai ihmisen ratkaisua. Entä jos ihminen ei olisikaan uskossa vaan usko ihmisessä?

Hernesaho myöntää, että ajatus uskovista saattaa herättää voimakkaita mielikuvia.

– Joskus tällainen mielikuva voi olla myös este, eikä se tietenkään edistä asiaa.